Keskiviikkoa

Tänään paistoi aamulla aurinko! Ei vaan voi herätä huonotuulisena, kun aurinko paistaa makkariin jo aikaisin aamulla ja saa rauhassa herätä valon keskelle. J on täällä edelleen kipeänä, mutta se ei vaan oikein osaa sairastaa. Kuulin nimittäin jo ennen kahdeksaa sen puhuvan puhelimeen ja siellä se sopi aamupalatreffejä kahvilaan. Kuka kulkee ja menee kipeenä pitkin kyliä! Eihän tolla keinolla voi parantua. 

Tänään oli jälleen työpäivä, mutta ehdittiin kissojen kanssa nauttia rauhassa aamiaista ja lukea nettilehdet ja suosikkiblogit läpi. Kissatkin kylpi auringonvalossa sängyllä ja oli pakko napata muutama kuva niistä kauniista nautiskelijoista. 

Sisarukset nauttivat oikein antaumuksella ja aukasin verhon kunnolla auki, jotta ne saisi mahdollisimman paljon aurinkoa. Ne kyllä rakastaa lämmintä. Talvella täällä asunnossa on aika viileetä ja välillä ne meneekin sängynpäätyyn tyynyjen ja patterin väliin makaamaan, jotta saisivat ittensä lämpimäksi.

Tänään muuten onneksi kuulin J:ltä, että päästään taas sunnuntaina katsomaan asuntoa meille. Se on tässä ihan lähellä, mutta aika paljon isompi eli kävisi paremmin kuin hyvin. Tykkään asua keskustassa, kun omaa autoa ei ole käytössä ja työpaikka on täällä. Ja totta kait on kiva, että kaupat ja muutkin palvelut on aina lähellä eikä tartte lähteä bussilla postissa käymään :) Toivotaan että asunto on kiva ja saadaan se niin päästään muuttamaan! 

Tänään tulee telkkarista meidän lempiohjelma Top Chef, mutta sitä ennen taidetaan itse leikkiä kokkeja ja tehdä kylmäsavulohileipiä. Ne on niiiin herkullisia. Hain torilta tuoretta kylmäsavulohta (pakettikala on vihoviimeinen ratkaisu omalla kohdalla, phyi..) ja S-marketista saaristolaisleipää, tilliä ja kananmunia. Jos ei niistä aineista koostu herkkuleivät niin ei mistään. Nam! 

On My Wishlist

Olen muksusta asti rakastanut laukkuja ja kenkiä ja muistaakseni äidin valokuvien seasta löytyy aika montakin otosta minusta äidin tai mummun yli-isot korkokengät jalassa. Mutta eihän niistä voi olla pitämättäkään, koska ne sopivat kaikenkokoisille ja -näköisille ja sovittaminen ei vaadi kolmen vaatekerroksen purkamista näin talviaikana. Jos jotain negatiivista pitää keksiä niin kenkien nettishoppailu ei ole kaikista helpointa, koska niiden tulisi istua todella hyvin jos aikoo säästää jalkojaan vanhoja päiviä varten. 

Keräsin teini-iästä lähtien laukkuja varastoihini aina loistoyksilön sattuessa eteen. Mutta sehän oli ihan tarpeellista, koska pitäähän jokaiseen tilanteeseen olla omanlaisensa laukku. Tarvittiin isoa ja pientä ja värikästä ja mustaa ja ruskeaa ja hopeisilla somisteilla ja kultaisilla somisteilla ja bilelaukkua ja.. Laskin kerran kaapistani, että omistin kaikkiaan 46 erilaista käsilaukkua. Joukossa oli useita Hennesin laukkuja, pari hieman hintavampaa, mutta kaillein taisi olla arvoltaan vajaa 50 euroa. Kuten arvata saattaa niin joukkoon ei mahtunut juurikaan aidosta nahasta valmistettuja valioyksilöitä, joista kuoriutuisi iän tuoman patinan myötä todellisia helmiä. Muutama vuosi sitten aloin rajoittaa tätä käsilaukkujen hamstraamista ja haaveilla hieman hintavammista ja laadukkaammista laukuista jotka todella kestäisivät käyttöä ja niillä olisi pitkä käyttöikä.

Laukkuvieroitukseni alkuaikoina aloin kiinnittämään huomiota erääseen laukkuun, jota bongailin naisten käsivarsilta. Aluksi ei ollut käsitystäkään kenen laukku on tai minkä niminen se olisi, mutta pian se selvisi ja samalla huomasin himoitsevani kyseistä laukkua myös itselleni. 

Kyseessä on siis Longchampin Roseau-niminen laukku, jossa olen ihastunut nimenomaan näihin kahteen versioon. Toinen on siis mattapintainen ja toinen krokotiilinnahkapintainen versio laukusta ja molemmat mielelläni kotiuttaisin omaan laukkuvarastooni. Laukku sopii mielestäni todella moneen erilaiseen käyttöön sillä kaupungilla se toimii yleislaukkuna ja illalla se sopii ravintolaan istumaan mennessä mukaanotettavaksi. Ja mikä parasta, se ei ole kuorrutettu metallikoristeilla tai vetoketjuilla ja muilla koristeilla. Pidän kyllä laukuista joissa on koristeita, mutta ainakin yhden laukun tulisi olla näin monipuolinen ja sopia useampaankin kokonaisuuteen värinsä ja yksinkertaisuutensa ansiosta. 

Tämä ei vielä ole siis kummassakaan mallissa itselläni, mutta kuuluu vahvasti omalle Wishlistilleni ja toivon sen olevan osa omaa asustevarastoani vielä jossain vaiheessa. Laukun hinta ei ole korkeimmasta päästä, mutta ei sitä viikonlopun shoppailureissulla ohimennen osteta. Ainakaan ei ole vielä ostettu ;) 

Kuvat: Fashiolista

Koh Chang, Thaimaa

Aiemmin kirjoittelin jo reissustani Thaimaaseen. Alkureissu vietettiin nauttien Bangkokin sykkeestä ja loppuosa lomaa nautiskeltiin pienen Koh Changin saaren antimista. 

Siirtyminen Bangkokista saarelle tapahtui bussilla, jolla kesti suurinpiirtein viisi tai kuusi tuntia matkata rannikolle. Lautta saarelle kesti ehkä reilu puoli tuntia ja sitten oltiin perillä, jei! Vaikka oli ihana nähdä Thaimaan kaupunkielämää  niin silti enemmän odotin niitä valkoisia hiekkarantoja ja rauhallisia iltoja rantakahviloissa. 

Hotelli oli saaren suurimmalla rannalla eli White Sand Beachilla, mutta eipä ollut kovin iso tuokaan. Suurin osa ajasta vietettiin omalla rannalla, mutta pari reissua tehtiin saaren muihinkin osiin jotta nähtiin mitä saarella on annettavaa. Käytiin nauttimassa kauniista Lonely Beachista, joka on ollut saaren hiljaisimpia rantoja ja tunnettu kauneudestaan. Kaunis paikka todellakin olikin, mutta ei enää kyllä niin hiljainen kuin oletin. Ranta alkaa olla aika paljolti rakennettu täyteen hotellia ja vuokramökkiä. Oltiin kuitenkin sen verran ennen ruuhkakautta, että saimme omaakin rauhaa rannalla. 

Toisella reissulla käytiin saaren etelänokassa kalastajakylässä, joka on rakennettu paalujen varaan meren päälle. Haju ei ole kovin houkutteleva kylässä, mutta paikka kyllä näkemisen arvoinen. Aika jännä paikka kapeine kujineen ja pienine kauppoineen. Vietettiin kylässä yksi ilta shoppaillen ja nautittiin herkullinen illallanen pienessä ravintolassa. Meitä oli aika iso porukka ja ravintola meni ihan sekaisin eikä meinannut saada ruokia millään valmiiksi. Pienen säätämisen ja odottelun jälkeen ruoat kuitenkin vihdoin valmistuivat ja saatiin nautittua hiljaisessa ja pimeässä kylässä maittavat ruoat. 

Yksi reissu suuntasi omasta saarestamme hieman pohjoiseen jossa kävimme kaverin kanssa ratsastamassa norsuilla ja kuinkas hauskaa se on! Aluksi jännitti ihan kauheasti, mutta sitten siihen aika nopeasti jo oppi ja luotti ettei sieltä mihinkään putoa. Kyllä sitä kuitenkin pakko oli hetkeksi silmät ummistaa, kun se ronsu suuntasi alas tieltä, kohti pientä puroa jonka yli meni vain kapea kivipolku. Selvittiin kuitenkin siitä ja kaikista muistakin kivikoista :) 

Yöelämä ei saarella ollut kovin kummoista ja harvemmin iltaa myöhään baareissa vietettiinkään. Pari kertaa istuttiin iltaa hieman pidempään ja kurkattiin millaisia ladyboy-hahmoja siellä oikein on tarjolla :D Baarit ja ravintolat menivät kuitenkin suhteellisen aikaisin kiinni ja jatkot hotellilla olivat aika lyhkäisiä. Mutta aurinkoa sinne mentiinkin ottamaan!

Ruoka saarella oli loistavaa aivan niin kuin mantereellakin, mutta hieman hintavampaa. Tosin ei voi mennä arvostelemaan jos maksaa ruoasta suurinpiirtein 5 euroa ja siihen sisältyy kaikki juomista ruokaan ja riisiin. Uskomatonta kuinka ruoka voi olla niin halpaa ja hyvää jossain. Selvästi mun paikka.

Jälleen muutama kuva kaikkien niiden monien otosten joukosta näyttämään hieman paikkoja niiden parin viikon ajalta, jotka vietimme Changin saarella:

White Sand Beach

White Sand Beach

Kalastajakylästä

Lonely Beach

Saari on niin pieni, että kerralla sen kaikki anti on melko hyvin kyllä nähty. Toisella kerralla suuntaan jonnekin toiselle saarelle kuten Lantalle tai Koh Samuille. Molemmat on saanut paljon kehuja kauneudestaan ja ne on siis pakko nähdä. Haluan jo heti takaisin!

Block-valaisin

Aamulla kello oli soimassa puoli yhdeksän aikaan, mutta eipä paljon huvittanut nousta tähän pimeyteen. Kurkkasin epäuskoisena mellakkaa pitävän kännykkäni kelloa, mutta kyllä se ihan oikeaan aikaan herätteli. Aurinko oli vain ilmeisesti päättänyt torkuttaa omaa kelloaan oikein urakalla, kun ei sitä missään näkynyt. Sängystä ylös päästyäni katsoin ikkunasta ja aika karu oli todellisuus; lumimyräkkä. Kiva.

Ainoa positiivinen asia pimeydessä tänäkin aamuna oli tämä ihanuus, joka paljastui jouluaattona paketista:

J hankki joululahjaksi kauan haaveilemani Block-valaisimen ja oli vielä huomannut valita oikean värisen johdonkin eli valkoisen (pisteet kotiin!). Lamppuahan valmistetaan myös punaisella ja mustalla johdolla. Lamppu olikin talvi-iltojen pelastus. Se hohkasi kaunista ja pehmeää valoaan pimeinä iltoina makkarin yöpöydällä omalla paikallaan. Ja niin se teki tänä aamunakin myrskyn keskellä ja piristi mieltä.

Lamppu on Harri Koskisen suunnittelema ja se kiinnitti huomioni noin vuosi sitten jossain kuvassa. Hetken kuluttua ihastumisesta sama valaisin ilmestyi ihan vieressäni olevaan sisustusliikkeeseen ja totta kait se piti asettaa siihen näyteikkunaan kiusaukseksi. Joka kerta ohi mennessä oli pakko kurkata sitä ja haaveilla ja pari kertaa yön pikkutunneilla kotiin kävellessämmekin taisin J:lle sitä ikkunassa osoitella :D

Jankutusta tai hiljaista ihailua, jokin kuitenkin jäi J:n mieleen soimaan ja se onnistui hankkimaan kyllä joulun parhaan lahjan tälle likalle. Voi sitä jouluaaton onnea, kun paketin avasin!

Tulevassa kesässä on yksi ainoa huono puoli: ei ole pimeitä iltoja jolloin napauttaa valaisin päälle. Mutta onneksi Block on kyllä upea ilman palavaa lamppuakin :)

Aurinkopuuterin mysteeri

Jälleen kerran se kävi ja ottaa päähän! Aurinkopuuteri nimittäin on taas kerran palasina rasian sisällä. Eilen töihin tultuani ajattelin korjailla vielä hieman päivän meikkiä ja huomasin ikäväkseni, että Lumenen aurinkopuuterini on pienenä muruna.

Jokaisen aurinkopuuterini kanssa käy sama homma. Mistä se johtuu? Kun tuotetta on jäljellä vielä aika runsaastikin reunoilla, mutta keskeltä pohja näkyy niin pieni kolaus rasiaan ja sotku on valmis. Ei ehkä kannattaisi kuskata koko meikkipussukkaa mukana kaiket päivät, mutta minkäs teet kun se on tavaksi tullut. En osaisi lähteä liikenteeseen enää ilman meikkipussiani.

Mutta onko aurinkopuuterissa jotain erityistä, koska puuterimaisen poskipunani kanssa samaa ei tapahdu? Voin käyttää poskipunaa vaikka kuinka viimeiseen pisaraan asti ilman, että se hajoaa pieneksi muruksi. Ja merkillä ei ole kyllä tähän mennessä ollut vielä osuutta asiaan, koska käytössä on ollut niin Lumenen kuin Sensainkin aurinkopuuteria. Sama homma kaikkien kanssa. On tylsää laittaa hukkaan tuotetta, kun ehjänä siitä riittäisi vielä pitkäksi aikaa. Muruna en viitsi aurinkopuuteria säilyttää, koska siitä ei yleensä seuraa kuin sotkua ja tuotteen annostelukin on aika paljon hankalampaa.. Sitten mennään ruskea naamio naamalla pitkin kyliä ja vastaantulijoilla on hauskaa. Itselläni ei.

Nyt ohjelmassa on siis uuden aurinkopuuterin hankinta. Pitää katsoa tarjontaa, että minkälaisia kilpailijoita Lumenen aurinkopuuterini on saanut. Katsotaan onko haastajaa tarjolla vai mennäänkö edelleen vanhalla luottotuotteella.

Oscarit 2012

Oscarit jaettiin viime yönä jälleen ja nyt oli vuorossa jo 84. gaala. Itse en seurannut ohjelmaa telkkarista vaan tyydyin lukemaan uutiset aamulla nettilehdistä. Jostain syystä itselläni on mennyt ihan täysin ohi sellainen leffa kuin The Artist, joka voitti parhaan elokuvan Oscarin. Pitää ehkä katsastaa leffa jossain välissä, kun sitä kerran noin isolla arvolla muistettiin.

Iki-ihana Meryl Streep voitti parhaan näispääosan Oscarin elokuvasta Rautarouva. Ei olla ehditty J:n kanssa käydä katsomassa vielä kyseistä leffaa, mutta ehkä sekin vielä keritään näkemään. Parhaan miespääosan pystin sain Jean Dujardin elokuvasta The Artist. En ole aiemmin kuullutkaan koko näyttelijästä, mutta ilmeisen osaava ammatissaan. 

Pystien lisäksi gaalan tärkeintä antia on ehdottomasti vaatteet ja kokonaisuudet joita illan juhlivat päällään kantavat. Jälleen siis selasin nopeasti illan voittajat läpi ja siirryin sitten tarkistelemaan millaisia iltapukuja punaisella matolla tällä kertaa oli näkynyt. Suuntasin The Oscars -nettisivuille selaamaan kuvagalleriaa punaiselta matolta ja aika ihania pukuja sieltä löytyikin!

Parhaimmat puvut olivat omasta mielestäni seuraavat  gallerian selauksen perusteella:

Giuliana Rancicin valkoinen unelma oli todella kaunis ilmestys punaisella matolla. Puku on malliltaan kauniin linjakas ja väri ihanan raikas valkoinen. Valkoisia pukuja näkyi aika paljonkin punaisella matolla tänä vuonna.  

Emma Stone oli saapunut gaalaan näyttävän värisessä puvussa, jonka malli oli ihanan neitimäinen. Suurikokoinen rusetti kauluksessa teki pukuun hienon ilmeen ja olikin puvun katseenvangitsija. Onneksi puku oli muuten simppeli ja pysyi näin tosi tyylikkäänä. Sopi kantajalleen loistavasti. 

Kolmantena oli pakko ottaa esille kullansävyinen puku, jota Stacy Keibler kantoi kauniisti punaisella matolla. Ensimmäisen kerran kuvaa katsoessa olin ihmeissäni, että mikä ihmeen viritelmä naisella on päällään, mutta hieman aikaa pukua katsottuani huomasin sen kauneuden. Naisen kroppa on niin kauniin siron mallinen, että hän pystyy kantamaan puvun ilman että se on mauton. Hiusten kauniit laineet vielä täydentävät kokonaisuuden ja korvakorut ovat kuin piste i:n päälle :) 

Muita todella kauniita asuja olivat mielestäni nämä:

Joukossa on onnistuneita värivalintoja ja tyylikkäitä malleja. Yksinkertainen on jälleen kaunista :)

Muutamia omasta mielestäni hieman epäonnistuneita kokonaisuuksiakin on pakko ottaa esille. Enemmän selasin vain vauhdilla niiden hieman huonompien kokonaisuuksien ohi ja koitin löytää kaikki kauneimmat asut, mutta nämä kuitenkin osuivat silmään: 

Anna Farisin yllä nähty paljettipuku oli mielestäni todella epäonnistunut valinta. Vaikka paljetit ovat olleet suuri juttu jo pidemmän aikaa niin niiden kanssa pitäisi kyllä olla varovainen. Mielestäni niillä ei kannattaisi verhoilla itseään päästä varpaisiin ihan näin rohkeasti. Pikkujouluaikaan oli ihania pikkumustia jotka oli paljetein koristeltuja, mutta tämä on hieman liikaa. Puvun malli on kaikenlisäksi todella epäimarteleva..

Angelina Jolien yllä nähdään yleensä aika upeita asuja ja oletin nytkin, että tämä pariskunta edustaa tyylikkäänä ja upeissa puvuissa. Angelinan asu on kuitenkin turhan raskaan oloinen sametin vuoksi ja halkio pukuun kuulumaton. Miksi kalpeaa jalkaa pitää kaikenlisäksi puskea joka kuvaa? Nyt ei vaan mielestäni onnistuntut.. Meikki ja hiuksetkin ovat hieman suttuiset.

Upeita iltapukuja on aina ihana katsella ja tutkia ja samalla voi haaveilla, että pääsisi joskus itsekin suureen juhlaan jonne voisin valita mitä tahansa päällensä mitä on haaveillut. Tuskinpa Oscareihin on kutsua tulossa, mutta ehkä jotain pientä edes vielä tulee jonne saa oikein iltapuvun päälleen laittaa. Ihanaa olisi! :) 

Kuvat: theoscars.com

Tory Burch - kevät

Aamulla sähköpostia selatessani huomasin Shopbopilta tulleen postin, jossa mainostettiin Tory Burchin kevään kenkävalikoimaa. Pakko oli kurkata tarkemmin mitä olisi tarjolla, sillä olen ihastunut merkkiin joku aika sitten. Postissa oli kevään houkuttelevassa pastellivärissä kuva Burchin espadrilloista hiekan sävyssä. Itse en ole koskaan ollut suuri espadrillojen ystävä, mutta koska kuva oli todella herkullisen näköinen ja merkki hyvä niin päätin kurkata Shopbopin valikoimaa. 

Kevään suuri juttu on selkästi kiilapohjakorot ja nyöritykset ja niitä näkyikin valikoimassa jonkun verran. Ne ei ihan vielä iske omaan silmääni, mutta katsotaan vaan niin kesän lopussa ne on jo ihan lemppareita :D Mutta kenkien rakastajana löysin yllättäen kuitenkin valikoimasta muutamankin mallin, jotka voisin omaan kenkävalikoimaani ottaa.

Seilor-henkiset korokepohjasandaalit sinisellä pohjalla ja valko-ruskeilla nauhoilla olivat yllättäen mieleeni. Kengät ovat aika raskaan oloiset varsinkin kesäkengiksi ja itse kun olen vielä aika siro. Joku niissä kengissä silti ihastutti. Eniten silmään kuitenkin iski sirot varvassandaalit jotka löytyivät kun valikoimaa rullasi hieman alaspäin. Voisin ottaa simppelit nahkaiset sandaalit itselleni kummassa vaan esillä olleessa värissä eli ruskeana tai mustana. Malli on aika simppeli ja koristeena vain pieni Tory Burchin logo tyylikkäässä kullan värissä. Olisi kiva päästä kokeilemaan kuinka sandaali sopii jalkaan.

Kuvat: Shopbop

Löysin myös toisen varvassandaalimallin, joka miellytti omaa silmääni. Sandaaleissa on pieni koroke eli ei tarvitsisi ihan lättänöillä kengillä kulkea. Jostain syystä kuitenkin kengistä tulee enemmän mieleen äitini ja ajattelinkin sille vinkata löydöstä! :D Ties vaikka innostuu nettishoppailusta!

Laskiainen osa II

Vihdoin kotona taas :) Oltiin tosiaan siellä äipällä laskiaispullia syömässä ja vierailu venähti koko illan pituiseksi. Enot ilmestyi kanssa kyläilemaan, joten oli ihana istua pitkään ja viettää iltaa yhdessä. Naurulle ei meinaa tulla loppua, kun ollaan samassa porukassa eikä siis meinattu malttaa lähteä J:n kanssa kotiin. Päivän ruoka oli kuitenkin edelleen syömättä joten yhdeksän aikaan (!) puettiin päällemme ja suunnattiin syömään. 

Käytiin nauttimassa myöhäinen illallinen tänään Rossossa J:n toiveesta ja miksipä ei. Otin herkullista pekoni-herkkusienipastaa jota olen kerran aiemmin maistanut ja se jäi kyllä positiivisesti mieleen. Oli kyllä erinomaista tälläkin kertaa. Aika tuhti annos parmesaanijuuston kera, mutta viikonloppuisin saa herkutella. Tähän aikaan ei tosin ehkä kannattaisi ahmia tollaista annosta.. Kaiken kun kruunasi Filmtownin karkkivalikoimasta haetut herkut, jaiks.. Me tehdään yleensä omat pussit, koska karkkimaku on ihan erilainen. Tälläkin kertaa omaan pussiin kertyi salmiakkia ja väkeviä karkkeja, kun taas J otti hedelmiä ja kirpeitä. Se on niin herkkä ;) Huomenna alkaa onneksi taas arki ja ruokavaliossa tiedossa salaatteja ja rahkaa. 

Päivän vaatteina toimi simppeli paita ja klassiset siniset farkut. Hennesin tilaus saapui viikon puolessa välissä ja kaikki tilatut vaatteet pääsivät osaksi garderobia. Tänään ensimmäistä päivää oli päällä tilaukseen kuulunut valkoinen kauluspaita, jossa kivana yksityiskohtana on kauluksen sisäpuolen sininen väri. Tekee pirteän ilmeen paitaan. 

Kuvat: H&M + Fashiolista 

Jalkaan laitoin joulukuun shoppailureissulla löytyneet Vagabondin mustat nilkkurit (kuvassa vastaavanlaiset, eri merkkiset) joista on tullut aikalailla lempparit, koska ne on tosi hyvät jalassa ja ennen kaikkea näyttää hyvältä. Kaulassa roikkui siro kultaketju ja kädessä kellon ranneke. Simppeliä ja mukavaa. Menee aika moneen tilanteeseen ja paikkaan. 

Nyt vielä nautiskellaan hetki sohvalla ja sitten nukkumaan sillä huomenna on työpäivä. Jos sitä ehtis töiden lomassa poiketa Sokkarilla kyselemässä sen Lumenen seerumin perään. En malttais odottaa, että löytäisin itelleni jonkun hemmottelutuotteen. Kukapa sellaista ei arjen piristeeksi kaipaisi. 

J oli aika heikkona äipällä ja mitattiinkin sen kuume siellä; 38 astetta pamahti mittariin samantien, mutta sitkeesti se siellä oli mukana porukassa. Oliko lie enon tarjoamalla viskillä osuutta asiaan, heh. Toivotaan kuitenkin että se paranee pian! 

Herkkuja ja hömppää

Eilen illalla poikettiin hakemassa J:n työkaverin varastoista pari pussillista karviaisia meille. En ole ihan varma mihin niitä tullaan käyttämään, mutta nyt niitä ainakin on paljon. Samalla marjanhakureissulla poikettiin äitin luona ja katsottiin siellä Putouksen finaali. Paras sketsihahmo voitti ehdottomasti! Leena oli huikea alusta asti ja kannatin sitä koko kauden ajan. Totta kait Usko Eevertin jutut laittoivat nauramaan kerta toisensa jälkeen, mutta ehkä Leenassa parasta oli kuitenkin se, että sellaisia hahmoja ihan oikeasti on pilvin pimein :D Pakko jatkaa toisen lause loppuun ja säätää omiaan ja häslätä. Ihana hahmo. 

Nukuin viime yönä kuin tukki. Simahdin jo varmaan ennen yhtätoista illalla ja siitä jatkoin aamuun yhdeksään asti super sikeätä unta. Oli ihana herätä hyvin nukkuneena ja aurinko paistoi makkariin oikein kunnolla. Kissatkin oli energisiä ja vetivät rallia pitkin kämppää kuin viimeistä päivää. J oli herännyt jo paljon ennen mua, mutta se on kyllä hieman kipeänä raukka. Sillä meni nenu tukkoon jo meidän Tallinnan reissun jälkeen, mutta kuume ei noussut tai muutakaan kummempaa ilmennyt. Nyt viikonlopun aikana sen olo on kuitenkin mennyt aika flunssaiseksi, mutta toivotaan että selviäisi vähällä. Käytiin kyllä viime viikolla ostamassa sille hieman vitamiinilisää, kun sen ruokavalio koostuu aika pitkälti rahkasta ja salaateista tällä hetkellä. Ehkä vitamiinit on ehtinyt jo hieman tehdä taikojaan ja auttavat paranemaan pian!

Käytiin tänään syömässä aamupala kahvilassa, kun omassa kaapissa ei ollut oikein mitään ja kaupatkin aukesivat vasta puolelta päivin näin sunnuntaina. Oli herrrrrkullista vuohenjuustoleipää ja mustamarjateetä siihen juomaksi, nam. J: nappas hyllystä vielä pari kakun siivua ja lähti viemään niitä äipällensä sunnuntaitervehdykseksi. Itse livahdin kotiin parhaan sunnuntaiajanvieton pariin:

Kuvat: Weheartit

Olen The Hills maratoonissani jo yli puolen välin sillä tällä hetkellä menossa on neljännen kauden jaksot. Nyt mukana on siis jo Spencerin sisko Stephanie ja Heidin sisko Holly. Jännäksi menee vaikka suurimman osan loppukausien jaksoista olen jo nähnytkin :D Suhdedraamat ja ihanat vaatteet ovat koukuttaneet oikein kunnolla.

Tänään suunnataan illemmalla jälleen äipälle, koska siellä on kuulemma tarjolla laskiaispullia. Äippä on hieman myöhässä mutta parempi myöhään kuin milloinkaan vai? Pullia ennen pitäs kuitenkin keksiä jotain ruokaa ettei mennä mahat tyhjänä herkkuja ahmimaan. Vaikeaa..

Tehohoitoa kasvoille

En ole koskaan ollut mikään taituri ihonhoidossa vaikka rakastankin meikkejä ja kaikkea hemmottelua. Viimeaikoina olen kuitenkin alkanut enemmän ja enemmän kiinnittää huomioita millä ja miten ihoani hoidan ja millä sitä ravitsen.

Hankin itselleni vasta tämän vuoden tammikuussa ensimmäisen silmänympärysvoiteeni vaikka sitäkin olisi ilmeisesti pitänyt käyttää jo ajat sitten, jotta vältyttäisiin mahdollisimman pitkään rypyiltä ja muilta iän tuomilta merkeiltä. Nyt on kuitenkin kylppärin hyllyllä Body Shopin Vitamin E -sarjan silmänympärysvoide jota sitten aamuin ja illoin laitan hellästi silmien ympärysiholle. En ole suurta muutosta kasvoissani huomannut, mutta ainakin tulee kiva olo kun tietää tekevänsä hyvää iholle :)

Uusimman ELLEn ilmestyttyä luin sen tietysti heti innolla läpi ja varsinkin vuoden kauneudenhoitotuotteiden osalta josta bongasinkin vuoden parhaan seerumin valinnan. Tajusin juttua lukiessani, että en omista seerumia vaikka olen huomannut että monessa paikassa niiden tehoa todella kehutaan ja niiden kerrotaan tekevän pelkästään hyvää iholle. Varsinkin näin talviaikaan iho on aika kovilla ja kyllä sitä aina pieni lisäapu tarpeen olisi. Jo aiemmassa postauksessa kerroin kiinnittäneeni huomiota Lukijoiden valinta -kategorian voittajaan eli Lumenen seerumiin: Vitamin C+ Ravitseva Tehohoito.

Vitamin C+ Ravitseva Tehohoito

Tämä nimenomainen yksilö kiinnitti huomioni kategoriansa vuoksi, koska suuri käyttäjämäärä on yleensä hyvä äänitorvi ihonhoitotuotteille. Netissä selatessani en myöskään lukenut juuri mitään negatiivista kyseisestä tuotteesta. Kävin eilen Sokoksen meikkiosastolla kurkkaamassa miltä tuote näyttää luonnossa ja purkki oli valloittava! :) Seerumi on todella herkullisen värinen ja pienen testauksen avulla huomasin, että tuoksukin on ihana. Mieleen tuli marjat ja metsä, kun kämmenselkää hetken kuluttua tuoksutteli. Iho myös tuntui super pehmeältä seerumin imeytymisen jälkeen, joten se taitaa olla aika tehokasta taika-ainetta! Sokoksella ei kuitenkaan tuolloin ollut yhtään vapaata myyjää, jolta olisin voinut tuotteesta enemmän kysyä ja niinpä turvauduin Lumenen omiin nettisivuihin, joilla kerrottiin tuotteesta näin: 

"Heleyttävää luonnollista kosteutta ihollesi! Lakan tehoaineet kirkastavat ihoa, parantavat kosteustasapainoa ja suojaavat ympäristön haittavaikutuksilta. Erityisen hoitava karpalon siemenöljy yhdessä lakan kanssa auttaa ravitsemaan kuivankin ihon elinvoimaiseksi. Tuloksena on samettisen pehmeä iho. Erinomainen tuote naisille 25+, jotka elävät ”kiireisimpiä” vuosiaan ja haluavat suojata ihoansa ikääntymisen ensimerkkejä vastaan.Sopii erityisesti normaalille ja kuivalle iholle. Parabeeniton koostumus. Tuote sisältää yli 90 % luonnon raaka-aineita."

Mutta kuten tekstistä huomata saattaa niin seerumia suositellaan yli 25-vuotiaille naisille ja itselläni tuo maaginen raja on vielä edessä päin. Olen kuitenkin huomannut monen nuoren ihmisen jo seerumia käyttävän ikään kuin tehohoitona kerran tai pari viikossa ja siihen tarkoitukseen itsekin ajattelin seerumin hankkia. Tekisi varmasti hyvää antaa iholle oikein kunnon tehokosteutus kerran viikossa.

Nyt olisikin tarkoitus sitten suunnata Sokokselle uudemman kerran paremmalla ajalla kyselemään hieman lisää tästä tuotteesta. Jospa tässä olisi pieni lisä omiin ihonhoitorutiineihin ja apua kuivalle iholleni. Ainakin se piristäisi kummasti kylppärin hyllyä!

Kuva: Lumene.com/fi

Puoli päivää

Lauantai oli työpäivä. Sunnuntaisin en sentään joudu työskentelemään ja lauantain vuorokin on niin lyhyt, että mielellään sen töissäkin viettää ihmisten kanssa. 

J selviytyi muuten reissuiltaan kotiin vasta aamulla 6.43 (!!) ja koitti kuulemma ninjan lailla hiipiä sänkyyn niin etten heräisi. Hieman on vielä ninjan taidoissa hiomisen varaa, mutta ihan hyvä yritys se silti oli. J on muuten joskus junnuna vetänyt sisaruksilleen ja kavereilleen ninjakoulua, kuinka huippua! Siihen ei ihan joka jäbä mukaan päässyt ja piti suorittaa ilmeisesti jotain tehtäviä ja kokeita, jos halusi pysyä ryhmän jäsenenä, hahah. 

Käytiin mun työpäivän jälkeen ihan loistavassa ravintolassa syömässä ja yllättäen se oli taas ihan täynnä näin lauantaina. Saatiin kuitenkin pöytä ja herkuteltiin pizzoilla, jonka J kruunasi vielä pannacotalla ja mangosorbetilla. Se himoitsi edelleen sitä jädeä, mutta sorbetti kuulemma riitti tänään korvikkeeksi. Oma maha oli niin täynnä pizzaa etten voinut kuvitellakaan ottavani minkäänlaista jälkiruokaa.

Mutta kuinkas kävikään, kun pääsin kotiin ja omalle soffalle. Nappasin kaapista mud caken ja veistelin palasen lautaselle ja aloin herkuttelemaan. Kakku on niiiin makeaa, ettei sitä onneksi pysty syömään kuin palan tai korkeintaan kaksi kerrallaan.

Nyt palaan takasin J:n kainaloon soffalle nautiskelemaan rauhallisesta illasta. Ties vaikka tänään pitäisi aukaista yksi kuiva omenasiideri tai ehkä jopa viinipullo ;) Veljellä on ensi viikolla syntymäpäivä, joten ehkä sitä juhlistetaan tai sitten siirtyy ensi viikonloppuun. Se on kyllä jo aika vanhus, keski-ikä alkaa painamaan..

;)

Bangkok, Thaimaa

Jos vain voisin niin hyppäisin huomenna lentokoneeseen ja menisin syömään siihen erääseen kulmaravintolaan loistavaa redcurryä yhden Singhan ja parin hyvän ystävän kera ja sen jälkeen voisin poiketa Khaosan Roadille iltaa istumaan ja koluamaan myyntikojujen varastoja.. ja ihan vain nauttimaan tunnelmasta. Niin tein joulukuussa, kun olin Thaimaassa lomalla ja reissun alkuosan vietin Bangkokin vilkkaassa elämässä. 

En osannut kuvitella millainen paikka Bangkok olisi, koska en ollut aiemmin ollut niin isossa kaupungissa ja vielä niin erilaisessa kuin mitä Euroopasta löytyy. Jo bussimatkalla lentokentältä hotellille huomasin kuinka erilaista maisemaa voi pienen matkan aikana nähdä; talokyhäelmien jälkeen saattoi yhtäkkiä alkaa hotellialueita ja kauppakeskuksia.

Oma hotellimme oli kaupungin laidalla jossa näki ehkä hieman enemmän todellista thaimaalaisten elämää. Toki alue vilisi turisteja ja räätälit huutelivat muutamassa paikassa suomeksi jotain peräämme, mutta emme kuitenkaan asuneet missään hienostoalueella. Itseasiassa hotellimme oli perustasoisen hotellin vanha osa eli ei mikään neljän tähden perushotelli. Todella pienellä kujalla sijaitseva hotelli, jonka huoneista osa haisi niin homeelle että huoneita vaihdettiin ja joillain iski kova flunssa päälle kaikesta siitä liasta ja homeesta... Asumispaikka Bangkokissa oli ehkä ainoa, joka ei oikein napannut reissun aikana.

Vietimme Bangkokissa neljä yötä ja sinä aikana ehdimme viettää kokonaisen päivän MBK-kauppakeskuksessa, eksyä, saada auringonpistoksen, juhlia kuninkaan syntymäpäiviä, kulkea tuktukeilla, ottaa aurinkoa, juoda monta Singhaa ja Breezeriä, shoppailla lisää, löytää loistavia ruokapaikkoja, tehdä tuttavuutta aussien kanssa, ottaa _monta_ kuvaa ja nauttia elämästä Thaimaan kuuman auringon alla. Vaikka haluan takaisin, en kuitenkaan seuraavallakaan kertaa haluaisi olla koko reissua suurkaupungissa vaan meri ja hiekkarannat vetävät puoleensa. Mutta oli loistava idea yhdistää reissussa kaupunki- ja rantakohde, jolloin matkasta sai todella paljon irti. Toinen aika loistava huomio reissun suhteen oli sen ajankohta. Lähdimme matkaan joulukuun ensimmäinen päivä ja silloin turistikausi ei ollut vielä kuumimmillaan + 6.joulukuuta Thaimaassa juhlittiin kuninkaan syntymäpäivää. Oli upea nähdä kuinka paljon siellä kunnioitetaan omaa kuningasta ja kuinka kadut täyttyivät upeista valoista ja koristeluista ympäri kaupunkia. Varsinaisena juhlapäivänä oli ilotulitusta ja kulkueita eli nähtävää todella on jos siihen aikaan aikoo Bangkokiin suunnata.

Kuvia tuli todellakin siis napsittua aika lailla ja niistä olisi tarkoitus saada aikaiseksi jonkinlainen kuvakirja tässä lähiaikoina. Odottelen vielä parin kaverin lähettävän minulle heidän ottamiaan kuvia, jotta kaikki muistot tulee talteen samoihin kansiin. Tässä muutama satunnainen kuva reissulta ja meidän kulmiltamme:

Bangkok

Elämää kotikulmilta

Nam!

Nam!

Khaosan Road

Miksei Suomessa ole pinkkejä takseja?!

The Golden Mount

The Golden Mount

Valomeri kuninkaan kunniaksi.

Shoppailun ja juhlinnan merkeissä kuluneiden päivien jälkeen hypättiin bussiin ja matkattiin noin kuusi tuntia rannikolle ja lautalla siirryimme varsinaiseen lomakohteeseemme eli Koh Changin saarelle. Saari oli pieni ja ihastuttava paikka, aika hiljainen tosin joulukuun alussa. Rannalla loppuloma sujui loistavasti ja aurinko huumasi minut omakseen.

Laittelen reissun loppuosasta kuvia toisessa postauksessa. Olkoon tämä postaus vain ja ainoastaan Bangkokin ja ihanien ystävien kanssa vietettyjen iltojen kunniaksi <3

Perjantai

Tämä päivä kului mukavasti töiden parissa. Vaikka laitoin kellon soimaan melkein pari tuntia ennen töiden alkua niin meinasin silti myöhästyä, koska olen loistava kuluttamaan aikaan heräilemiseen. Nousen, siirryn koneelle lukemaan päivän uutiset ja ystävien facebook-päivitykset ja sitten suihkuun kuuman veden alle lämmittelemään. Tänään tämä kaikki vei jälleen ihmeen paljon aikaa ja aamupala jäi vain haaveeksi. Ehdin kuitenkin ajoissa töihin ja päivä kuluikin aika hujauksessa. Päivän ruokana oli tonnikalasalaattia ja jälkkärinä rahkaa hedelmien kera, joten hyvin jaksoi töissä ahertaa. Olen jäänyt ihan koukkuun rahkaan ja kaikkiin herkkuihin joita siitä saa taiottua.

J puhkui intoa saada jäätelöä tänään, joten suuntasimme töiden jälkeen lähimpään S-marketiin hakemaan sille jädeä ja itse ostin piiiitkästä aikaa mud cakea, mums! Olen vältellyt kakun ostamista, koska se on syntisen hyvää ja sisältää  varmasti parin päivän kalorit. Noh, mutta kakku lähti mukaan ja meillä oli herkkuhetki soffalla Emmerdalea katsellen. (Ei, J ei ole siitä niin innoissaan, mutta itse alan jäädä taas pikkuhiljaa koukkuun) 

Äsken J lähti sisariensa kanssa iltaa istumaan niiden äidin luokse ja itse päätin jäädä kotiin nautiskelemaan kissojen kanssa, jotta pääsen ihnimilliseen aikaan nukkumaan. Tässä on siis tämän illan seuralaisista toinen: 

"Jos et viittis ottaa kuvaa.."

Käytiin muuten töitten jälkeen eläinkaupassa hakemassa muun muassa hieman herkkua kissoille ja totta kait mukaan oli pakko napata myös pari pienen pientä leikkihiirtä. Näille on iskenyt leikki-ikä vasta nyt jostain syystä ja parhaita leluja on ne pienimmät hiiret joita kaupasta löytyy. Ja tietysti sellaisia lapsille hankitaan, kun ne jaksavat ilahduttaa päivästä toiseen touhuillaan :) 

Ihanaa on viikonloppu!

Pitkä viikonloppu Tallinnassa

Vietettiin J:n kanssa pitkä viikonloppu Tallinnassa pari viikkoa sitten. Ostimme reissun CityDealin kautta ja siihen kuului kolmen yön hotellimajoituksen lisäksi aamiaiset, kolmen ruokalajin illallinen hotellin omassa ravintolassa sekä hieronnat molemmille. Lähdimme reissuun perjantaina aikaisin aamusta ja olimme Tallinnassa kaksi yötä. 

Olen kerran aiemmin ollut Tallinnassa ja silloin kesäaikaan eli kaupunki oli hieman erilainen. Reissuajankohdallemme oli luvattu pientä pakkasta joten varauduin lyhyellä toppatakilla ja se oli todellinen virhe. Tuuli teki pakkasesta todella hyytävän ja vanha kaupunki oli todella autio lauantain muutamia tunteja lukuunottamatta. Paljon tuli käveltyä ja tutkittua paikkoja, mutta kyllä ensi kerralla suuntaan meren toiselle puolelle kesällä jolloin ihmisiä ja elämää on paljon enemmän. 

Kylmä tuuli oli yksi syy miksi kamera oli laukussa melkein koko reissun ajan. Sormet olivat niin kylmät, ettei tehnyt juurikan mieli ottaa hansikkaita pois ja alkaa kuvailemaan tyhjää kaupunkia vaikka se nätti onkin. Toinen syy kuvien olemattomuuteen on J:n vastentahtoisuus kuvattavanaolemiseen eikä se juuri kameran toisellakaan puolella viihdy. Jätin siis J:n rauhaan ja nappasin kiireessä muutaman kuvan, joista tässä yksi vanhan kaupungin portilta otettu kuva: 

Reissun tarkoituksena oli olla rentouttava tauko perinteiseen arkeen ja mikäs sen parempaa nautiskelua kuin hyvä ruoka ja viini. J varasikin meille jo hyvissä ajoin pöydän ravintola Ribestä, joka on päässyt kolme kertaa Viron 50 parhaan ravintolan listalle. Tällä hetkellä ravintola on listalla sijalla kaksi ja kyllä siellä herkkuja saikin. Menussamme oli alkupalaksi graavilohta sekä savustettua ankeriasta ja toisena alkupalana kananmaksaterriiniä parmankinkkusalaatin kera. Pääruoaksi oli valittuna ankanfilettä kasvislasagnen kanssa ja jälkiruokana makeaa tiramisua. Viinisuositukset pyysimme tarjoilijalta, joka suositteli paria viiniä ruokien mukaan ja viinit ruokien kera olivat todella hyviä. Voin hyvillä mielin suositella ravintolaa muillekin :) 

Toinen paikka jota voin suositella on kahvila-ravintola C'est La Vie. Tutustuin paikkaan jo edellisellä Tallinnan visiitilläni ja se jäi mieleeni. Sisustus on tyylikkään yksinkertainen ja annokset nykyaikaisen raikkaita. Tällä kertaa tosin poikkesimme vain kakkupalasille kaupungilla kiertelyn lomassa. C'est La Vie:ssa saa myös drinkkejä, joten se sopii myös illan istumiseen kavereiden ja ystävien kanssa. Ehdottomasti tyttöjen paikka!

Hotellin omassa ravintolassa ei ollut kehumista, mutta se olikin meille vain pikainen ruoka sunnuntaina ennen paluuta satamaan. Lauantai-illan ruokaa tarjosi pieni kiinalainen ravintola vanhan kaupungin kivijalassa. Ei lyö laudalta omaa lähikinkkiäni, mums, mutta täytti mahamme sopivasti. Ostoksia ei reissun aikana juurikaan kertynyt, emmekä oikeastaan kauppoja paljon kierrelleetkään. J osti parit farkut, mutta siinä se oikeastaan olikin.

Viikonloppu kului nopeasti ja nyt tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus. Ihmisten pitäisi kyllä reissata enemmän ja nähdä maailmaa. Sen voisi ottaa itselleen vaikka tavoitteeksi :) 

Ruoka&Viini

Jos joka päivä jaksaisi, osaisi ja olisi varaa tehdä herkkuruokia, niin tekisin. Varmasti. Pomoni tietää tämän heikon kohtani varsin hyvin ja toinen häneltä saaduista joululahjoista oli varsin osuva minulle ja J:lle. Saimme nimittäin Glorian Ruoka&Viini -lehden vuosikerran ja eilen postiluukusta tipahti jo toinen numero tänä vuonna, jei! Selasin lehden samantien läpi, jotta saisi kuvan sisällöstä mahdollisimman äkkiä. Ja tämä simppeli  herkku oli ensimmäinen joka osui silmääni: 

Lehdessä oli ohje yksinkertaisen sitruunaisen vuohenjuustopastan toteuttamiseen ja alkoi kyllä houkuttelemaan aika lailla. Ohjeessa oli pastaa, persiljaa, sitruunaa, valkosipulia, kermaa sekä vuohenjuustoa ja paahdettuja pinjansiemeniä. Lehden nimen mukaan sisällä on myös viinisuosituksia ja viiniarvosteluita. Kyseisen ruoan kanssa voisi suosituksen mukaan tarjota kypsää ja raikkaan hedelmäistä Te Mara Central Otago Pinot Gris valkoviiniä tai punaviinin ystäville italialaista ja hapokkaan kevyttä Pasqua Villa Borghetti Bardolino Classicoa.

Yksinkertainen on kaunista - ja hyvää - joten voisi olla ihana kokeilla lehden ohjetta suositellun valkoviinin kera. Harmi vain J ei ole vuohenjuuston ystävä, yhtään.. Kokeilu saattaa siis jäädä tuonnemmaksi, jos J:lle tulee jotain menoja ja jään yksin kotiin ruokaa laittamaan. Sopisi rentoon lauantai-iltaan. 

Jep, kuva on pikselipuuroa kameran ja valaistuksen yhteisvaikutuksesta.. Tahtoo uuden kameran.