Puoli päivää

Lauantai oli työpäivä. Sunnuntaisin en sentään joudu työskentelemään ja lauantain vuorokin on niin lyhyt, että mielellään sen töissäkin viettää ihmisten kanssa. 

J selviytyi muuten reissuiltaan kotiin vasta aamulla 6.43 (!!) ja koitti kuulemma ninjan lailla hiipiä sänkyyn niin etten heräisi. Hieman on vielä ninjan taidoissa hiomisen varaa, mutta ihan hyvä yritys se silti oli. J on muuten joskus junnuna vetänyt sisaruksilleen ja kavereilleen ninjakoulua, kuinka huippua! Siihen ei ihan joka jäbä mukaan päässyt ja piti suorittaa ilmeisesti jotain tehtäviä ja kokeita, jos halusi pysyä ryhmän jäsenenä, hahah. 

Käytiin mun työpäivän jälkeen ihan loistavassa ravintolassa syömässä ja yllättäen se oli taas ihan täynnä näin lauantaina. Saatiin kuitenkin pöytä ja herkuteltiin pizzoilla, jonka J kruunasi vielä pannacotalla ja mangosorbetilla. Se himoitsi edelleen sitä jädeä, mutta sorbetti kuulemma riitti tänään korvikkeeksi. Oma maha oli niin täynnä pizzaa etten voinut kuvitellakaan ottavani minkäänlaista jälkiruokaa.

Mutta kuinkas kävikään, kun pääsin kotiin ja omalle soffalle. Nappasin kaapista mud caken ja veistelin palasen lautaselle ja aloin herkuttelemaan. Kakku on niiiin makeaa, ettei sitä onneksi pysty syömään kuin palan tai korkeintaan kaksi kerrallaan.

Nyt palaan takasin J:n kainaloon soffalle nautiskelemaan rauhallisesta illasta. Ties vaikka tänään pitäisi aukaista yksi kuiva omenasiideri tai ehkä jopa viinipullo ;) Veljellä on ensi viikolla syntymäpäivä, joten ehkä sitä juhlistetaan tai sitten siirtyy ensi viikonloppuun. Se on kyllä jo aika vanhus, keski-ikä alkaa painamaan..

;)