torstai 5. huhtikuuta 2012

Sarpaneva

Jälleen yksi ihana valmistujaislahja esittelyyn. Tästä onkin ollut jo vinkkiä aiemmassa postauksessa, jossa se vilahteli pienen Kodinonni-kasvini takana. Sain siis pomoiltani jälleen upean ja arvokkaan lahjan, joka on todellinen klassikko. Iittalan omilla sivuilla sitä kuvaillaan näin: 

"Puisesta kahvasta ja valuraudasta tunnettu muotoiluikoni on yhtä käytännöllinen keittiössä kuin kaunis ruokapöydässä. Seppä-isoisänsä inspiroimana Sarpaneva loi tämän muotoiluklassikkon, jossa yhdistyvät perinteisen valurauta-astian ominaisuudet ja loppuun asti hiotut muotoiluyksityiskohdat."

Kyseessä on siis Timo Sarpanevan vuonna 1960 suunnittelema valurautainen pata. Pataa on valmistettu aiemmin myös muun muassa punaisena, mutta nykyisin myynnissä on vain kaksi valurautaista mallia. Omani on kolmen litran pata, johon kuuluu puukahva, josta kaikki varmasti kyseisen padan tunnistavatkin. 




Padan sisällä on valkoinen emalipinta, joka pitää koittaa pitää hyvänä. Täti jo heti valmistujaispäivänä pelotteli, kuinka hänen tätinsä oli aikoinaan omansa pilannut. Pitää nyt siis olla tarkkana sen kanssa. Äiti ja muut muistelivat, ettei ihan alkuperäisessä olisi ollut emalipintaa sisällä, mutta epäilen toisin sillä vanhat mallit ovat ulkopinnaltaankin emalia, joten miksi ei sisältä? Mutta vaalin kyllä tätä aarretta parhaimpani mukaan! Omistan itse asiassa yhden valurautaisen padan jo ennestäänkin, mutta sen sisäpintaa ei ole pinnoitettu millään tavoin eli huolloksi riittää vain ajoittainen öljyäminen.

Yksi päivä päädyin monen mutkan kautta jälleen yhden ennestään tuntemattoman blogin sivuille ja siellä törmäsin ihanan pataruoan ohjeeseen. Avec Sofien blogissa oli nimittäin herkullisien kuvien kera Beef Burgundy eli Boeuf Bourguignon ohje. Ajattelin että pitää kyllä ehdottomasti joku päivä ohjetta kokeilla ja samalla testata oma Sarpaneva ihan käytössä. Voisi nyt pääsiäisenä testailla, kun on aikaa haudutella pataa uunissa useampi tunti tai sitten joku toinen sunnuntai, jos nyt pääsiäisenä tulee syötyä äidin höyryävien patojen ääressä.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti