perjantai 30. maaliskuuta 2012

Fashiolista?

Kävin aamulla siellä Marimekossa kyselemässä Jokapoika-paidan ja Blues-paidan perään ja kuinka ollakkaan hyllyssä oli Jokapoikaa. Kerrankin onni suosi ja paidasta oli juuri se Miss-malli koossa XS ja värinä mustavalkoinen ja kiikutin sen sitten innoissani sovituskoppiin. Paita oli päällä hieman erilainen kuin olin sen kuvitellut, mutta toisaalta todella harva paitaa istuu tässä kepissä hyvin. Hihat olivat aika tilavat, ehkä hieman turhankin. Sovituskopissa pyöriessäni tajusin, että pian iskee kiire töihin joten jätin paidan vielä kauppaan. Ensinnäkin paita ei siis ollut ihan sitä mitä hain ja toisekseen liikkeeseen tilataan sovitettavaksi se Blues-paita, josta aiemmin myös mainitsin. Ensi viikolla tai viimeistään seuraavalla viikolla puhelin pirisee ja käyn sovittelemassa paitoja vielä uudelleen ja teen sitten päätökseni. Kumpaankohan sitä päätyykään? 

Nyt on valmistujaisista saatu muutama kuva, mutta kyllä, ne on ihan teetettyjä paperikuvia! En omalla kameralla ehtinyt enkä edes huomannut ottaa yhtään kuvaa koko päivän aikana ja äitikin nappasi vain muutaman kuvan tarjoilupöydästä kiireellä kesken juhlinnan. Vaarin sisko kuitenkin on tehnyt elämäntyön valokuvaajana ja nappasikin muutaman valokuvan juhlista ja tarjottavista päivän aikana. Tänään sitten sain kuvat töihin ja oli jotenkin ihana nähdä pitkästä aikaa jonkun teetättäneen oikein paperisia kuvia. Hän vielä teetättää muutaman isomman kuvan meidän perheestä, ihanaa. Mutta heti kun saan kuvat skannattua koneelle niin näytän pari kuvaa tarjottavista ja kerron enemmän millaiset juhlat loppujen lopuksi olivat. Päivä meni kyllä niin nopeasti ohi, että oikein harmittaa. Mutta ihanat juhlat oli ja iso kiitos kaikille juhlissa olleille :) 

Onko ihmiset muuten tietoisia Fashiolistasta? Itse kuulin siitä joskus viime vuoden puolella, mutta vasta tämän vuoden alussa uskalsin liittyä sinne. Olin ihan varma, että jään sivustoon saman tien koukkuun ja aikalailla niinhän siinä sitten kävikin. Sivustolle siis luodaan oma profiili ja sen jälkeen aletaan keräämään omia raukkaden kohteita. Fashiolistassa voi siis 'lovettaa' oikeastaan mitä vaan vaatteista drinkkeihin - kaikkea mikä näyttää hyvältä. Sivustolla on tuotteita ääretön määrä ja hakulaatikkoon voi kirjottaa melkein mitä vaan ja hakutuloksia tulee monta sivullista joista voi valita oman lempparinsa. Jos jostain syystä oma haku ei tuota tulosta niin sivustolle on todella helppo lisätä tuotteita ja kuvia selaimeen asennettavan lisäohjelman avulla. Oman profiilin alle voi tehdä myös listoja, jotka voivat olla vaikka 'punaista', 'kaupungille', 'unelmia'. Jotkut keräävät juhlakenkiä yhteen listaan ja matkahaavekuvia toiseen listaan. Itse olen keskittynyt lähinnä kokoamaan asukokonaisuuksia erilaisiin tilanteisiin. 

Yksi sivuston hienouksista on mahdollisuus seurata toisia Fashiolistalaisia ja saada näiltä inspiraatiota. Voit seurata sivustolla ketä vaan ja sinua saatetaan seurata ja kommentoida löytöjäsi. Kannattaa käydä ehdottomasti tutustumassa sivustoon, koska kuka ei rakastaisi kauniita vaatteita ja esineitä? ;)

Käykää kurkkaamassa ja liittykää mukaan!




Kollaasia

Jei, löysin polyvoreen sopivan kuvan aiemmin mainostamastani Jokapoika-paidasta ja sain siis tehtyä pari kollaasia kyseisen paidan kanssa. Tarkoituksena oli tehdä myös Blues-paidan kanssa kollaasi, mutta en löytänyt hyvää, kollaasiin sopivaa kuvaa paidasta joten ainakin tällä kertaa se jäi tekemättä. 

Ensimmäistä kollaasia tehdessäni se jotenkin ihan salakavalasti kääntyi aika sadekelin asuksi. Toisaalta kun katsoo ikkunasta ulos ja seurailee viikonlopun sääennusteita niin eipä siellä kummoisia aurinkokelejä ole luvassa. Taivas on tällä hetkellä harmaa ja parin päivän päästä pitäisi sataa lunta. Lunta !? Argh! No toinen kollaasi onneksi taipui keväisiin tai jopa kesäisiin väreihin ja tuo hieman edes piristystä tähän arkeen :)

Päätin ekaa kollaasia rakentaessani napata ensin mukaan tummansiniset farkut ja jotenkin ihan itsestään mukaan tuli Roseau, jota olen jo muutamaan otteeseen hehkuttanut. Krokokuviopintainen laukku yhdistettynä valittuihin farkkuihin ja paitaan jotenkin henkivät hieman harmaata päivää ja päätinkin, että mukaan kuuluun ehdottomasti Hunterin kiiltäväpintaiset saappaat ja huivi kaulaan! Sateisena päivänä kiepauttaisin kaulaan tuollaisen kevyen, harmaan huivin ja asustepuolelta koristeeksi riittäisi Korsin kello kultaisena. Jotain kuitenkin puuttui ja kokonaisuus oli jotenkin vähän turhankin harmaan. Mietin ehkä kolme sekuntia, kun jo kirjoittelin polyvoren hakukenttään 'red nailpolish' ja siellähän se oli; NARSin syvänpunainen kynsilakka, joka kruunaa melkein asun kuin asun. Punainen lakka oikeastaan viimeisteli koko kokonaisuuden  ja jälleen kerran jäin hieman katkerana tuijottamaan ruutua ja haaveilemaan noista kelloista ja laukuista. Huntereitakaan ei vielä(!) omasta kaapista löydy, mutta katsotaan tulevaisuudessa :)   

Toinen kokonaisuus piti rakentaa ehdottomasti kesäiseksi, koska vaikka säät nyt on mitä on niin kevät ja kesä on seuraavana tulossa ja odotan niitä kyllä enemmän kuin innoissani! En ole ihan kauhean kova hame-ihminen, joten tähänkin kokonaisuuteen alaosaksi päätyi housut. Tällä kertaa valitsin valkoiset Mangon farkut, jolloin asusta tulisi madollisimman raikas. Väripaletti paidan ja housujen osalta oli niin klassinen ja helppo, että asusteet olisi voineet olla melkein mitä vain ja mihin päädyin; Korsin Large Bedford Bowling Satchel-laukkuun ja jälleen sävyssä Tan. Laukku kummittelee mielessä ja oli pakko jälleen todistaa sen toimivuus erilaisissa kokonaisuuksissa. Jalkaan Tory Burchin nahkaiset sandaalit koroilla tuo asuun hitusen lisää naisellisuutta. En aiemmin ole fanittanut tuollaista nyöritystä kenkien pohjissa, mutta sitä on alkanut näkymään enemmän ja enemmän, joten saa nähdä mikä on mielipide tämän kesän jälkeen :D Asusteiksi Korsin kello, Marcin korvikset ja nenälle aviatorit. 

Tylsää tai ei niin samat elementit toistuu aika vahvasti useimmissa kollaaseissa. Yksi syy on se, että todellakin haikailen kyseisten asusteiden perään ja toinen on se, että haluan nähdä näiden himotuskohteeni erilaisissa kokonaisuuksissa. Korsin kellot, Longchampin Roseau ja Korsin Bedford Bowling Satchel ovat siis ostos/himotuslistalla ja juuri kollaaseissa esiityneissä väreissä. Ah sitä onnenpäivää, kun jonkin noista kotiini saan!   

torstai 29. maaliskuuta 2012

Päätöksiä!

Miten on mahdollista, että aikalailla tasan vuoden päivät on kulunut ja Marimekon lahjakortti on edelleen hyllyllä käyttämättömänä? Sain lahjakortin vuosi sitten syntymäpäivänäni äidiltä lahjaksi ja siitä asti se on vain odottanut käyttöään. Syy tähän odotteluun ei suinkaan ole se, että Marimekko olisi jotenkin huono valinta lahjakortille vaan se, että oman kaupunkini Marimekko on huono.. Liike muutti jokin aika sitten uusiin tiloihin ja samalla valikoima pieneni ja tylsistyi. Vaatteita on todella vähän ja nekin aika samaa värimaailmaa kaikki. Verhoja olen haaveillut Marimekon kankaasta, mutta koska muutto on todennäköisesti edessä ennemmin tai myöhemmin niin en viitsi tähän asuntoon enää uusia hankkia. Nykyiset Marimekon Ananas-verhoni käyvät vielä ihan hyvin vaikka ovatkin jo vuosikymmenien saatossa väriään kadottaneet. Verhot ovat siis äidiltä perityt. 

Mutta kävin siis jälleen eilen pyörimässä Marimekon myymälässä tuloksetta. Omistaja katsoi jo hieman epätoivoisena, koska jälleen lähdin liikkeestä ilman ostoksia. Tänään olen kuitenkin viettänyt aamun netin ihmeellisessä maailmassa tutkien Marimekon valikoimaa. Tutkinnan ja pohdiskelun jälkeen olen saanut rajattua tämän hetkiset toiveeni kahteen vaatteeseen. Ensimmäinen vaihtoehto olisi Marimekon ikuinen klassikko eli Jokapoika-paita, mutta mallissa Miss. Miss-paita on selkeästi istuvampi versio alkuperäisestä paidasta jota muuten Saimi Hoyer aikoinaan arvosteli televisiossa vanhanaikaiseksi ja taisi kommentoida myös tönköksi ja kenellekkään istumattomaksi. Väriksi valitsin perinteisen mustavalkoisen raidan, joka toimisi melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Kuvat: Marimekkovancouver

Paidasta on suhteellisen hankala löytää hyviä kuvia, mutta jokainen varmasti tietää mistä paidasta on kyse. Tästä tulikin mieleeni, että pari miinuspistettä Marimekon omille Suomen sivuille, koska siellä on aika huonot kuvat tuotteista. Tai no kuvat ovat ihan nättejä ja hienoa, mutta ne eivät ole kovinkaan informatiivisia useimpien vaatteiden kohdalla. Asiaan palatakseni kyseessä on siis klassikkopaita, josta haaveilin jo jokunen vuosi sitten mutta jostain syystä se on aina jäänyt kaupan rekkiin. Lienenkö ollut liian vaikutusaltis Hoyerin kommenttien kaltaisille mielipiteille? Paita on 100% puuvillaa ja hyvin säilytettynä kestäisi vuodesta toiseen kuten Marimekon tuotteet yleensäkin. 

Toinen vaihtoehto lahjakortin käyttöön olisi Marimekon mallistosta löytynyt Blues-paita. En ole ennen tätä päivää kyseiseen paitaa törmännyt liikkeissä enkä netissä. Nimenä "paita" on ainakin omasta mielestäni hieman hämäävä, koska enemmän se neuletakkia muistuttaa. Tämäkin ihastuksen kohde lämmittää sydäntä eniten siinä perinteisessä mustavalkoisessa raidassa.

Blues-paita
Kuva: Marimekko
Selkeä malli ja väritys ihastuttaa paidassa. Paita sopii sekä kesään, että talveen ja on helppo yhdistellä erilaisiin asukokonaisuuksiin. Mitään käsitystä ei ole mikä paidan hinta on, mutta eiköhän sekin tässä vielä selviä. Materiaalina paidassa on suurimmaksi osaksi vilpoinen viskoosi ja joustona hieman elastaania. Olisi kiva päästä sovittelemaan paitaa sillä kokovaihtoehdoissa pienin koko on XS ja osassa merkin vaatteissa omaa kokoani vastaa enemmän XXS.. Pitää käydä varmaankin liikkeessä vielä tänään tai loppuviikolla uudestaan hieman kyselemässä vaihtoehtoja. Saa nähdä ovatko he valmiita tilaamaan sovitukseen noita paitoja, koska liikkeessä niitä ei tällä hetkellä ole.


Tekisi mieli rakennella muutama asukokonaisuus näiden paitojen ympärille, mutta harmittaa ettei näistä ole juuri muita kuvia kuin tässä nähdyt mallien päällä otetut kuvat. Pitää katsoa, jos kuitenkin onnistuisin jostain Polyvoreen kuvan löytämään ja pääsisin haaveilemaan näiden yhdistelystä ;) 

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Roseau

Taas kun pääsi vauhtiin kollaasien rakentamisessa niin hiirikäsi ihan syyhysi päästä kasaamaan lisää ihania vaatekokonaisuuksia. Tällä kertaa päätin kasata kaksi kokonaisuutta jo aiemmin mainostetun Longchampin Roseau-laukun ympärille. Laukku on hyvin simppeli itsessään, joten ei se rajoita juuri mitenkään vaatteita. Kuitenkin siinä on oma naisellinen kaupunkilaisfiilis, joka omalla tavallaan kuiskii vaatteiksi hieman business/city chick-henkisiä osia. Tällä kertaa kasasin nämä kaksi kokonaisuutta:
Huomasin muuten heti ensimmäisen kokonaisuuden luotuani, että jostain syystä nyt houkuttelee hirveästi valkoisen yläosan ja simppelin alaosan yhdistelmä. Ajattelin kuitenkin rikkoa siistiä kokonaisuutta hieman ja yhdistin jo aiemmin nähdyn valkoisen, siistin topin rosoisiin ja osittain rikottuihin farkkuihin. Näin asusta tuli astetta rennompi ja "katukäyttöinen" omasta mielestäni. Toki siistit tummat farkut on loistavat aina, mutta nyt kaipasin jotain muuta. Mukaan Roseau ja jalkaan Tory Burchin todella yksinkertaiset sandaalit ja kokonaisuus on oikeastaan valmis. Jotain kuitenkin uupui joten lisäsin mukaan aina toimivan Korsin kelloon ja RayBanin aviatorit. Itselläni tosiaan on se tuosta hieman muokattu malli, mutta sama ajatus :) Kynsiin raikasta lakkaa ja tää likka olisi valmis viettämään shoppailupäivää tyttöjen kanssa tai sitten voitaisi lähteä J:n kanssa terassille syömään. 
Toisesta kokonaisuudesta tuli jotenkin ihan huomaamatta siisti ja osittain juhlavakin. Alkuun valitsin mukaan siniset farkut, koska ajattelin että ei aina niitä samoja farkkuja ja nyt tänä keväänähän on kova juttu juuri nuo värikkäät ja jopa kuvioidut alaosat. Itse en vielä omista mitään värikkäitä housuja, mutta kyllä kovasti sellaisten perään haikailen. Yksiä jo sovittelinkin Hennesillä, mutta vielä jäivät kauppaan (näitä sovittelin;). Jotenkin laukku ja housut eivät olleet samaa paria niin etsin yläosaksi siistin paidan ja siinä se suunta sitten muuttui. Nappasin kollaasiin helmikorvikset ja korkkarit nuden huulikiillon kera jolloin kokonaisuus muodostui aika juhlavaksi työ/ilta-asuksi. Näin värikkäät alaosat toimivat omasta mielestäni parhaiten eli yhdistettynä ihan niihin perusväreihin ja yksinkertaisiin juttuihin. 

Ah, omistaapa pohjaton pankkitili niin nappailisin taas monet kollaasien osista ostoskoriin ja nautiskelisin tulevasta keväästä ja kesästä hymy korvissa ja frappucino kädessä tyylikkäissä vaatteissa ;)

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Ihana Michael

Valmistujaiset on vihdoin takana kaiken sen stressaamisen jälkeen ja on aika väsynyt olo edelleen. Kaiken laittamisen ja järjestämisen ja juhlimisen jälkeen en jaksanut lähteä edes jatkamaan juhlintoja yöelämään lauantaina vaan palattiin J:n kanssa tänne keskustan kotiin ja siirryttiin nukkumaan. J ei ihan ymmärtänyt valintaa, mutta kiitteli kyllä sunnuntaina kun ei tullut hankittua haikeaa huomista :D 

Kirjoittelen itse juhlista enemmän toisella kertaa, mutta nyt hieman aihetta viistäen aasin siltaa pitkin siirrytään laukkuihin.. Aasi saattoi kadota tai unohtua johonkin pitkän matkan vuoksi, mutta yhteys on siis se että suurin osa valmistujaislahjoista tuli rahana ja se kelpasi kyllä loistavasti. Olen jo aiemmin kirjoitellut haaveilevani Michael Korsin upeista kelloista ja varsinkin parista tietystä yksilöstä ja nyt nämä ovatkin askeleen lähempänä omaa rannettani. Samalla kun innoissani selailin Korsin sivuilla kelloja niin yllättäen löysin itseni laukkuosastolta haikailemasta muutaman erittäin kauniin yksilön perään. Mitä voi laukkuaddikti itselleen? Yksi silmää miellyttävistä yksilöistä oli muun muassa tämä kaunokainen:

Kyseessä on siis Michael Korsin Large Bedford Bowling Satchel värissä Tan. Näin laukun ensimmäisen kerran jo naistenpäivän ostosreissulla Stockmannilla, mutta silloin en paneutunut kyseiseen laukkuun lainkaan. Tutkailin tuolloin vieressä ollutta yksilöä, joka paljastui aika vanhaksi malliksi kotona suoritetun googlailun jälkeen.. Mutta tämä malli siis osui silmiin nyt uudelleen ja ihastuin palavasti. Laukun kaunis väri sopisi kevääseen ja kesään loistavasti. Laukun soljet eivät Stockmannilla ihastuttaneet, mutta alan lämmetä niille enemmän ja enemmän. Jotenkin pinta, väri ja malli vaan iskee ja kovaa! Teinkin Polyvoressa innoissani pari simppeliä asukokonaisuutta laukun ympärille.


Ensimmäinen kokonaisuus on kesäinen asu töihin tai vaikka kaupungille kiertelyyn. Kokonaisuudesta löytyy haaveilemani Korsin kello, tosin tällä kertaa hieman eri värisenä. Paita on Vero Modan uudesta mallistosta ja ihastuttaa mallillaan ja herkullisella värillään. Bongasin sen Stockmannin verkkokaupasta ja saa nähdä, se ehkä pitää käydä kokeilemassa ja napata mukaan mikäli se näyttää hyvältä. En ihan täysin varma ole onko tuollaiset korkeakauluksiset paidat ihan se oma juttu, mutta kaikkea pitää kokeilla :) Valkoiset housut jalkaa ja pilotit nenälle niin kesäkokonaisuus on aikalailla valmis. Harva varmaan kieltää tämän toimivuuden?

Toisesta kokonaisuudesta tuli hieman keväisempi, koska mukana on vielä lämmittävää neuletta. Tosin kun jättää neuleen kotiin niin tämäkin asukokonaisuus sopii loistavasti kesään ja laittaisin todella mielelläni päälleni. Perinteiset siniset farkut toimivat aina nuden ja konjakkisten asusteiden kanssa ja yläosaksi valitsin valkoisen hieman siistimmän paidan. Malli on taas aika paljon sama, kuin edellisessä kokonaisuudessa, mutta jostain syystä tuo malli vaan vetää puoleensa nyt kevään tullen. Asusteet on samat tässä kuin aiemmassakin; Tory Burchin konjakkiset ballerinat toimii asussa kuin asussa ja Marc by Marc Jacobsin sydänkorvikset on söpöt jokaisen neitosen korvissa. Ja tietenkin pääosassa molemmissa kokonaisuuksissa se ihana laukku! Ah, rakkautta ehkä?

Rahaa sain ihan mukavasti lahjaksi, mutta ei sitä sentään tonneittain tullut. Tuon Korsin laukun hinta on aika huikea eli reilut 337€ Korsin omilla sivuilla. Siihen vielä tullit ja postimaksut päälle niin huh! Ei taida ihan samantien laukku tämän kassialman ranteille löytää vaan itken krokon kyyneleitä näppikselle sitä tuijottaessani. Haave/ostoslistalla on kuitenkin se kello ja Longchampkin ja nekään mitään ilmaisia ole. J nauraa mut pihalle tai sitten vaan läksyttää maan alle, kun saa tietää mitä suunnittelen ostavani. Se on paaaaljon fiksumpi rahan käytössä ja pahaa tekee haaveilla näistä sen edessä. Noh, lahjarahat ovat johonkin sijoitettavaksi ja mikäs sen parempi kohde kuin laadukas ja iätön merkkituote?

Kuvat: Polyvore.com

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Ihonhoitoa

Olen jo aiemmin maininnut kärsiväni tällä hetkellä todella kuivasta ihosta ja syöväni lääkekuuria, joka kuivattaa ihoani. Kyseessä on siis aknen hoitoon tarkoitettu Isotretinoin-lääke, joka kuivattaa ihoa ja näin hoitaa aknen pois. 

Itse aloin kärsiä huonosta ihosta jossain luokion aikana. Kun aloin lääkärin luona miettiä asiaa niin en osannut sanoa, koska näppylöitä on alkanut oikein ilmestyä. Tällä hetkellä tuntuu, että niitä on ollut aina eikä niistä ole päässyt eroon millään keinoilla. Kävin lukioaikana melko säännöllisesti kosmetologilla hoidattamassa ihoani ja ajattelin näin pääseväni eroon jokaisen teinin painajaisista eli finneistä. Hoidot eivät kuitenkaan juuri muuttaneet ihon tilannetta mihinkään suuntaan vaan näppylät olivat ja pysyivät. Käytin myös erilaisia hoitoaineita aina kemmarin tuotteista apteekin kuivattaviin aknerasvoihin, mutta niistäkään mikään ei tehonnut kasvoihini. Näppylöitä ei ollut mitään uskomatonta määrää eikä niitä ollut selässä tai missään muuallakaan kasvojen ulkopuolella, mutta niitä oli poskissani ja leuassa koko ajan tasaiseen tahtiin jonkin verran ja iho oli epätasainen ja laikukas tästä johtuen. Epätasainen iho vaikutti jonkin verran itsevarmuuteeni ja aloinkin meikata melko vahvasti, jotta saisin näppylät hyvin peittoon. En suostunut enää kulkemaan kadulla ilman meikkiä ja olikin ihme, jos joku kaveri tai tuttu näki tämän likan ilman meikkiä jossain päin kaupunkia. Suurta tuhoa näppylät eivät onneksi itsetuntooni koskaan onnistuneet tekemään vaan jatkoin juhlintaa ja poikien metsästystä normaaliin tapaan aina ;)

Viime syksynä aloin miettiä joulun alla toteutunutta Thaimaan lomaani ja sitä kuinka voisin olla siellä kuumuudessa ilman meikkiä. Miten ne ihmiset oikein tekee sen? Kasvojen iho oli edelleen samassa kunnossa ja meikkipäiväni jatkuivat normaaliin tapaan. Hankin itselleni lopulta Cliniquen kolmivaiheisen, rasvaiselle iholle tarkoitetun ihonpuhdistussarjan johon kuului kasvojenpuhdistusaine, kasvovesi sekä kosteusvoide. Jotenkin toivoin löytäneeni taika-ainetta, koska sarjaa ja sen tuotteita oli kehuttu netin syövereissä maasta taivaisiin. Todella useat olivat saaneet apua ihonsa rasvoittuneisuuteen ja näppylöihin tuotteiden avulla ja melkein leijuin ilmassa kaupasta kotiin, kun mietin että Thaimaan lomaan mennessä itselläkin olisi tasainen ja kaunis iho jota voisi hieman päivettävällä voiteella sitten aurinkorannalla korostaa. Noup. Ei mennyt ihan niin sitten niiden(kään) aineiden kanssa vaan sama tilanne ihon kanssa jatkui edelleen. Loma lähestyi ja lopulta huomasin olevani bikinit päällä hotellihuoneessa ja naama näytti edelleen punaista meikittömälle päivälle. Jotenkin sain itseni yllättävän useana päivänä ulos ilman meikkiä, tosin melko isot aurinkolasit päässä näinä päivinä. Iltaisin viimeistään oli pakko laittaa jo normaaliin tapaan meikkivoidetta ja normaalit rutiinit. 

Lomalta palattuani tajusin, että iho oli samassa kunnossa ja ehkä jopa hetken aikaa hieman pahemmassa kunnossa kuin ennen reissua. Päivettynyt iho onneksi antoi hieman enemmän anteeksi punaisille näpyille kuin oma perinteinen vaalea ihoni. Äidinkin kanssa puhuimme siitä kuinka yleensä finnit vähentyvät tai paranevat auringossa, mutta nyt niin ei ollut kuitenkaan käynyt. Missä oli siis vika? Onko jotkut vaan tuomittu kärsimään  huonosta ihosta? Tammikuussa mieleen tuli parikin kertaa Thaimaassa käymäni keskustelu. Toinen kavereistani kysyi, että miten on mahdollista että näin hoikalla ihmiselle on finnejä, koska eivätkö ne yleensä liity rasvan määrään kehossa. Ennen kuin ehdin vastata mitään (en olisi osannut oikeastaan vastata mitään) niin toinen kavereistani huomautti, että ei kasvoissani ollut teinien finnejä vaan hormonaalisia näppyjä joihin ei vaikuta rasvan määrä tai muut klassiset suklaat ja rasvat. Jälkeenpäin aloin miettiä kaverini vastausta toden teolla ja tajusin että eihän omassa naamassani todellakaan ollut teinien finnejä. Ei näitä ollut silloin kun olin 15 vuotias teinilikka vaan ne ilmestyivät vasta myöhemmällä iällä ja nämä olivat tyyliltäänkin erilaisia. En saanut niitä klassisia valkopäisiä finnejä vaan omani olivat punaisia näppyjä/patteja ihon sisällä joihin ei tehonnut mikään.

Muutaman päivän harkinnan jälkeen otin puhelimen käteen ja soitin yksityiselle lääkäriasemalle ja pyysin aikaa ihotautilääkärin vastaanotolle. Sain ajan seuraavalle viikolle ja aloin kauhuissani laskea päiviä lääkärin aikaan. Juoksin töistä lääkärille kauhealla kiireellä ja nopeasti vessassa putsasin puhdistusliinoilla meikit kasvoiltani ennen huoneeseen menoa. Katsoin itseäni peilistä toivottamana, koska siellä näkyi totuus. Meikillä sain ihosta tasaisen ja roosanväriset poskipäät olivat vain poskipunan taikaa. Ilman meikkiä iho oli laikukas, eloton ja epätasainen. Suuntasin vessasta lääkäriä kohden ja istuin häpeissäni tuoliin. Vaikka olin asiaan perehtyneen lääkärin edessä, mieli teki silti peittää kasvot jollain jottei se näkisi missä kunnossa ne todella olivat ja että olen kyllä ihan nätti tyttö "normaalisti". 

Lääkäri kysyi tarinani ja ehdotukseni ihon hoitoon. Kerroin kuulleeni ja lukeneeni antibiooteista joita on mahdollista saada aknen hoitoon, jos on nuori ihminen. Veljenikin oli syönyt antibioottikuurin ihoonsa joskus nuoruudessaan ja oli saanut siitä hetkellistä apua. Hetken ihoani katseltuaan lääkäri kuitenkin totesi suoraan, ettei iholleni olisi mitään apua antibiooteista vaan tarvitsisin vahvemman lääkkeen eli Roaccutan lääkityksen. Olin lukenut ja kuullut lääkkeestä ja ajattelin ettei niin voimakas lääkitys olisi omalla kohdallani tarpeellinen. Lähdin kuitenkin lääkäristä kädessäni resepti Roaccutan lääkkeen rinnakkaisvalmisteeseen eli Isotretinoin Ratiopharmiin. Ennen reseptin saantia poissuljettiin mahdollinen raskaus ja käytiin läpi lääkeaineen mahdolliset sivuvaikutukset. Sain samalla mukaani myös lähetteen laboratoriotutkimuksiin joissa tarkistettaisiin maksa-arvot ja veren rasva-arvot, joihin lääke saattaa vaikuttaa. Suuntasin reseptini kanssa apteekkiin, jossa vielä toistettiin mahdollisesti ilmenevät sivuvaikutukset ja kerrattiin lääkkeen voimakkuus. Nyt melkein kaksi kuukautta myöhemmin ollaan tässä näiden kanssa: 

Huomaa Sinkki-purkin loistava kirotusvihre.
Päivittäin olen nyt tammikuun lopusta alkaen syönyt kaksi 20mg:n vahvuista tablettia Isotretinoin lääkettä sekä kaksi omegaa ja yhden sinkki-tabletin iltaisin syömisen yhteydessä. Alkuun huulet alkoivat kuivua todella voimakkaasti ja olin aivan ihmeissäni miten sellainen voi olla edes mahdollista. Huulistani olisi voinut nyppiä siis kerroksia irti, koska ne olivat niin kuivat. Sain onneksi neuvon loistavaan huulirasvaan, joka on ollut päivien pelastus tämän kuurin aikana. Olen käyttänyt BevitaR +B -huulivoidetta, joka hoitaa huulia uskomattoman tehokkaasti. Vaikka huulet olisivat kuinka kuivat tai repaleiset niin hetken kuluttua ne ovat kiiltävät ja pehmeät tämän rasvan ansiosta. Aikamoinen taika-aine täytyy myöntää. Luulin aina, että Bepantheen on paras huuliin, mutta tämä lyö senkin 100-0 tässä pelissä.

Toinen oire, jonka huomasin oli silmien kuivuminen. Limakalvojen kuivumisesta varoiteltiin siis myös ja ensimmäistä kertaa elämässäni koin kuivasilmäisten inhoittavan pistelyn tunteen silmissäni. Piilolinssien käytön skippasin suosiolla jo kuurin aloittaessani ja hankin itselleni kostutustippoja silmiin, mutta en osannut kuvitella että tarvitsisin niitä. Nyt kuitenkin iltaisin viimeistään yhdet tipat molempiin silmiin, jotta voi katsella televisiota tai esimerkiksi tätä tietokoneen ruutua. Toivon todella, että tämä sivuoire on ohimenevä ja silmäni kosteustasapaino palaa ennalleen viimeistään kuurin loputtua!

Viimeisin oire kuurista on ihottuma ja kuivuminen käsissä, josta myös varoiteltiin. Ensin huomasin kämmenselässä ihmeellistä pientä, punaista ihottumaa joka hiljalleen levisi myös sormiin. Rasvoin käsiäni tasaiseen tahtiin, mutta tehoa ei tuntunut olevan. Ajan myötä ihottuma paheni ja iho oli melkein vereslihalla ja levisi myös käsivarsiin. Kävin apteekissa kysymässä sopivaa rasvaa käsiini, mutta neuvottiin käyttämään Bepanthenia ihottumaan mikäli iho ei ala kutiamaan. Kädet ovat ajoittain aika huononnäköiset, mutta iho ei kyllä kutia eikä kihelmöi joten ilmeisesti selviän tästä rasvalla. Ja nyt osittain iho alkaa jo parantumaan, eli ehkä kuuri ei tähänkään kaadu. 

Iho sen sijaan. Alkuun ei ollut mitään vaikutusta vaan kaikkia jatkui samaan malliin. Jonkun ajan kuluttua iho alkoi kuitenkin kuivumaan todella voimakkaasti ja osittain jopa hilseili. Näppylöitä ilmestyi ihan entiseen tahtiin. Nyt tilanne on se, että iho on aika paljon ohentunut ja näppylöitä kasvoissa on edelleen. Tällä hetkellä jopa aika paljon, mutta ne eivät ole mitään isoja patteja onneksi. Olen myös saanut ensimmäiset finnini :D Eli siis ensimmäistä kertaa elämässä ihoon todella ilmestyi sellainen valkopäinen, perinteinen finni. En tiedä onko se hyvä vai ei, mutta ainakin sen on muutosta ja siitä pääsi eroon. Kuivuutta hoidin alkuun Cliniquen rasvallani, mutta sen teho kosteuttajana ei riittänyt alkuunkaan. Hainkin apteekista mukaani rasvaa jota suositellaan käytettäväksi tämän kyseisen kuurin aikana. Rasva on nimeltään La Roche-Posay merkin Effaclar H -hoitovoide ja se on melko tehokasta ainetta. Iho kiiltä aikalailla rasvan laittamisen jälkeen, mutta imeytyy ihoon kyllä ajan kanssa. Meikin alla rasva ei ole paras mahdollinen, mutta olen herännyt aamuisin pikkuisen normaalia aikaisemmin, jotta ehtisin odotella rasvan imeytymistä ihoon. Iho hilseilee kuitenkin edelleen paikka paikoin ja aionkin käydä apteekissä kysymässä, jos voisin ottaa Effaclar H -voiteen rinnalle jonkin vielä tehokkaamman kosteuttajan, josta saisin apua. 

Neljä kuukautta oli lääkärin suunnitelma omalle kuurilleni ja nyt siis takana vajaa kaksi kuukautta. Kävin ensimmäisen kuukauden jälkeen verikokeissa ja sain niistä hyvät arvot, eli sain luvan jatkaa turvallisin mielin. Nyt edessä suurinpiirtein kaksi kuukautta ja jännityksellä odotan mikä on lopputulos. Tällä hetkellä en ole vielä kovinkaan positiivisella mielellä kuurista, mutta onneksi tämä ei ole vielä ohi. Suurinosa kuurinsyöneistä saa avun akneensa ja vain yksi kymmenestä joutuu lääkärini mukaan uusimaan kuurin. Toivon todella, että käänne parempaan alkaa piakkoin, jotta jaksan näitä raivostuttavia sivuoireita loppuun asti. Joku on jo kysynyt, että aioinko todella syödä koko kuurin sivuoireista huolimatta ja vastaukseni on ollut "todellakin!". Olen tullut näin pitkälle ja jos tästä todella on apua pitkään vaivaani niin en ala toisen kahden kuukaudenkaan aikana keskeyttämään. Hoidan ihoani nyt huolella ja rasvaan itseäni säännöllisesti. Syön myös omegaa ja sinkkiä, jotka hoitavat ihoa sisäisesti. Ja onhan tässä nyt sentään jonkun verran jo edistytty. Eli iho alkanut jo hieman mennä parempaan suuntaan kuivuudesta huolimatta.

Johan tuli pitkä teksti! :D Mutta tässä siis tähänastisia tunnelmia omasta Isotretinoin-kuuristani. Ajattelin avata asiaa täällä, koska ennen oman kuurini aloittamista, ja toki myös sen aikana, olen hakenut paljon tietoa kuurista ja sen vaikutuksista juurin netistä ja erilaisilta palstoilta ja blogeista. Tästä ei varmaan voi saada liikaa tietoa ja aina jos voi olla jollekin avuksi raottamalla omaa tiedon ja kokemuksen verhoaan niin miksi sitä ei tekisi. Nyt palaan lääkepurkkieni ääreen ja toivon taikaiskua kasvoilleni ensiyön aikana. Aina voi toivoa!

ps. Onko ruudun sillä puolella saman kuurin läpi käyneitä ihmisiä ? 

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Testing testing

Mitä ihmettä, valmistujaiset lähenee ja mitään ei ole oikeastaan tehtynä niiden eteen. No kutsut on lähetetty ja sain varmistuksen, että saan astioita lainaan tarvittavan määrän joten jotain sentään. Tarjoiltavat on aikalailla jo selvillä, mutta hiukan vielä mietityttää kokonaisuus. 

Päätös on siis tehty ja teen tarjoiltavista pääosin suolaisia ja makeaksi tarjottavaksi teen vain juustokakun ja marenkeja. Tällä hetkellä tarjoiltavat ovat seuraavat: kylmäsavulohirullia, porojuustoa ja hapankorppuja, joko ylikypsästä kinkusta tehty majoneesisalaatti tai sitten halloumi-tuoresalaatti, suolaiset tuulihatut ja Ehkä tonnikalapiirakkaa.. Aika auki on siis vielä lista, mutta sitä kootessani huomasin, että vaihtoehdoissa ei ole lainkaan kasvisvaihtoehtoa. Tiedän tosin ettei vieraissa ole yhtään kasvissyöjää, mutta olisi se kait ihan kohteliasta silti antaa vaihtoehto. Puhuttiinkin pomoni kanssa töissä yksi päivä suolaisista tuulihatuista ja kuin taikaiskusta se ehdotti samaa täytettä niihin kuin olin jo itse kaavaillut eli aurajuustoa, päärynää ja tuorejuustoa. Raikasta ja ilman lihaa. Aika vahvasti alan kallistua tämän vaihtoehdon puoleen. TOSIN kysyin kerrankin veljeltäni, että mitä se laittaisi niiden sisään jos sille annettaisiin edes pieni mahdollisuus vaikuttaa ja vastauksena oli poro. Pororouhetta on kyllä kaapissa sen verran, että sitä riittäisi sekä juustoon että tuulihattuihin, mutta saa nyt nähdä. Kauhean vaikeata! 

Vaikka olen innoissani tuulihatuista ja niiden teosta niin en kuitenkaan ole koskaan itse niitä itseasiassa tehnyt. Olen syönyt niitä ja kuullut kuinka helppo niitä on valmistaa suurelle määrälle kerralla ja siksi niihin nyt olen päätynyt. On aina virhe lähteä kokeilemaan uusia reseptejä juuri juhlapäivänä joten viikolla kaivoin kaapin uumenista muutaman kananmunan ja jauhoja ja päätin kokeilla tuulihattujen valmistamista. Kolusin nettiä läpi etsiessäni hyvää ohjetta tuulihatuille ja päädyin Kinuskikissan ohjeeseen, joka vaikutti hyvältä ja oli saanut kehuja. Ohjeesta olisi tullut jopa 40 tuulihattua, mutta puolitin ohjeen ja tein vain pellillisen niitä palleroita. 


Tein taikinasta suhteellisen pieniä nokareita pellille, mutta ne turposivatkin uunissa uskomattoman paljon ja näin ollen lopputuloksena oli melko kookkaita pyöryköitä. Omat tuulihattuni eivät olleet aivan yhtä kiiltävän kauniita kuin Kinuskikissan ohjeessa, mutta taisin ainakin pitää muutaman minuutin liian pitkään niitä uunissa. En myöskään käyttänyt nyt koe-erässä pursotinta vaan annostelin taikinan kahden lusikan avulla, mutta ajattelin juhliin sitten pursotella ohjeen mukaisesti taikinan tähtifyllan lävitse kauniin lopputuloksen toivossa.  

Kun tuulihattumöhkäleet olivat jäähtyneet ja aloin tutkia jääkaapin sisältöä hieman tarkemmin niin huomasin ettei niihin ole oikein mitään täytettä. Kaapissa oli kuitenkin valkosipulimeetwurstia ja ruohosipulituorejuustoa joista sekoitin massan parin tuulihatun sisään. Maukkaita tuli ja tältä ne näyttivät:

Ihan kelpo suoritus jos minulta kysytään ja hyviltä maistuivat. Näitä todellakin siis tulee helposti paljon kerralla ja täytevaihtoehtoja on rajattomasti. Itse taidan kallistua siihen auraan ja päärynään :) 

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Sunnuntain sapuskaa

Eilinen päivä mateli iltapäivään asti ja sitten ilta katosi kuin salamana. J heräsi jo aikaisin, mutta itse nautiskelin ja  pyörin sängyssä kymmeneen asti väsyneenä. En ollut kummemmin valvonut lauantai-iltana, mutta uni maittoi silti oikein erityisen hyvin. Nälkä kurni heti ylösnoustessa, mutta eihän tässä kämpässä mitään syötävää oikein tuntunut olevan. J:ltä uupui kahvimaidot ja leipää ja itse olisin kaivannut hedelmiä tai jogurttia. Ja yksi mitä teki jälleen kerran mieli oli puuro! Olen alkanut himoitsemaan ihan perus puuroja jostain syystä ja pitääkin varmaan niillä täydentää ruokavarastoja, kun saahan niillä kätevästi ja tehokkaasti nälän pidettyä loitolla pidemmänkin aikaa. 

No, J päätti kuitenkin lähteä aamupalatarvikkeita hakemaan, mutta 2,5 tunnin odottelun jälkeen soittelin sille ja paljastui että se on aamukahveillaan veljensä luona. Argh! Mikä on ärsyttävämpää kuin se, että J sanoo käyvänsä jossain nopeasti ja parin tunnin päästä selviää että se istuskelee rauhassa kaverinsa tai äitinsä luona. Näissä tapauksissa se vielä yleensä vastaa puhelimeen ovelasti, että on juuri lähdössä. On mun mielestä reilua ilmoittaa missä oikeasti menee ja mikä on aikataulu, mutta toisille se oo niin justiinsa. J on yksi niistä...

No mutta en saanut siis ikinä niitä aamupalatarvikkeita, joten kaivoin pakastimen jäälohkareiden keskeltä esille pussillisen koktailpiirakoita. En ole pitkään aikaan syönyt niitä ja ne olikin aikas herkkua. En tosin uittanut niitä margariini-maitoseoksessa, kuten pussissa vinkattiin, mutta ensi kerralla voisi kokeilla. 20 minuuttia uunissa ja pellillä odotti höyryäviä ja rapeakuorisia herkkuja, jotka oikein huusivat margariininokaretta päälleen. Piirakat menivät parempiin suihin ja J:kin ehti itseasiassa apajille :).

Ilta kului J:n äidin luona herkutellen. Tehtiin siellä yhdessä bruschettoja, halloumi-salaattia ja paistettiin siihen kylkeen myös kanapihvejä. Häpeän myöntää, mutta en ollut ikinä aiemmin maistanut tai saatika tehnyt halloumijuustoa missään muodossa, mutta se oli hyvää! Aion todellakin kesällä grillailla sitä ja nyt keväälläkin se eksyy varmasti useammankin kerran pannuun. Kaikkea kannattaa kyllä kokeilla ja maistaa :) Salaatti koostui parista eri salaatista, rypäleistä, paprikasta, kurkusta, punasipulista, hunajamelonista sekä herneenversoista. Aika simppeliä ja maukasta.
Bruschettojen päälle tehtiin ihan klassinen tomaatti-basilika kuorrute. Molemmat aineet silputtiin hienoksi ja sekaan valutettiin öljyä. Leivät käänneltiin kuumassa pannussa, jossa oli öljyä ja valkosipulimurskaa. Sitten vaan leivät lautasille, täyte päälle ja leivät kruunattiin vielä pippurilla ja suolalla sekä tietysti öljyllä. Oli kyllä aikas herkullisia bruschettoja sanon minä. Salaatin ja bruschettojen kanssa oli sitten tarjolla vielä leipäjuustoa ja tuoretiskistä ostettua todella maukasta brie-juustoa, joka oli viedä kyllä kielen mennessään!   
Ruoanlaittoa virvoitti raikas Fiesta Del Sol -niminen valkoviini. En ollut aiemmin tätä valkkaria maistanut, mutta oli kyllä ihanan kesäinen ja raikas. Alkon sivuilla oli pakko käydä kurkkaamassa ja siellä kuvailtiin viiniä puolimakeaksi, keskihapokkaaksi, pirskahtelevaksi, hedelmäiseksi, kevyen persikkaiseksi ja hennon sitruksiseksi. Tuli ihan kesä mieleen jo ensimmäisestä suullisesta ja sehän on aina positiivinen asia! 

J:n äiti taikoi näiden herkkujen päälle meille vielä jälkkärin mustikoista, mansikoista ja rahkasta. Makeudeksi hieman taloussokeria ja vaniljasokeria niin pakko oli syödä kaksi annosta, kun ei vaan osannut lopettaa. Ilta jatkui sitten vielä toisen valkoviinipullollisen ääressä, kun juteltiin terveellisestä ruoasta ja siitä miksi nykyajan lapset opetetaan syömään niin paljon valmisruokia ja herkkuja. Aika harmillista..

Oli kyllä todella täyttävät ja suuhunsopivat ruoat eilisellä ja mukava ilta muutenkin ja hieman mietityttää pitäisikö tänään käydä vielä uudelleen siellä syömässä loppuja pois ;) 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Naistenpäivän ostoksia

Kirjoittelinkin jo meidän naistenpäivästä, joka vietettiin äidin kanssa Helsingin kauppojen notkuvien hyllyjen äärellä. Äiti tosiaan teki enemmänkin löytöjä, mutta itselle tarttui mukaan vain muutama tarpeellinen tuote jotka olivat jo loppumassa. Koitin myös etsiä itselleni vaatteita valmistujaisiin, mutta en löytänyt oikein mitään joka olisi iskenyt tajunnan kankaalle. Ehkä etsintää vaikeutti se että en tiennyt oikein mitä etsiä. Haluan ehkä mekon, mutta en kuitenkaan mitään erityisen juhlavaa tai sitten siistit housut ja jonkun ihanan paidan tai sitten hameen ja sellaisen siistin satiinipaidan tai.. Pitäisi päättää niin tietäisi mihin suuntaisi ja mitä etsimään..

Se mitä kuitenkin löysin oli jo aiemmin mainitsemani Lumenen seerumi, MAC:in peitevoide sekä Omega 3-nappulat Life-myymälästä. Nappasin mukaan myös muutaman meikkivoidetesterin sillä oma meikkivoiteeni alkaa olla aika finaalissa ja uuden metsästys alkaa. Tällä hetkellä käytössä on Everyday Mineralsin jauhemainen mineraalimeikkivoide mutta kasvot kuivuvat rusinaksi parasta aikaa, joten toiveissa on löytää jokin nestemäinen ja kosteuttava meikkivoide. Stockmannilta mukaan tarttuikin Lancomen Photogenic Lumessence meikkivoiteesta sävyn 01 testeri ja MAC:n standilta sain kokeiluun pienen purkillisen Studio Sculpt meikkivoidetta sävyssä NC30.


Heti kotiin päästyäni huomasin MACin meikkivoidetesterin olevan ehdottomasti liian tumman. Meikkivoidetta sai vielä melko riittoisan määrän eli siitä olisi testaillut muutamaankin otteeseen, mutta sävy on omalle iholleni pari astetta liian tumma ja tekee siis aivan luonnottoman värin kasvoille. Kokeilin kuitenkin tuotetta leuan alueelle ja huomasin, että se on myös ehkä hiukan liian tujua tavaraa omalle iholleni tällä hetkellä (meikkivoide on siis vedenkestävää) ja tämän huomattuani väärän sävyn saaminen ei harmittanut enää niin paljon. 

Lancomen meikkivoidetta annettiin purkkiin todella pieni määrä ja siitä riitti juuri ja juuri koko kasvoille, kun sen sienellä levitin. Sävy oli juuri oikea ja olenkin huomannut, että kyseisen merkin meikkivoiteista löytyy aika sopivia sävyjä omalle iholleni. Käytin melko pitkään saman merkin Color Ideal -meikkivoidetta, mutta tuote lopetettiin joten siirryin toisiin merkkeihin. Myyjä kehui Photogenic:in olevan kosteuttavaa ja ihon hilseilyn ei pitäisi korostua tämän meikkivoiteen kanssa. Peittoa tuotteesta ei juurikaan saa ja sen myös huomasin. Meikkivoide oli kuitenkin aika hyvää iholla ja sopi todella kuivalle iholleni sulautuen melko siististi kasvoille. Peitevoiteen kanssa tuote on varmasti aika loistavaa. Ajattelinkin käydä kysymässä vielä uuden näytteen meikkivoiteesta, jotta varmistun tuotteen sopivuudesta. On mielestäni turhan riskipeliä ostaa monen kymmenen euron arvoista meikkivoidetta ilman testausta.

MACin myyjältä ostin myös luottotuotettani eli heidän Select Moisturecover -peitevoidettaan, joka on hyväksi havaittu. Peitevoide on nestemäistä ja melko kevyttä, mutta peittää silti tehokkaasti silmänalusten mustat laput ja muita ihon värivirheitä. Sävyvalikoima on myös tosi runsas joten jokaiseen vuodenaikaan löytyy kyllä oma värinsä joten ei tarvitse kulkea pandana pitkin kyliä. Suosittelen kyllä kokeilemaan ainetta. Aine on melko riittoisaa ja hintaa putkilolla taisi olla 18,-. Harmi vain, ettei tuotetta saa Suomesta kuin Helsingistä ja Turusta. Nettikaupoistakaan ei oikein löydy valikoimaa kuin muutaman luomivärin verran. 


Aiemmassa postauksessa pohdin jo Lumenen Vitamin C+ Ravitsevan Tehohoidon ostamista ja käyttämistä ja nyt se siirtyi kaupan hyllyltä omalle hyllylleni piristeeksi. Lasipullossa on siis alaosassa pinkinväristä ja yläosassa keltaista nestettä, jotka ravistettaessa sekoittuvat ja tuloksena on kasvoja tehokkaasti kosteuttava ja hoitava, helmiäisenä hohtava, persikanvärinen seerumi.



Aineen pitäisi kosteuttaa kuivinkin iho ja antaa sille elinvoimaa ja juuri näitä ominaisuuksia oma ihoni tällä hetkellä kyllä kaipaa sillä syön lääkekuuria, joka kuivattaa ihostani viimeisetkin elinvoimat kyllä hieman liiankin tehokkaasti. Tuotetta käytetään oman kosteusvoiteen alla joko kerran tai kaksi päivässä oman tarpeen mukaan. Seerumin käytölle on annettu ikäsuositukseksi Lumenen omilla sivuilla 25+ ja koska itse en ihan vielä tuota kriteeriä täytä niin en aio käyttää tuotetta jokapäiväisesti. Vielä en ole ehtinyt tuotetta testaamaan, mutta heti kun on kokemuksia niin jaan ne kyllä! 

Omegat käytiin äidin kanssa hakemassa Life-myymälästä, jonka tuotteita nykyään suosin. Olen aiemmin syönyt Möllerin Tuplan muodossa omegaa, mutta nykyisin käytän Lifen omaa omega-valmistetta, jossa on varsinaista omega3-rasvahappoa todella reilusti. Purkki maksaa 19,90,- ja siinä on 120 kapselia, joita otetaan 1-2 päivittäin. Itse otan 2 tablettia illan aikana yhdessä lääkkeeni ja sinkin kanssa. Sinkki auttaa muuten rasvahappoa imeytymään ja on muutenkin avuksi iholle ja kynsille sekä vastustuskyvylle. Hyvä kombo ja on toiminut ainakin omalla kohdalla tehokkaasti. 

Näiden avulla päästään taas jonkin aikaa eteenpäin ja täytyy nyt käydä sitä meikkivoidenäytettä pyytämässä vielä uudestaan täältä meidän Sokokselta jos vaikka olisi kerrankin näin helpolla löytynyt uusi loistotuote. Toivotaan :) 

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Meidän päivää

En tiedä enää kuinka sitä osaisi elää ilman eläimiä. Toki on enemmän kuin paljon niitä aamuja, kun raivostuu valkoisten karvojen peittäessä mustat housut tai kun koittaa epätoivoisesti rauhoittaa kattien rallijuoksua. Mutta silti en antaisi lapsosiani pois mistään hinnasta. Muksuna aina halusin lemmikkiä, mutta meillä oli vain kaloja sillä äiti vetosi allergiaan. Joskus ala-asteen ja yläasteen välimaastossa sain kuitenkin vanhemmat ylipuhuttua ja meille hankittiin koira. Sukulaisten vehnäterrieri oli hieman karannut ja odotettavissa oli vehniksen ja bichon bolognesen sekoituksia. Vihdoin syysloman koittaessa pääsin noutamaan omaa karvaturriani kotiin ja olin ikionnellinen. 

Muutin lukion jälkeen pois kotoa silloisen poikaystäväni luokse, mutta koira jäi vanhempieni luokse. Olisin itse halunnut ottaa koiran mukaani, mutta kaiken sen koiran kinuamisen jälkeen vanhempani olivat kuitenkin rakastuneet koiraan niin paljon etteivät raaskinneet antaa koiraa mukaani ja niin olin ilman lemmikkiä pitkästä aikaa. En kuitenkaan ollut kuin vuoden ilman eläintä, kun hommasin itselleni kissan ja jo puolen vuoden kuluttua tästä huomasin omistavani kaksi kissaa, sillä kasvattaja soitti ja tarjosi minulle sijoitukseen poikakissaa. Nykyään minulla on siis kaksi sinisilmäistä balineesia, jotka ihastuttavat päivääni vuodesta toiseen. 

Tälläkin viikolla ollaan vietetty rentoilupäiviä kattien kanssa kotosalla. Yksi päivä loikoilin sohvalla ja normaaliin tapaan kissat parkkeerasivat itsensä sohvatyynyjen päälle nukkumaan ja tarkkailemaan tän likan touhuja. Auringon paistaessa aika kirkkaasti toisen mirrin turkkiin päätin kaivaa kameran esiin ja napata muutaman kuvan tämän sotkunenän sinisistä silmistä. Sain otettua pari kuvaa, joista useimmat olivat tärähtäneitä. Tässä kuitenkin yksi otos:


Ja tässä oli lopputulos. Eli kuvattavana oleminen kiinnostaa kun kasa kiviä. Aikalailla samantien, kun nämä karvakasat huomaavat kameran tarkoituksen on aika karata paikalta tai painaa pää piiloon..
Ne tietää, että koitan tulla kamerani kanssa nenään kiinni ja napata kuvaa niiden kauniista silmistä, mutta se ei niin vaan käy. Ne osaa olla niin ovelia, että joko tulevat puskemaan kameraa ja esittävät maailman kilteimpiä lapsosia tai sitten ne painuvat karkuun johonkin toisaalle jossa on hämärää ja mahdoton kuvata. Joskus vielä kuitenkin onnistun ja saan tallennettua sen kauniin sinen joista niiden rakkaus paistaa päivästä toiseen. 

Samalla kun kamera oli esillä ja välipala odottamassa niin nappasin sitten siitäkin kuvaa. Jälleen aika samanlaista sapuskaa tarjolla, mutta jälleen hieman erilaisella variaatiolla, joka on aikas herkkua. Kuppiin kaadoin siis aimoannoksen luonnonjogurttia, joka tällä kertaa oli vähärasvaista versiota ja sekaan pilkoin banaania ja omenaa. Nämä eivät kuitenkaan pelkästään riittäneet vaan päätin sekoittaa joukkoon kanelia. Ripautin ensin päälle vain pienen maistiaisen, mutta huomasin että olin löytänyt loistokombon joten ripautin kanelia oikei kunnolla joukkoon. 


Kävinkin lukemassa sitten interwebin ihmeellisestä maailmasta kanelin vaikutuksista ja eipä siitä paljon pahaa sanottavaa ollut. Vanhassa Iltalehden artikkelissa todettiin muun muassa seuraavaa: 

- Kaneli on tehokas antioksidantti, toteaa ravintofysiologi Patrick Holford.Hänen mukaansa kolmasosa teelusikallinen kanelia sisältää yhtä paljon antioksidantteja kuin reilu desi marjoja."
Löytyi tietoa myös kanelin vaikutuksesta vastustuskykyyn, vatsavaivoihin ja ihon kuntoon. Varsinkin kanelin ja hunajan yhdistelmä vaikuttaa olevan erityisen tehokas. Kannattaa kyllä selailla hienoa tietolähdettä googlea ja etsiä tietoa erilaisista ruoka-aineista. Löytyy aika paljon erilaisia herkkuja, joista paljastuu melkoisia terveyspommeja. Mitähän kaikkea terveellistä sitä vielä keksii aamupalaansa sekoittaakaan!

ps. mallina kuvissa balineesipoika 4,5v, väri creme.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Pieni hiljaisuus


Huh, melkein viikko ilman tietokonetta ja olen edelleen hengissä! Omalla puhelimella pääsee aika loistavasti selailemaan nettiä missä vaan ja miten vaan, mutta tänne bloggeriin en päässyt tekstejä tekemään sen avulla joten hiljaisuutta oli siis havaittavissa. Nyt kuitenkin jälleen koneen kimpussa ja tekstejä tiedossa. 

Naistenpäivä oli tänä vuonna hieman myöhässä eräällä tavalla. Meillä on nimittäin äidin kanssa tapana viettää naistenpäivää yhdessä shoppaillen ja hyvästä ruoasta nauttien. Tänä vuonna ehdittiin naistenpäivän kimppuun  kuitenkin vasta tämän viikon tiistaina räntäsateen ja vuoroin auringonpaisteen siivittämänä. Lähdettiin jo aikaisin aamusta liikenteeseen ja suunnattiin pääkaupungin sykkeeseen. Auto Forumin parkkihalliin, lompakot valmiiksi ja shoppailua! Sää todella oli uskomaton kun ensin paistoi aurinko, vartin päästä tuli vettä ja sitten puuskutti rakeita vaakatasossa. Onneksi suurinosa aikaa meni kaupoissa ja pääosin Sokoksella ja Stockmannilla kierrellen. Äiti teki päivän suurimmat löydöt eli osti Gaborin sirot nahkanilkkurit Sokokselta itselleen ja löysi veljelle synttärilahjan kodintarvikeosastolta. Nappasi se mukaansa myös Helena Rubinsteinin ripsarin, joka oli pakettitarjouksessa meikinpoistoaineen ja silmänympärysvoidetesterin kanssa 39,- eli ei paha! Ollaan vannoutuneita Lancomen ripsareiden käyttäjiä, mutta katsotaan mitä se uutukaisesta sanoo. Pitäisi olla liftaava ja erotteleva ja kait se taikoo rypytkin pois ;)


Käytiin syömässä Virgin Oilissa hieman tylsästi, mutta siellä on hyvää ruokaa ja ravintola on keskeisellä paikalla. Otettiin karitsaa ja lasillinen viiniä juomaksi. Oli ihan herkullista ruokaa, mutta jälkiruoka se paras osuus oli. Jos joku ei ole käynyt syömässä sitä suklaakakkua ja pähkinä-viikunajäätelöä niin äkkiä! Kestää hetken ennen kun sen saa, mutta kakku tulee pöytään suoraan uunista kuumana ja tuoksuvana ja sen sisältö on sulaa kultaa. Niin syntisen hyvää suklaaunelmaa ei vaan ole missään ja jäätelö kruunaa sen täydellisesti. Kuola valuu kohta näppäimistölle.. Kannattaa todellakin käydä kokeilemassa, jos pitää kosteista ja mutaisista suklaakakuista.

Ennen kotiinpaluuta käytiin vielä hakemassa Stockmannin Herkusta graavilohta mukaan koska se vaan on todella hyvää. J oli onnessaan kun kuuli mikä sitä kaapissa odottaa vaikkakin se oli juuri itse tuonut meille kiekon valkohomejuustoa ja keksejä jenkkakahvojen täytteeksi. Ollaan toivottomia herkuttelijoita. J kuitenkin tekee jotain niiden kaloreiden katoamiseksi, minä en. Damn! 
Omalla kohdallani shoppailut eivät yltyneet suuriin sfääreihin vaan nappasin mukaani pari tarpeellista tuotetta. Niistä kuvia ja lisää infoa toisissa teksteissä. Nyt olisi tarkoitus hieman meikkailla ja suunnata kampaajalle uutta lookia hakemaan. En tiedä yhtään minkälaisen mallin oikein haluaisin, mutta se selviää kymmenen jälkeen :D Kampaajan jälkeen töihin ja sen jälkeen varmaan pitäisi siivota... tai sitten vaan siirrän sen huomiselle. Aina voi hieman siirtää.

Tässä vielä hieman loistavaa musiikkia perjantain iloksi!

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Mihin meni pari päivää?

Pari päivää on mennyt aika lailla jossain sumussa ohitse. Töissä meni aika kuin siivillä ja päivä oli paketissa ennnen kuin oikeastaan edes ehdin huomata asian. Oli loistavia asiakkaita, aurinkoista säätä ja hyvää työseuraa niin mitä muuta sitä voikaan toivoa itselleen työpäivään. Ravitsevana eväänä oli jogurttia ja banaania kuorrutettuna muroilla. Tänään tein päivällä välipalaksi melkein samaa herkkua kuin eilen oli töissä, mutta muutamalla lisämausteella. Eli kun eilen oli lautasella luonnonjogurttia, muroja ja banaania ja niin tänään siihen lisäsin persikkaa ja omenaa paloina. Koko komeuden kruunasi vielä vaniljalla maustettu kermavaahto ja nam mitä herkkua se olikaan! Olisin voinut syödä vaikka millaisen kulhollisen sitä herkkua. 

J muisti naistenpäivän, jei. Asiaa tosin saattoi avittaa se että mainitsin asiasta muutamaankin otteeseen jo viime viikolla ja vielä keskiviikkona hieman vihjasin, että sellainen päivä olisi tulossa. Torstaina sitten sainkin töihin naistenpäivätoivottelut viestin muodossa ja illalla kotona vielä kimpullisen tulppaaneja. Oli vielä osannut ostaa taitavasti valkoisia tulppaaneja jotka ovat kaikista kauniimpia. En ole oikein ruusujen ystävä enkä myöskään kovin värikkäiden kukkien joten kimppu oli todella onnistunut valinta minulle. Nyt se koristaa ikkunalautaa ja koitan saada sen pysymään hengissä mahdollisimman pitkään sillä J tuo todella harvoin kukkia. Olen kyllä itse varoitellut, että en ole mikään kukkien suurhamstraaja joten oma vika kaiketikin. Mutta näin ne kukat tuntuu vielä ihanammalta, kun niitä harvoin saa.


Sain joululahjaksi lahjakortin Pentikille ja en oikein tiedä miten sen kuluttaisin. Olen joskus ollut suurikin Pentikin fani, mutta nykyään liike tuntuu polkevan paikoillaan ja mitään uutta ja ihmeellistä ei oikein ilmesty hyllyihin. Toki on niitä ajattomia klassikoita kuten poroja ja pallo-lampunjalkoja, mutta jotenkin kaipaisin jotain muuta. Olen jo yhden lahjakortin laittanut hukkaan, kun en meinannut löytää mitään ostamisen arvoista. En edes vaikka rahat eivät olleen omasta pussista pois, mutta toki kotiinsa haluaa jotain kaunista ja tärkeää. Pitää ehkä käydä vielä ensi viikolla poikkeamassa liikkeessä jos sieltä nyt kuitenkin löytyisi jotain. Ollaan kuitenkin äidin kanssa puhuttu, että hän voi ottaa lahjakortin jos en löydä mitään koska tarvitsee sieltä jotain. Sopii hyvin niin en hamstraa turhuuksia. Myös Marimekkoon olisi sadan euron lahjakortti käyttämättä. Se on lähinnä jäänyt käyttämättä sen takia, että olisin haaveillut ostavani sillä verhokangasta, mutta kun en tähän asuntoon viitsi enää ostaa ja seuraavaa ei ole näkynyt niin lahjakortti on odottanut vuoroaan kaapin päällä. Täysin rehellinen jos olen niin pakko myöntää, että olen kerran jo kortin hukannutkin ja paniikki meinasi iskeä. Se löytyi kuitenkin Elle-lehtien pinosta hyvästä turvasta. 

Kaapissa odottaa ainekset pekoni-pastaan, nam. Söin joku aika sitten Rossossa pekonipastaa ja sen jälkeen olen himoinnut pekonia vähän joka paikkaan. Salaattiakin tein siitä ja pekoni sopi siihen muuten todella hyvin. Raikkaat ainekset olivat loistava yhdistelmä rasvaisen lihan kanssa. Nyt kuitenkin on vuorossa ihan rehellinen ja tuhti pekonipasta johon tulee mustapekka-kermaa ja parsaa ja sellaista. On varmasti hyvää, en ole ennen kokeillut mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Ihanaa lauantaita!

ps. kuva on laatua kännykän lisäsovelluksena ladattu kamera, joten...

torstai 8. maaliskuuta 2012

Valmistujaiset lähenee

Valmistujaiset lähenee kovaa vauhtia ja pitäisi siis alkaa suunnittelemaan ihan toden teolla, että mitä siellä oikein aion tarjota. Juhlat on tarkoitus viettää äidin luona, koska siellä on hyvin tilaa vieraille ja kunnon kokoinen keittiö, jossa valmistella ja laittaa esille tarjottavia. Ja jostain syystä se äiti on kait hieman haaveillutkin, että juhlat siellä vietettäisiin.

Vieraslistalla on tällä hetkellä noin parikymmentä nimeä. Mukana on tätejä, setiä ja J:n äiti sekä tietysti upeat pomoni. Lukumäärään kuuluu siis jo oma porukkakin eli pienet juhlat vain tiedossa omalla porukalla. Ihan kiva pitää sellaiset pienet ja rennot kahvittelut herkkujen kera. Leivottaviakaan ei tarvitse ihan yö myöhään uunin edessä valvoa, kun saa leipoa ihan iisin määrän niitä leivonnaisia ja herkkuja.
Olen hieman jo suunnitellut tarjottaviani, mutta täysin valmis lista ei vielä ole. Pöydässä pitäisi olla omasta mielestäni paria suolaista purtavaa ja mukana voisi olla vaikkapa salaattiakin. Salaatteja kun on niin monenlaisia ja niistä saa aika ihania herkkuja, kun hieman näkee vaivaa. Tein veljeni yllätyssynttäreille muutama vuosi takaperin ylikypsästä kinkusta hedelmäisen salaatin ja se oli kyllä hitti. Omenat ja rypäleet sopivat loistavasti tasapainottamaan vahvaa kinkkua ja majoneesia. Ajattelinkin, että voisin ehkä sitä samaa salaattia tarjoilla nytkin. Toinen idea, joka on pyörinyt mielesässäni on suolaiset tuulihatut joista saa loihdittua aika monen makuisia. Niitä myös saisi tehtyä suuremmankin määrän kerralla kätevästi ja ne ovat helppoa naposteltavaa juhlissa. Ideoin täytteeksi joko herkkuani kylmäsavulohta tai katkarapua. Näin olisi siis hieman lihaa ja mereneläviä tarjolla. En nyt oikein tiedä, että onko nämä kaksi vaihtoehtoa riittävät suolaisiksi. Omasta mielestäni pitäisi keksiä ehkä vielä joku kolmas tähän rinnalle..

Makeaksi tarjottavaksi olen ajatellut juustokakkua, ehdottomasti! Juustokakut on niiiiin hyviä ja niitäkin saa varioitua aika kivasti. Mietinkin pitäisikö yllättää ja tehdä paria eri makua juustokakuista. Ne kuluvatkin varmaan ihan hyvin, koska ovat aika monen suosikkeja. Itse skippaan kermakakut ihan suosiolla omista tarjottavistani, koska en todellakaan ole niiden ystävä ja ne taitaa olla jo aika menneen talven lumia :) Nykyään on aika paljon tarjolla kaikkia herkullisia juustokakkuja ja liivatekakkuja kermakakkujen tilalla ja kelpaa itselleni paremmin kuin hyvin! Voisin tarjoilla omissa juhlissani vaikka ihan perinteistä juustokakkua ja toisena jotain maustettua kuten valkosuklaa-juustokakkua tai marjoilla kuorrutettua juustokakkua (olispa kesä ja saisi torilta tuoreita marjoja!). Tai sitten olen ovela ja yhdistän marjat ja valkosuklaan!
Kuvat: Weheartit.com
Kakkujen rinnalle ajattelin, että voisin tehdä ainakin marenkeja. En ole jostain kumman syystä ikinä edes koittanut tehdä niitä vaikka ovat ilmeisen helppoja tehdä ja hyviä ne ainakin ovat. Niitä voisi laitella kulhoon esille ja ne olisivat helppoja naposteltavia vieraille. Mutta muuta makeaa tarjottavaa en ole oikeastaan vielä keksinyt ja nyt  onkin sitten pohdinta päällä. Minkä verran erilaisia tarjottavia pitäisi olla? Minkälaisia tarjottavia? Missä suhteessa makeaa ja suolaista?

Pitääpi varmaan ottaa puhelin käteen ja soitella äidille neuvojen toivossa. Se on kyllä vielä hieman siellä kermakakkukaudella, mutta kyllä siltä silti aina hyviä neuvoja saa. Ja ehkä siltä voisi pyytää hieman apuakin leipomisen kanssa :)

ps. miksi tuulihattuja kutsutaan englannissa tai jenkeissä!? Onko niitä siellä?!

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Hemmottelua

Päivä on kulunut aika lailla suunnittelujen parissa ja koneella lentoja metsästäen. Äiti on siis lähdössä Saksaan touko-kesäkuussa (ei tosiaan tiedä vielä itsekään millon sinne haluaisia lähteä) ja sille pitäisi nyt sitten löytää mahdollisimman hyvään hintaan juuri hänen toivominaan lentoaikoina lennot. Ei saa olla aamulentoja vaan iltaisin tai päivisin lennot ja totta kait suorat ja edulliset. Alunperin oli lähtö tiedossa tarkalleenkin ja nyt sitten se on muuttunut aina tarjousten myötä joka kerta johonkin suuntaan. Koita tässä nyt sitten olla hyvä tytär ja löytää lentoja, kun niidenkin hinnat vaihtelee ihan koko ajan. 

Lentojen kyttäämisen välissä hemmottelin itseäni tänään jalkahoidolla. Lueskelin aamulla läpi Jessican pientä kauneusblogia ja siellä törmäsin jalkahoidon perusteisiin jonka vuoksi innostuin liottelemaan omiakin varpaita öljyllä höystetyssä lämpimässä vedessä. Kaapeista ei löytynyt mitään erityisesti jalkahoitoon tarkoitettuja aineita joten päädyin lisäämään kuumaan veteen puhdasta hierontaöljyä hiukkasen. Istuskelin sitten kylppärissä varpaitani liotellen reilun vartin verran. Totta kait juuri tämän vartin aikana toinen kissoista ilmestyi suruisan näköisenä kylppärin ovelle ja arasteli toista etutassuaan - kotiäidin arki! Onneksi oli vain jokin ohimenevä pieni kipu pikkuisessa tassussa. Mutta jalkahoidossa osana oli myös hiukkasen raspausta ja tietysti kuorintaa. Oli jotenkin aika ylellinen olo liotella varpaitaan ihanan pehmoisessa öljyvedessä :) Koko hoidon kruunasi jalkojen rasvaus ja kynsien lakkaus ja nyt saa nauttia pehmoisista jaloista. 

Lounaaksi kokkasin tänään itselleni omelettia, koska kaapit ammottavat tyhjyyttään. Kananmunia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja mozzarellaraastetta kuitenkin löytyi kaapin perältä ja kasasin niistä itselleni täyttävän lounaan. Sivistin itseäni syönnin lomassa yhdellä jaksolla The Hillssiä ja palasin sitten päivän puuhiin. Yksi ohjelmanumero on ollut muun muassa allaolevien kirjojen selaaminen ja pienimuotoinen suunnittelu. 


Tänään pitäisi vielä poiketa ostamassa Omegaa itselle, koska viimeisetkin kapselit purkin pohjalta on napsittu ja kroppa huutaa lisää. Kauppa tosin taitaa mennä jo kohtapuoliin kiinni joten katsotaan, jos palaamme asiaan huomenissa työmatkalla. Omegasta on kyllä ollut iloa moneen vaivaan sillä kynnet kasvaa kunnioitettavaa vauhtia nykyään ja lohkeilu on melko hyvin historiaa. Rasvahapon rinnalla popsin sinkkiä, koska Life-ketjun fiksut osasivat kertoa sinkin edesauttavan omegan imeytymistä. En kyllä mene kieltämään, koska aika tehokas kombo on ollut käytössä. Syön tällä hetkellä yhtä todella kuivattavaa lääkekuuria ja ilman omegan popsimista heräisin varmaan joku aamu J:n vierestä kuivana rusinana. Ihonkin puolesta on siis ihanaa, että kevät tulee ja kuiva pakkasilma ei enää rasita ihoa. 

Eilinen oli ja meni

Eilinen päivä meni jotenkin ihan huomaamatta ohitse vaikka oikeastaan mitään ei edes tapahtunut. Ehkä asiaa auttoi se, että otin ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen päiväunet ja omalle tyylilleni uskollisena nautin niistä kolmen tunnin ajan! En ole ikinä ymmärtänyt niitä piristäviä vartin päikkäreitä joita ihmiset niin hehkuttaa. J on myös lyhyiden päiväunien suosija ja koittaakin välillä houkutella kanssaan pienille unille, mutta kieltäydyn suosiolla sillä itse joko en nukahda lainkaan siinä ajassa tai sitten tulen vain kiukkuiseksi. En tiedä onko fiksua siis J:n kannalta ottaa sitä riskiä. 

Heräsin uniltani eilen puhelimen sointiin ja oli ehkä aikakin kellon ollessa viisi alkuillasta. Äiti soitteli vaikka ei sillä kait oikein asiaakaan ollut ja hetken mietin kuitenkin vielä, että pitäisikö jatkaa unia. En onneksi kuitenkaan iskenyt päätäni takaisin tyynyyn vaan kapusin ylös ja hörppäsin appelsiinimehua herätykseksi. Mikä onhaan ihanampi piriste sikeiden unien jälkeen, kuin kylmä aplarimehu. Vielä kun puristaisi mehun itse tuoreista appelsiineista!

Päivän syömiset olivat olleet aika heikonlaiset, mutta J:n ja itseni pelastukseksi J:n äiti oli kokannut meille ruokaa ja laitoinkin hiukset kiharalle ja siirryimme kuumien ruokien ääreen parin korttelin päähän. Tarjolla oli perunaa ja kanakastiketta ja syödessäni tajusin, etten ole syönyt keitettyä perunaa sitten viimekesän ja silloinkin vain muiden luona ollessani syömässä. Toki J on tehnyt perunamuussia ja pari kertaa uunissa kermaperunoita, mutta ihan keitettyä perunaa ei ole kyllä tullut syötyä ikuisuuksiin. En vain oikein ole perunan suurin ystävä. Kesällä toki pitää syödä uusia perunoita, mutta talvella kyllä skippaan perunalaarit kaupassa ihan suosiolla. Me kokataan enemmänkin lihaa ja salaatteja tai sitten pastaruokia. Ei sitä perunaa ole oikeastaan edes kaivannut omalle lautaselleen. 

Vietettiin koko ilta J:n äidin luona istuskellen ja nautittiin pari siideriä siinä ohessa. Master Chef jäi näkemättä, mutta onneksi se on boksilla nauhoitettuna joten se pitäisi nyt katsoa siis ennen torstaita tai sitten torstaikin pitää skipata ja nauhoittaa ja ne molemmat katsoa sitten vasta viikonloppuna tai.. Ollaan ilmeisen koukussa siihen sarjaan, kuten myös kaikkiin muihin hyviin kokkiohjelmiin. Tänään istutaan varmaankin aika tiiviisti telkkarin edessä kello yhdeksän, kun ruutuun pämähtää Top Chefin alkutekstit. Finaali on jo vuorossa ja nyt jo surettaa, että se sarja taas loppuu. On huikeata katsella millaisia ruokia ne osaa siellä kokata ja missä ajassa. 
Kuva: Sub.fi
On ne vaan aika taitavia ja kateeksi käy. Ollaan joskus puhuttu J:n kanssa, että olisi ihana omistaa joku ravintola tai kahvila. J varsinkin on haaveillut asiasta ja se jopa puhui levykaupan ja kahvilan yhdistämisestä. Ehkä me ei kuitenkaan ihan heti sellaiseen ryhdytä, mutta mistä sitä tietää mistä itsensä joskus tulevaisuudessa vielä löytää kun näin nuoria kuitenkin vielä ollaan :) 

Tämän päivä ohjelma ei ole ihan vielä selvillä. Ehkä päivä kuluu nautiskellen auringonvalosta. Kissat makaa tyytyväisinä olohuoneen lattialla siinä kohtaa mihin aurinko paistaa ja nauttivat elämästään. Olisipa ihanaa olla tuollainen kaunis nelijalkainen vailla huolen häivää ja hurista vaan päivät pitkät hyvää oloaan. Kateeksi käy välillä! Ehkä kokeilen niiden tyyliä siis tänään :)

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Asunnosta

Asuntosuunnitelmat etenee eli omistaja on nyt suostunut kustantamaan meille uudet keittiön kaapistot ja tasot jos haluamme hänen asuntoonsa muuttaa, jei! Meidän oli tarkoitus mennä sinne asuntoon torstaina mittailemaan ja suunnittelemaan. Oli sovittu, että  tehdään sille kustannusarvio siitä mitä se remppa tulis maksamaan, mutta se olikin itse kurkkinut kaapistojen ja tasojen hintoja ja on nyt siis valmis kunnostamaan asuntoaan. 

Eilen illalla iski pieni paniikki. Ajattelin, että millä ihmeellä pääsen eroon nykyisestä asunnosta mahdollisimman pian ja millä ne kamat oikein roudataan taas? Millä sitä taas alkaa alusta asti suunnittelemaan minibudjetilla itselleen asuntoa niin, että siitä tulisi oman kodin tuntuinen? Mitenhän eläimet oikein taas sopeutuu ja mitä tutut tykkää asunnosta? Mitäs kun meillä ei vieläkään ole sitä saunaa josta ollaan haaveiltu?  Veljen ja sen tyttöystävän muutto olisi samana päivänä kuin meillä eli mistä riittää kantajia molemmille? Tajusin siinä näitä pohtiessani, että sama paniikki iskee aina kun pitäisi muuttaa. Pelkään ilmeisesti muuttamista vaikka se tarkoittaa yleensä vaan eteenpäin menemistä. Kun etsin ensimmäistä ihka omaa asuntoani vieraasta kaupungista niin puhkuin intoa ja iloa. Sitten kun olin varteenotettavassa asunnossa ja vuokraaja tarjosi sopimusta niin meinasin jäätyä siihen paikkaan. Illalla vielä kotona kauhuissani mietin, että olenko todella muuttamassa ja mitä siitä oikein tulee. Sama homma on käynyt sen jälkeenkin. Tämänkin asunnon kanssa pohdin ihmeen pitkään. Mikä siinä oikein kauhistuttaa!? 

"Kuka sitä kotoaan haluaisi pois lähteä?" En todellakaan tiedä kuinka yleinen kyseinen sanonta on, mutta meillä sitä on käytetty jo iät ja ajat. Ja niinhän se onkin, että on se aina aika hyppy omasta turvallisesta kodista lähteä laatikoiden kanssa keskelle tyhjiä seinä ja laatikkokasoja. Ottaa aina aikansa ennen kuin siitä asunnosta todella tulee KOTI. Tästä asunnosta tuli koti oikeastaan vasta sitten, kun olin löytänyt melkein vuoden etsinnän jälkeen sopivat koristetyynyt sohvalle ja ihana matto vihdoin saapui postiin. Pompin pitkin asuntoa, kun olin saanut maton lattialle, niin onnellinen olin viimeisestä silauksesta. Mutta siis aika pitkään meni ennen kuin koti oli syntynyt. Nyt pitäisi ilmeisesti vaan taas kerätä ajatuksensa ja hypätä tuntemattomaan. Kyllähän siitä uudestakin asunnosta koti tulee ainakin ajan kanssa. Tyhmäksi tuntee itsensä ihminen, kun tälläisten asioiden kanssa joutuu painimaan :D

Vaikka kuinka jännittäisin muuttamista ja uusia asuntoja niin en voi mitään, mutta haaveilu sisustamisesta alkaa samantien kun asioista puhutaan. Tälläkin kertaa aloin pohtia värejä ja suunnitelmia jo oikeastaan ennen kuin olimme edes nähneet koko asuntoa. Kuinkas hullua se sitten on? Ja nyt kun asiat etenee niin innostus ja suunnitelmat vain kasvavat.

Keittiötä suunnittelinkin jo aiemmassa postauksessa, koska se on aika ensisijainen asia joka uudessa asunnossa laitettaisiin kuntoon. Samalla kuitenkin aloin pohtimaan jo olohuoneen värimaailmaa ja tyyliä ja teinkin Polyvoressa nopeasti kollaasian ideoitteni pohjalta.
Kuva: Polyvore.com
Olen jostain syystä ihastunut ja rakastunut ruskeaan sisustamisessa ja erityisesti suklaiseen ja lämpimään ruskean sävyyn. Ajattelinkin, että voisi olla kiva hankkia ruskea sohva ja sen ympärille sitten hieman väriä esimerkiksi tyynyjen muodossa ja tietysti sitä kromia pitää olla. Valaisimissa ja kehyksissä kuten myös peilin kehyksiin sopii mielestäni kromin väri. J pitää isoista kanvaasitauluista ja erityisesti mustavalkoisista sellaisista ainakin tietääkseni, joten olisi ihana löytää joku asuntoon sopiva, hieman kookkaampi kanvaasitaulu. Niitähän saa muuten teettää omastakin kuvasta, joten olisi varmaan aika loistava ylläri teettää taulu jostain kivasta kuvasta. Pitäisi vaan löytää tarpeeksi korkealaatuinen kuva, jotta suurennos onnistuisi.

Kaiken kaikkiaan haluaisia olohuoneen olevan kotoisa ja kutsuvan oloinen. Sellainen lämmin ja muhkea sohva keskipisteenä ja sen ympärillä sitten harkitusti tavaroita ja värejä. Tunnustan olevani hieman hamstraaja ja pöydille ilmestyy ohimennen aina lisää koriste-esineitä tai tuikkuja, mutta nyt olen alkanut opettelemaan hieman yksinkertaisempaan tyyliin (helpottaa muuten siivoustakin, kun on vähän tavaraa pöydillä ;) ja koitan pitää linjasta kiinni jatkossakin. Tyylillisesti haluaisin yksinkertaista, nykyaikaista yhdistettynä vanhaan ja skandinaavisuus on myös kaunista. Romanttisuus ja maalaistyyli tai boheemit vaikutteet saavat jäädä kyllä omalla kohdalla sisustuskirjojen sivuille.

Ahdistusta ja intoa siis ilmassa. J on rauhallinen kuten aina ja minä pompin pitkin kämppää kun mietin mitä tehdä. Onneksi on edes toinen meistä rauhallinen ja järkeilevä, että homma pysyy kasassa :) Tämän viikon aikana on päätökset tehtävä ja sitten tiedetään missä osoitteessa sitä ensi kuussa synttäreitä vietetään! 

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Suunnittelua

Uusien asuntojen katsominen ja etsiminen saa aina käyntiin ihanan sisustusbuumin ainakin allekirjoittaneessa ja nyt se on jälleen iskenyt! Ollaan käyty etsimässä meille uutta ja isompaa asuntoa jossa olisi meille ja eläimille hieman enemmän tilaa jotta ei tarvitsisi olla ihan koko ajan nenät tai selät vastakkain. Olisi paikka, jossa on omaa rauhaa ja eläimillä olisi enemmän vapautta juosta (lue: rallin muodossa tuhota kämppää). 

Hakusessa olisi tilava kaksio tai mahdollisesti kolmio ja mielellään saunallinen asunto. Parveke on plussaa ja tietenkin pitää olla siistit laminaatit lattiassa ja siistit seinät. Viimeksi käytiin siis katsomassa kolmiota, jossa olisi neliöitä vajaa 80 ja parveke löytyy. Asunnossa ei ole saunaa, mutta J alkaa olla valmis luopumaan siitä haaveesta tällä erää sillä on suhteellisen vaikea löytää siistiä ja kohtuuhintaista asuntoa johon saisi viedä eläimiä. Ymmärrän kyllä omistajien pointin, sillä itsekin miettisin kahteen kertaan jos olisin vuokranantajan ominaisuudessa asuntoa markkinoimassa. Mutta mielestäni kuitenkin voisi asiasta edes keskustella ja miettiä että ei ne kaikki eläimet tee asioitaan sisälle ja revi tapetteja seinistä. Kyllä me eläimen omistajatkin tarvitsemme asuntoja ja myös ihan siistejä sellaisia. Ei ole mukavaa tulla leimatuksi kertaheitolla vain sen takia, että kertoo omistavansa lemmikkejä. 

Noh, se eläimistä. Kolmiosta oli puhe ja tarkoitus oli mainita sen keittiöstä josta aiemmassakin tekstissä jo kerroin. Se on aika karmeassa kunnossa ja epäilemme että se on jopa ihan alkuperäisessä kunnossa. Talo on varmaankin useita vuosikymmeniä vanha ja voi siis vain kuvitella miltä siellä näyttää hajonneiden kaapinovien keskellä. Laatat olivat valkoisia ja välissä komeili ruskea sauma-aine. Alakaapit olivat sinapinväriset ja yläkaapit valkoiset. Hella sentään oli uusittu viime vuonna ja tiskikone vaikutti ihan uudelta. Otimmekin asunnon omistajaan yhteyttä (asuntoa esitteli siis nykyiset asukkaat, koska omistaja ei asu samalla paikkakunnalla) ja ehdotimme että remppaisimme hieman asuntoa. Vaihtaisimme keittiön kaapistojen ovet uusiin ja uusisimme tasot ja mahdollisesti myös välitilan laatoituksen. Omistaja ei ollut kauhuissaan ideasta vaan otti sen positiivisesti vastaan kuten arvata saattaa (nostaisihan se asunnon arvoa tulevaisuutta ajatellen) ja palaamme hänen kanssaan asiaan vielä piakkoin. Meillä on onneksi sellainen etu, että J:n isä on ollut ikänsä rakennusalalla ja muutenkin porukasta löytyy osaavaa väkeä joten työmiehiä olisi ihan omasta takaa. Lähinnä siis on kyse siitä kuka kustantaisi ja mitä. 

Vaikka asunnon suhteen ei ole vielä mitään varmaa niin en voinut olla innostumatta ja aloinkin hieman pohtia millaisen keittiöstä haluaisin jos sen saisin uusia. Totta kait on ajateltava edullisia ja ajattomia ratkaisuja ja niin koitin myös tehdä. Kannattaakin pitää mielessä tälläisissä tilanteissa ylijäämävarastot, joista saa laadukasta tavaraa hyvään hintaan ja tietysti Ikeasta saa ihan hyviä tavaroita tietyillä osa-alueilla. Hetken ideaa pyöriteltyäni aloin pohtimaan seuraavanlaisia vaihtoehtoja mielessäni:

Kuvat: domus.fi, alacartekeittiöt.fi, iskukeittiöt.fi
Olen ihastunut keittiöihin joissa on tummat alakaapit ja valkoiset yläkapit tai sitten ei yläkaappeja lainkaan. Ne tuovat tilaan hieman syvyyttä ja eloa olematta kuitenkaan liian raskaat. Vuokranantajan kannalta paras vaihtoehto olisi varmastikin kokonaan valkoinen keittiö, joka on aina varma. Valkoiset keittiöt ovatkin tyylikkäitä, kunhan niissä on jotain jujua. Kromiset vetimet ovat aika ehdottomat mielestäni ja yksi hyvä tehokeino on puunvärinen työtaso keittiössä. Työtasot ovat suhteellisen edullisia ja ne on helppo ja nopea vaihtaa uuteen tarvittaessa. Ratkaisu ei olisi siis kovin kallis tai radikaali. Ja sitten yksi vaihtoehto tuoda eloa keittiöön on tietysti kaunis laatoitus välitilassa. Laatoittaminen on kuitenkin aina aika iso homma, joten sen kanssa täytyy olla tarkkana ettei räväyttele ihan mielinmäärin. Asunnon vaihtuvat asukkaat kun pitää kuitenkin pitää mielessä koko ajan. Vaihtoehtoina olisi siis jotain neutraalia väritystä tai vaihtoehtoisesti voisi leikitellä vaaleilla tai jopa valkoisilla laatoilla joiden muodossa tai ladonnassa olisi se juju. Ei laattojen onneksi tarvitse aina olla niitä 10x10cm neliöitä.

Kollaasista puuttuu eräs idea, johon itse olen ihastunut keittiöissä eli välitilan lasilevy. Pinta olisi tällöin helppo pitää puhtaana ja  se olisi siistin näköinen vuosia. Mieleen tulikin, että voisiko asunnon nykyisen välitilan laatoituksen maalata laattamaalilla ja sen jälkeen perinteiseen tyyliin kiinnittää päälle lasilevyn. Keino voisi olla aika edullinen ja siisti. En vain tiedä onko sillä merkitystä, että seinä paksunisi muutamalla millillä?

Viimeisenä tietysti kollaaseista pitää mainita kromi, kromi sekä kromi. Olen hullaantunut kromiin, kun puhutaan keittiön yksityiskohdista. Ja se onkin pitkään ollut suosittua keittiössä niin kuin muutenkin asuntojen sisustuksessa. Tyylikästä ja viimeistellyn näköistä jälkeä ja sopii mielestäni erittäin hyvin nuorekkaaseen asuntoon. Nykyisessä asunnossani on puiset vetimet keittiössä ja kromisilla vetimillä keittiöstä saisi kummasti raikkaamman näköisen ja nuorekkaan. Omistajalle vaan vink, vink!

Nyt kun olen taas alkuun päässyt niin en malttaisi lopettaa. Haluaisin alkaa miettiä sisustuksen värimaailmaa ja kaikkia kivoja yksityiskohtia. Ei se kuitenkaan ole yhtään sanottu, että meillä on vielä uusi asunto ja kaiken kukkuraksi siihen kaikkeen sisustamiseen tarvittaisiin hieman rahaa, ylläri ylläri! Noh, rauhoitutaan siis ja katsotaan mitä tuleman pitää. 

Maanantain aamua

Vapaapäivän aamun kruunaa kissat, tikkari ja aurinko! Niistä on hempeä aamu tehty. Koko asunto kylpee auringossa isojen ikkunoiden ansioista ja kaikki ne inhottavat kissankarvat ja pölyhiukkaset tulevat näkyviin. Nyt niistä ei kuitenkaan jaksa välittää, kun mieli on hyvä ja olo on energinen. 

J lähti tänään viikon sairastelun jälkeen takaisin töihin aamuaikaiseen, mutta soitteli jo äsken sieltä siitä asunnosta, jota käytiin katsomassa. Asunnon omistaja oli soitellut ja kysellyt lisää keittiöehdotuksestamme. Eli kysyimme olisiko keittiölle mahdollista tehdä jotain yhteistyössä hänen kanssaa. Omasta pussistamme emme ala keittiötä remppaamaan, kun kyseessä on kuitenkin vuokra-asunto. Nyt J tekee isänsä kanssa ilmeisesti jotain laskelmia ja soittelevat tämän päivän aikana vielä takaisin omistajalle niin katsotaan mihin suuntaan asia etenee. 

Aamusta kuvasin omat aurinkolasinikin, kun eilen sain aikaan vain lainakuvan RayBanien omilta nettisivuilta. Samalla napsin muutaman kuvan aamuhetkestä kissojen kanssa. Me täällä vaan herkutellaan :) 
Tuli illalla puhetta J:n kanssa siitä, että mitä se laittaa valmistujaisiin päälle ja ohimennen päästiinkin ihanaan aiheeseen eli lahjoihin! Valmistujaisten ja synttäreitteni välillä on vain vajaa kaksi viikkoa eli kysymys oli haluanko kaksi hieman pienempää lahjaa vai yhden lahjan. J on osoittautunut aika loistavaksi lahjojen keksijäksi joten pyysin yhtä ihanaa lahjaa, jonka voisin saada vasta syntymäpäivänäni. Näin jotain jää myös sille  varsinaiselle synttäripäivälle, koska valmistujaisissa juhlitaan varmasti samalla hieman myös synttäreitäni. 

Tänään aamulla olenkin taas hieman pohdiskellut niitä tarjottavia, joita voisin tehdä valmistujaisiin. Lista alkaa hahmottumaan aika hyvin ja sen voisi koota yhteen tässä jossain välissä. Ihana päästä kokkailemaan kaikkia herkkuja ja ennen kaikkea syömään niitä! Nam!