maanantai 7. toukokuuta 2012

Those little things

Viikonloppu on ohi ja arkeen on palattava. Meillä oli viikonloppu yhtä juhlaa kun lauantaina oli J:n syntymäpäivä ja sunnuntaina suunnattiin ristiäisiin. Olin lauantaina vielä töissä, mutta sen jälkeen suunnattiin äidin luokse koiravahdeiksi ja siellä sitten kahvitettiin J:n vieraatkin. Ihanaa kun sai olla tilavasti, kun ihmisiä oli kuitenkin reilu kymmenkunta yhtä aikaa ja täällä meillä on istumapaikkoja oikeastaan vain neljälle :D  


Leivoin J:lle kakuksi mokkajuustokakun, mutta en kyllä ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen. Nappasin ohjeen netistä ja sen on lähteen mukaan alunperin Helsingin Sanomissa ollut ohje, jota on hieman muokattu. Kirjoittaja ilmoitti ettei pidä raa'asta kananmunasta ja epäilenkin hänen korvanneen ne turhan suurella määrällä liivatelehtiä jonka vuoksi kakku oli aika liivatemöhkäle. Ajattelinkin keksiä hieman jotain korjausta ohjeeseen, jolla kakusta tulisi kermaisempi ja kokeilen sitä sitten uudestaan joskus hamassa tulevaisuudessa. Kakku kyllä kelpasi loistavasti, joten ihan katastrofi se ei ilmeisesti ollut. Lahjaksi hankin J:lle benji-hypyn. Se pääsee hyppäämään kesällä Kaivopuistossa suoritettavan, Suomen korkeimman benjin, jolla on korkeutta siis huikeat 150 metriä. Sillä hieman silmät laajeni, kun kuuli lahjansa mutta sanoi hyppäävänsä kyllä. Mennään sen jälkeen sitten nautiskelemaan jotain herkkuruokaa vaikka Gaijingiin tai jonnekin vastaavaan.


Viikonlopun hulinan keskellä hoidin pientä karhunpoikaani, jonka kanssa käytiin metsässä juoksemassa ja heiteltiin palloa niin kauan, että tassuista loppui veto. Se ei pääse äidin kanssa juurikaan vapaana juoksemaan tai metsään, joten lellin sitä  metsälenkeillä. Tänään aamulla kävin vielä viimeisen kerran sen kanssa lenkillä aamuauringossa ja mietiskelin siinä kuinka hyvin kaikki asiat elämässä oikeastaan ovatkaan tällä hetkellä. 



Välillä jotenkin miettii siivottoman kämpän keskellä, että kun ei jaksa siivota, eikä kokata, eikä lähteä kauppaan, eikä lähteä kyläilemään mutta mitä sitten? Tuli mieleen, että jokaisella saa olla sellaisiä hetkiä ettei jaksa tehdä mitään tai olla sosiaalinen. Silti kaikki asiat voivat olla pohjimmiltaan hyvin. Lenkillä kulkiessa mieleen tuli monia ihania asioita, jotka saavat hyvälle mielelle ja hymyn huulille; 

- kun kissat käpertyvät oikein tiiviisti syliin sohvalla maatessa
- kun J soittaa lenkillä ollessaan ihan vain kertoakseen mitä näki
- kun lenkkeilee aamuauringossa tukka sotkuisena ilman huolenhäivää
- kun saa asiakkaalle hyvän mielen
- kun sanoo toiselle jotain mikä saa sen hyvälle tuulelle
- kun J käpertyy unissaan ihan kiinni ja mumisee korvaan
- kun saa herätä aurinkoiseen aamuun 
- kun selaa koneelta valokuvakansioita ja huomaa mitä kaikkea on saanut kokea
- kun saa maata mökillä laiturilla kuuman auringon alla...

Näiden lisäksi on vielä vaikka kuinka ja paljon pieniä asioita ja hetkiä, jotka saavat hyvälle tuulelle. Vaikka elämä olisi kuinka koetellut niin ainoa mahdollisuus on nauttia jokaisesta elämän pienestä hetkestä ja katsoa eteenpäin mitä tulevaisuudella on annettavana.  

Tekstin kuvituksena toimii kuvat viikonlopun lenkeiltä pikku karhunpojan kanssa. Siitä on muuten hauska videokin lenkiltä. Pitääkin muistaa siirtää sekin koneelle niin näätte millaisen uunon kanssa sitä saa oikein temmeltää!

Nyt on aika kiirehtiä töihin. Nauttikaa auringosta ja alkaneesta viikosta! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti