Eilinen oli ja meni

Eilinen päivä meni jotenkin ihan huomaamatta ohitse vaikka oikeastaan mitään ei edes tapahtunut. Ehkä asiaa auttoi se, että otin ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen päiväunet ja omalle tyylilleni uskollisena nautin niistä kolmen tunnin ajan! En ole ikinä ymmärtänyt niitä piristäviä vartin päikkäreitä joita ihmiset niin hehkuttaa. J on myös lyhyiden päiväunien suosija ja koittaakin välillä houkutella kanssaan pienille unille, mutta kieltäydyn suosiolla sillä itse joko en nukahda lainkaan siinä ajassa tai sitten tulen vain kiukkuiseksi. En tiedä onko fiksua siis J:n kannalta ottaa sitä riskiä. 

Heräsin uniltani eilen puhelimen sointiin ja oli ehkä aikakin kellon ollessa viisi alkuillasta. Äiti soitteli vaikka ei sillä kait oikein asiaakaan ollut ja hetken mietin kuitenkin vielä, että pitäisikö jatkaa unia. En onneksi kuitenkaan iskenyt päätäni takaisin tyynyyn vaan kapusin ylös ja hörppäsin appelsiinimehua herätykseksi. Mikä onhaan ihanampi piriste sikeiden unien jälkeen, kuin kylmä aplarimehu. Vielä kun puristaisi mehun itse tuoreista appelsiineista!

Päivän syömiset olivat olleet aika heikonlaiset, mutta J:n ja itseni pelastukseksi J:n äiti oli kokannut meille ruokaa ja laitoinkin hiukset kiharalle ja siirryimme kuumien ruokien ääreen parin korttelin päähän. Tarjolla oli perunaa ja kanakastiketta ja syödessäni tajusin, etten ole syönyt keitettyä perunaa sitten viimekesän ja silloinkin vain muiden luona ollessani syömässä. Toki J on tehnyt perunamuussia ja pari kertaa uunissa kermaperunoita, mutta ihan keitettyä perunaa ei ole kyllä tullut syötyä ikuisuuksiin. En vain oikein ole perunan suurin ystävä. Kesällä toki pitää syödä uusia perunoita, mutta talvella kyllä skippaan perunalaarit kaupassa ihan suosiolla. Me kokataan enemmänkin lihaa ja salaatteja tai sitten pastaruokia. Ei sitä perunaa ole oikeastaan edes kaivannut omalle lautaselleen. 

Vietettiin koko ilta J:n äidin luona istuskellen ja nautittiin pari siideriä siinä ohessa. Master Chef jäi näkemättä, mutta onneksi se on boksilla nauhoitettuna joten se pitäisi nyt katsoa siis ennen torstaita tai sitten torstaikin pitää skipata ja nauhoittaa ja ne molemmat katsoa sitten vasta viikonloppuna tai.. Ollaan ilmeisen koukussa siihen sarjaan, kuten myös kaikkiin muihin hyviin kokkiohjelmiin. Tänään istutaan varmaankin aika tiiviisti telkkarin edessä kello yhdeksän, kun ruutuun pämähtää Top Chefin alkutekstit. Finaali on jo vuorossa ja nyt jo surettaa, että se sarja taas loppuu. On huikeata katsella millaisia ruokia ne osaa siellä kokata ja missä ajassa. 

Kuva: Sub.fi

On ne vaan aika taitavia ja kateeksi käy. Ollaan joskus puhuttu J:n kanssa, että olisi ihana omistaa joku ravintola tai kahvila. J varsinkin on haaveillut asiasta ja se jopa puhui levykaupan ja kahvilan yhdistämisestä. Ehkä me ei kuitenkaan ihan heti sellaiseen ryhdytä, mutta mistä sitä tietää mistä itsensä joskus tulevaisuudessa vielä löytää kun näin nuoria kuitenkin vielä ollaan :) 

Tämän päivä ohjelma ei ole ihan vielä selvillä. Ehkä päivä kuluu nautiskellen auringonvalosta. Kissat makaa tyytyväisinä olohuoneen lattialla siinä kohtaa mihin aurinko paistaa ja nauttivat elämästään. Olisipa ihanaa olla tuollainen kaunis nelijalkainen vailla huolen häivää ja hurista vaan päivät pitkät hyvää oloaan. Kateeksi käy välillä! Ehkä kokeilen niiden tyyliä siis tänään :)