Mihin meni pari päivää?

Pari päivää on mennyt aika lailla jossain sumussa ohitse. Töissä meni aika kuin siivillä ja päivä oli paketissa ennnen kuin oikeastaan edes ehdin huomata asian. Oli loistavia asiakkaita, aurinkoista säätä ja hyvää työseuraa niin mitä muuta sitä voikaan toivoa itselleen työpäivään. Ravitsevana eväänä oli jogurttia ja banaania kuorrutettuna muroilla. Tänään tein päivällä välipalaksi melkein samaa herkkua kuin eilen oli töissä, mutta muutamalla lisämausteella. Eli kun eilen oli lautasella luonnonjogurttia, muroja ja banaania ja niin tänään siihen lisäsin persikkaa ja omenaa paloina. Koko komeuden kruunasi vielä vaniljalla maustettu kermavaahto ja nam mitä herkkua se olikaan! Olisin voinut syödä vaikka millaisen kulhollisen sitä herkkua. 

J muisti naistenpäivän, jei. Asiaa tosin saattoi avittaa se että mainitsin asiasta muutamaankin otteeseen jo viime viikolla ja vielä keskiviikkona hieman vihjasin, että sellainen päivä olisi tulossa. Torstaina sitten sainkin töihin naistenpäivätoivottelut viestin muodossa ja illalla kotona vielä kimpullisen tulppaaneja. Oli vielä osannut ostaa taitavasti valkoisia tulppaaneja jotka ovat kaikista kauniimpia. En ole oikein ruusujen ystävä enkä myöskään kovin värikkäiden kukkien joten kimppu oli todella onnistunut valinta minulle. Nyt se koristaa ikkunalautaa ja koitan saada sen pysymään hengissä mahdollisimman pitkään sillä J tuo todella harvoin kukkia. Olen kyllä itse varoitellut, että en ole mikään kukkien suurhamstraaja joten oma vika kaiketikin. Mutta näin ne kukat tuntuu vielä ihanammalta, kun niitä harvoin saa.

Sain joululahjaksi lahjakortin Pentikille ja en oikein tiedä miten sen kuluttaisin. Olen joskus ollut suurikin Pentikin fani, mutta nykyään liike tuntuu polkevan paikoillaan ja mitään uutta ja ihmeellistä ei oikein ilmesty hyllyihin. Toki on niitä ajattomia klassikoita kuten poroja ja pallo-lampunjalkoja, mutta jotenkin kaipaisin jotain muuta. Olen jo yhden lahjakortin laittanut hukkaan, kun en meinannut löytää mitään ostamisen arvoista. En edes vaikka rahat eivät olleen omasta pussista pois, mutta toki kotiinsa haluaa jotain kaunista ja tärkeää. Pitää ehkä käydä vielä ensi viikolla poikkeamassa liikkeessä jos sieltä nyt kuitenkin löytyisi jotain. Ollaan kuitenkin äidin kanssa puhuttu, että hän voi ottaa lahjakortin jos en löydä mitään koska tarvitsee sieltä jotain. Sopii hyvin niin en hamstraa turhuuksia. Myös Marimekkoon olisi sadan euron lahjakortti käyttämättä. Se on lähinnä jäänyt käyttämättä sen takia, että olisin haaveillut ostavani sillä verhokangasta, mutta kun en tähän asuntoon viitsi enää ostaa ja seuraavaa ei ole näkynyt niin lahjakortti on odottanut vuoroaan kaapin päällä. Täysin rehellinen jos olen niin pakko myöntää, että olen kerran jo kortin hukannutkin ja paniikki meinasi iskeä. Se löytyi kuitenkin Elle-lehtien pinosta hyvästä turvasta. 

Kaapissa odottaa ainekset pekoni-pastaan, nam. Söin joku aika sitten Rossossa pekonipastaa ja sen jälkeen olen himoinnut pekonia vähän joka paikkaan. Salaattiakin tein siitä ja pekoni sopi siihen muuten todella hyvin. Raikkaat ainekset olivat loistava yhdistelmä rasvaisen lihan kanssa. Nyt kuitenkin on vuorossa ihan rehellinen ja tuhti pekonipasta johon tulee mustapekka-kermaa ja parsaa ja sellaista. On varmasti hyvää, en ole ennen kokeillut mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Ihanaa lauantaita!

ps. kuva on laatua kännykän lisäsovelluksena ladattu kamera, joten...