Ihania lamppuja

Kotijutuilla jatketaan! Edelliseen postaukseen palataan sen verran, että päädyin todellakin Norm 69 lamppuun pohdinnoissani, mutta lamppua ei ole vielä hankittu. Huomasin nimittäin toista lamppua pöydän ylle testatessani että Zalandolla myynnissä oleva S-koko on liian pieni pöytämme ylle. Tuijottelin tätä Ikean lamppua ruokailutilassamme ja ihmettelin että mikä yhtälössä mättää kunnes tajusin että mittasuhteet ovat hieman väärät. Ja Norm:in pienin koko on tuota Ikean lamppua vielä sentin vai kaksi pienempi halkaisijaltaan! Nyt siis hankinnassa Norm 69 koossa L, joka toivottavasti täydellinen pöytämme ylle :)

Ja jotta ei ihan kadotettaisi sitä punaista lankaa ja hukutettaisi aasilta siltaa niin valaisimilla jatketaan. Jotain blogia selaillessani (yllättäen..) päädyin selailemaan Clas Ohlsonin sivuja. En ollut kyseisessä kaupassa aiemmin käynyt koska sitä ei meidän asuinkaupungissamme ole. Yllätyin kuitenkin todella positiivisesti kaupan valikoimasta ja erityisesti näistä: 

Juuri sellaisia ihanan yksinkertaisia ja hieman teollisuushenkisiä joista olen juuri nyt innostunut! Lampunjohtoja on erivärisiä ja noita itse lamppuja muutamalla erilaisella kuvioinnilla. Tuo kirkas ja sen kaveriksi raidallinen lamppu ovat eniten mieleeni. Ja joissain tiloissa kirkkaan voisi verhota tuollaisella ritilällä, joka tuo lisää rosoisuutta tyyliin. Ja hintakin oli todella alhainen, nimittäin johto kustantaa 7,50,- ja lamput edullisimmillaan 5,99,-. Arvokkain osa on tuo ritilä ja senkin hinta on vain 14,99,-.

Kävinkin ensimmäistä kertaani viime viikolla Clas Ohlsonilla näitä jo hieman kurkkimassa, mutta vielä en niitä napannut mukaani sillä niille ei ole vielä paikkaa. Mutta ehkä sellainen vielä ilmestyy tässä pesänrakennuspuuhien lomassa. Kenties eteisessä olisi paikka näille?

Onko siellä näihin lamppuihin ihastuneita? 

Norm 69

Huoh, enää ei kannata edes koittaa selitellä näitä onnettoman pitkiä postausaikoja.. Tänään kuitenkin valtasin koneen itselleni ja päätin pyhittää hetken blogilleni. Paljon on tapahtunut sitten viime tekstin, yksi ulkomaanmatka on takanapäin, uusi asunto ja yksi sormuskin on saapunut koristamaan nimetöntäni. Tämän kaiken keskellä kesä on mennyt sellaista vauhtia että ihan pelottaa! 

Nyt kuitenkin suunnataan hetkeksi ajatukset tähän hetkeen ja siihen kriittiseen faktaa että meillä ei ole täällä uudessa asunnossa vielä juurikaan kalusteita. Muutimme siis J:n kanssa yhteen heinäkuun alusta ja meidän kahdesta pienestä kaksiosta ei oikein riittänyt tavaraa täyttämään nykyistä yli 100 neliön asuntoamme ja huonekalujen mittasuhteetkin ovat hieman väärät. Tälläkin hetkellä istun kahden hengen baaripöydän äärellä ja pohdin uusia sisustusvalintojani. Tällä hetkellä päälimmäisenä listalla on ruokailutilan kalusteet.

Pöytä ja tuolit on itse asiassa ruokailutilaamme jo valittu mutta niitä ei ole vielä tänne ostettu. Valaisin sen sijaan on tuottanut pään vaivaa jo useammalle päivälle. Tänään kuitenkin selailin Zalandon valikoimaa ja mitä sieltä löysinkään; Normann Copenhagenin Norm 69 -lamppu oli laitettu mukavaan alennukseen ja taisinpa löytää lisäksi yhden 10,- arvoisen alennuskuponginkin. Niinpä tälle 2000-luvun klassikoksi muodostuneelle valaisimelle jäisi kokonaisuudessaan hintaa enää 74,95,-! Ongelma tässä on se että olin etsimässä jotain ilmavaa valaisinta jonka takaa näkyisi hyvin ruokailutilan päätyseinään suunnittelemani taulu. Norm 69 sen sijaan jättäisi varjoonsa kaikki taulut ja koristeet ja ajaisi näyttävän sisustuselementin virkaa.  Alla hieman kuvaa havainnollistamaan tätä tilannetta: 

kuvat: google.fi, ellos.fi

Tuleva pöytämme on siis korkeakiiltovalkoinen ja hyvin yksinkertainen. Kaveriksi pöydälle hankimme Ikean Tobias-tuolit harmaana jotka ovat yllättäen hyvät istua sen lisäksi että ne näyttävät hyvältä. Kuvassa vasemmalla Ellokselta löytämäni ihanan kevyt valaisin, joka on ollut mielessäni ennen Norm:in astumista kuvaan. Toisaalta mietin että voisin jättää taulun seinästä pois ja sävyttää seinän kauniin harmaaksi jolloin se korostaisi upeasti pöytää ja Normann Copenhagenin valaisinta? Ehkä valkoinen pöytä ja ylläoleva Elloksen valaisin olisivat jo liiankin vaalea yhdistelmä omaan makuuni.. 

Onko antaa apua tähän suuren suureen ongelmaani?

Mustaa ja valkoista

Aika ajoin jostain takavasemmalta iskee kauhea himo laittaa kämpän sisustus alusta alkaen uusiksi. Siis sohvia, mattoja ja tapetteja myöden kaikki uusiksi. No ihan kaikkea sitä ei voi tässä pienessä vuokrakaksiossa toteuttaa, mutta kyllä sohvia ja tekstiileitä voi toki vaihdella. Joskus taisin mainitakin, että muutin tähän aikoinaan hieman väliaikaisesti ja nyt muutaman vuoden jälkeen edelleen majailen samassa osoitteessa ilman vihjettäkään muutosta. Niin se elämä vain vaihtelee.. tai no tässä tapauksessa ilmeisesti on jämähtänyt! :D 

Pienen mietinnän jälkeen rakensin tänne mieleiseni sisustuksen edullisilla valinnoilla. Nyt paria vuotta myöhemmin valkoinen sohva on alkanut menettää hohtoaan ja kissat ovat tehneet päiväpeitosta hieman.. noh sanotaanko vain niiden kokeilleen saalistustaitojaan siihen. Ja välillä kotiin astuessa sitä kaipaa jotain ihan uutta ja ihanaa mihin käpertyä syksyn tullen.

Nykyään jokaisessa sisustuslehdessä törmää siihen yhteen ja samaan tyyliin eli hiekan, beigen, valkoisen, sinisen, tähtien ja raitojen yhdistelmään. Tyyli on kaunis ja aika ajatonkin, mutta jotenkin se alkaa olla joka paikassa eikä ehkä ole sitä omaa juttuani. Nykyisessä kodissani vallitsee valkoisen, suklaanruskean sekä raikkaan vihreän pieni liitto. Olen jo jonkin aikaa ollut täysin ihastunut kunnon syvään, suklaanruskeaan, joka luo kotiin kuin kotiin lämpöä ja tunnelmaa. Olenkin ollut ihan tyytyväinen kotini sistustaan, mitä nyt välillä sohvan hieman romanttinen ulkomuoto on hieman irrallinen osa.

Helpoin pieni kikka muuttaa asunnon värimaailmaa olisi korvata vihreät osat jollain muulla ruskeaan sopivalla kontrastilla. Väriä kun on vain irtotyynyissä ja taulun kuvissa ym. jotka on helppo korvata. Uudeksi sävyksi olen miettinyt raikasta aquaa tai turkoosia, mutta en tiedä.. Ehkä se olisi tullut jo tehtyä jos siitä oikeasti välittäisin. Nyt kuitenkin kaipaisin jotain kokonaisvaltaisempaa muutosta. Olenkin hieman pyörinyt netissä ja tutkinut kauppojen valikoimaa erilaisten vaihtoehtojen varalle. Tällä hetkellä en usko suurempaa muutosta tänne tekeväni, mutta tälläista saattaisin kotiini halutakin:

Kaikki kuvat: google.com

Mustan ja valkoisen tehokas kombo ja kaikki harmaan sävyt siitä väliltä on tällä hetkellä ne mitkä omalta sisustuksen värikartalta löytyisivät. Ehkä sitten joskus sinne uuteen kotiin voisi harkita jotain tälläistä? :) 

Knock, knock - Who's there?

Napsin lauantaina hieman kuvia päivän ajalta puhelimen PuddingCamera-ohjelman avulla. Välillä on hauska leikitellä erilaisilla kuvaustyyleillä ja muokkauksilla mutta mustavalkoinen kuva yhdistettynä sumuisuuteen tuo omaan makuuni sopivaa tunnelmaa kuviin. Sellaista siis tarjolla tälle päivälle :)

Aamu alkoi mukavasti sillä, kun eräs nelijalkainen puski itsensä peiton alle pienimmästä rakosesta ja vietti siellä mukavan tovin tuhisten ja olihan siitä pakko napata kuva. Alakuvassa taasen on pieni vilaus haaremihousuistani joita pidän kotihousuinani (J ei taida sietää niitä) ja joilla saan itseni hyvin Thaimaan tunnelmiin. Tulisipa jo se hetki kun saa varata lennot ja hotellit ja laskea päiviä lähtöön! 

Päivän ehdoton huipennus oli kuitenkin se Batman elokuva josta ehdin pienen ajan sisällä monta kertaa pauhaamaan, mutta se oli ehdottomasti sen arvoinen. Melkein itkin kun naamiomies ensimmäisen kerran tuli valkokankaalle :D 

Toivottavasti kaikki nauttivat viikonlopusta, kun sääkin suosii mukavasti!

Etsintäkuulutus!

Sain joskus jo vuosia sitten isältä lahjaksi kauan toivomiania Mangon aterimia ja se oli todellinen toiveiden täyttymys. Sen jälkeen niitä on kertynyt enemmänkin mutta vielä niitä ei ole ihan tarpeeksi. Ja mitä sainkaan huomata sitten talvella? Ne pirulaiset menivät ja lopettivat jälkiruokakoon valmistamisen ja jatkoivat vain ja ainoastaan niiden isojen aterimien sekä kahvilusikoiden valmistusta. Ja mikäs järki siinäkin on, kysyn vaan? Itsehän en ollut kerennyt hankkia kuin muutaman jälkiruokalusikan ja -haarukan. 

Äiti ystävällisesti poikkesi työmatkallaan Humppilassa Iittalan myymälässä ja löysikin sieltä minun onnekseni vielä jälkiruokakoon veitsiä myynnistä. Hän hankki niitä minulle kuusi ja nyt niitä on edes vähän. Mutta onko joku tietoinen mistä saisin lisää näitä jälkiruokakoon aterimia? Tarvitsisin siis kaikkia eli lusikoita, haarukoita ja vielä muutamia veitsiäkin. 

Olen totaalisen ihastunut tähän sarjaan ja haaveilenkin saavani niitä kasaan ison nipun jotta riittäisi isommallekin porukalle. Ja nuo jälkiruokakoon aterimet ovat loistavia leikkeleillä ja esimerkiksi voiveitsinä. Toivotaan että onni suosii ja vielä jostain löytäisin näitä ihanuuksia lisää ja saisin haalittua kasaan tarvittavan määrän. Kaikilla peukut pystyyn! :) 

Kesäkuun juhlaa

Onpa ollut aikamoista hiljaiseloa kesäkuu vaikka kiireitä ei kait kummemmin ole ollutkaan. Olen tosin ollut melkein suurimman osan kuusta ilman konetta, joten se on vaikuttanut aika paljon siihen että postauksien teko on jäänyt. En viitsi töissä väkertää mitään, koska siellä en saisi muokattua mukaan haluamiani kuvia ja muutenkin koitan jättää työkoneet oman tehtävänsä hoitajiksi. 

Mitään ihmeempää ei ole oikeastaan tapahtunut kesäkuun aikana. Olin ystäväni J:n valmistujaisissa puolessa välissä kuuta ja oli se yksi harvoista hellepäivistä juuri silloin. Onneksi oli aurinkoista ja lämmintä niin saatiin istua pitkään iltaan pihalla ja nauttia hyvästä ruoasta. J:n äiti kokkasi meille salaattien lisäksi grillissä maukkaat pihvit ja jälkiruoaksikin oli vielä ihanan raikasta mansikkakakkua. Söin itseni ähkyyn melkein, mutta ne oli herkkua. Juhlat pidettiin pienellä porukalla ja se sopi mainiosti koska silloin pääsi kaikki mukaan juttuun ja illassa riitti puhuttavaa pitkälle yöhön. Itse olin kotona joskus puolenyön aikaan ja itse juhlakalu jäi kotiin sinä iltana lepäämään, koska oli onnistunut saamaan jonkin sitkeän flunssan itsellensä juuri ennen juhlia :/

Juhannus sujui meidän perheen mökillä rauhallisissa merkeissä ja olikin juuri sitä mitä olin kaivannut. Rauhallista olemista omalla porukalla ja sai syödä ja nautiskella ihanien sukulaisten seurasta niin paljon kun vaan jaksoi. Meitä oli siellä kaikkiaan 12 ihmistä ja pari koiraa, ja siinä riitti kyllä seuraa joka nurkalle. Pelattiin mölkkyä ja opetettiin pikku Uinoa (veljen koiraa) uimaan. J haki meille lihakaupasta herkullisia makkroita ja pihvejä, lisäksi pöydässä oli grillattua ananasta, täytettyjä herkkareita, uusia perunoita, silliä, vesimeloni-feta-cashewpähkinä-salaattia, kermaperunoita, savustettua lohta, graavilohta ja mitä vielä. Kerralla ei meinannut mahtua kaikki herkut lautaselle. Iltasella hieman saunottiin ja poltettiin pikkukokkoa nuotiolla. Kokonaiset kolme yötä me J:n kanssa siellä mökillä rentoiltiin ja teki kyllä hyvää. Tulisipa hyvät säät niin voisi mennä taas uudestaan makaamaan aurinkoon ja heittelemään frisbeetä. 

Meillä juhannus alkaa aina pienellä kuohuvalla!

Nyt juhannuksesta alkoi oikein kunnon työputki kun toinen pomoista jäi kesälomalle, mutta sehän kelpaa. Kesällä on liikkeellä virkeitä ja iloisia asiakkaita ja meillä on töissä hyvä mieli. Joskus sitten elokuussa lomailen minäkin, en vaan lainkaan vielä tiedä että mitä sitä oikein lomallaan tekisi. Ehkä me jotain keksitään. Ainakin käydään viettämässä ihana Helsinki-päivä J:n kanssa kun se käy hyppäämässä sen 150 metrin benjin! (mua on alkanut nyt jännittämään se!)

Olen kauheasti alkanut haaveilla omasta, hieman isommasta asunnosta. Sellaisesta missä olisi iso ja muhkea divaanisohva olkkarin kunkkuna ja keittiössä tilavat tasot ja tilava jääkaappi sekä pakastin. Voisi olla pieni saunakin ja pari huonetta, jotta toinen voisi olla selkeästi makuuhuone ja toinen sitten peli/työhuone. Siellä voisi olla myös jokin vierassängyn paikka. Mutta eipä ole vielä ihan ajankohtaista se, mutta haaveilla saa aina. Eihän elämä mihinkään menisikään jos ei olisi haaveita ja toiveita tulevaisuudelle. Nyt vaan pitää vielä jäädä hetkeksi odottamaan niiden toteutumista :) 

Iittalan tilaus

Sunnuntaina vihdoin tein tilauksen Iittalan verkkokauppaan kun huomasin mitä mainioita tarjouksia siellä oikein oli meneillään. Kuulun Iittalan MyIittala-jäseniin ja olin saanut etupostia jo jonkin aikaa sitten mutta oli vallan unohtanut tämän kuun edut. Selailin jälleen ohimennen tarjontaa ja huomasin ilokseni, että jäsenille oli koko kuun tarjouksessa Essencen lasisarjan tuotteet -20%. Verkkosivuilla on myös vaihtuvia tarjouksia ja viikkojen 18 ja 19 tarjouksena oli -30% kaikista Vitriineistä. Alkoi aika paljon houkutella ne kirkkaat vitriinit kun olen sellaista avainten säilytystä varten haaveillut. Niissähän voi säilyttää melkein mitä vaan kun antaa vaan mielikuvituksen laukata. Ne voi toimia myös tarjoiluastioina kahvipöydässä. Kaiken tämän kruunasi vielä nollahintaiset postikulut, jotka olivat voimassa vielä sunnuntain.

Tarjouksista johtuen aikaisempi kollaasini hieman muuttui ja lopulta päädyin tekemään päätökseni näiden tuotteiden joukosta: 

Kuvat: Iittala.fi

Ihan muutaman päivän sisällä nähdään mihin päädyin! Itsellänihän oli siis lahjakortti Iittalalle ja sen käyttö oli todella helppoa verkkokaupassa. Kortissa on numerosarja, joka näpyteltiin tilauksen loppuvaiheessa ja sivuille päivittyi samantien ostoskorin oikea loppusumma. Nettisivuilla luvataan toimituksen tapahtuvan parin arkipäivän sisällä ja nyt en maltakaan odottaa, että saan taas lisäystä Iiitalan tuotteisiini. Haluaisin sieltä kyllä vaikka ja mitä, mutta onneksi ne on sellaisia keräilyesineitä oikeastaan niin niitä voi ihan rauhakseen käydä ihailemassa ja suunnitella taas seuraavaa hankintaa. 

Phalaenopsis

Hyppäsin lauantaina äitin kyytiin, kun se suuntasin Prismaan ostoksille ja katsokaa mitä sain siltä reissulta: 

En yleensä ole kukkaihmisiä vaan viherkasvit viherkasveina ja sitten leikkokukat erikseen. En halua, että yhdessä kulmassa kukkii punainen pikkukukka ja toisessa keltainen kukka. Viherkasvit kun menevät kaikkeen ja ovat mielestäni tyylikkäämpiä. Samalla voisi mainita vihani muoviruukkuja kohtaan, Argh, yksi kamalampia asioita on ne isot valkoiset muoviruukut kukilla. Ei ole tulossa tähän asuntoon, jos se minusta on kiinni :D 

Kaiken uhoamisen jälkeen kukkien joukossa kuitenkin on olemassa poikkeus eli Orkidea. Tai no tämä omani ei nyt kuulemma ole ihan virallinen orkidea vaan jokin sen sukulainen ilmeisesti (näin hyvä kasveissa olen) mutta yhtä kaunis silti. Siinä on peräti kolmen varrellisen verran kukkia ja puolet niistä vielä nuppuina eli toivottavasti nyt onnistun hoidollani saamaan sen kaikki kukat kukkaan! Äiti neuvoi upottamaan sen veteen kerran viikossa ja antaa juoda niin paljon kuin maistuu. Kuulostaa simppeliltä, mutta muistanko tehdä sen tasaisesti viikon välein...

Nyt kukka saa kaunistaa makuuhuonettani ja toivottavasti se kukoistaakin siellä pitkälle kesään. Tästä tulee kevään tuntua! 

Viikonlopun saldoa

Jälleen ollaan normaalissa viikkorytmissä eli J lähti jo kuudeksi töihin ja me misujen kanssa nautitaan rauhallisesta aamusta auringonvalossa kylpien. Ulkona on mitä mahtavin ilma ja mulla pitäisi olla siivouspäivä. Saa nähdä jääkö toiseen kertaan vai loppuuko kärsivällisyys ja on pakko siivota kaikki kaaos taas pois, että saa hyvän mielen. 

Olin perjantaina kuuntelemassa sitä PMMP:tä ja se oli todella energinen keikka. Mira pomppi menemään koko ajan ja Paula hoiti sen rauhallisemman puolen. Kappaleet oli suurinosa tuttuja ja toimivia. Muutama oudompi mahtui mukaan, mutta sopivatpa nekin omaan korvaani. Viimeisenä tuli vihdoin se Heliumpallo-kappale, jota yksi miekkonen oli ehtinyt jo keikan alusta asti meidän takana huudellä todella kovaan ääneen. Olen kuullut sen radiosta muutamaan kertaan ja nyt livenä se jotenkin oli vielä parempi. Keikka alkoi suurinpiirtein puolenyön maissa ja kotiin käpsyttelin jo kahden jälkeen. Olo oli jotenkin ihan kamala ja aamulla ei helpottanut kyllä yhtään. En juonut juurikaan muuta kuin pari siideriä, mutta paha olo jatkui seuraavaan iltaan asti. Epäilen, että lääkekuurini muistutteli itsestään. En ole kuurin aloittamisen jälkeen ollut iltaa viettämässä oikeastaan, joten ei ollut kokemusta lääkkeen ja alkoholin yhteisvaikutuksesta. No nytpä on ja taitaapa mennä vappu aika rauhallisissa merkeissä, koska krapula on kamalinta mitä tiedän. Menee seuraava päivä ihan hukkaan! 

Eilen käytiin vihdoin siellä Ikeassa. Minä, H ja kaksi raatoa (J ja sen veli olivat valvoneet koko yön) hypättiin autoon puolenpäivän aikaan ja aurinko paistoi niin lämpimästi, että laitoin ensimmäistä kertaa ballerinat jalkaan. Ihanaa, kun ei tarvinnut puskea saappaita jalkoihin. Ensin istuttiin Ikeassa koko sohvaosaston kaikki sohvat ja divaanit läpi, koska H ja raato nro.2 tarvitsisivat kuulemma uudet sohvat. Löydettiinkin pari ihan kivaa, mutta niillä ei ollut oikein yhteisymmärrystä väristä. Jatkettiin sitten kiertäen koko kauppa läpi eikä käytetty mitään oikoreittejä. Haluan kiertää joka ikisen osaston, jotta voi imeä inspiraatiota sieltä. Loppupeleissä ostokset jäivät aika pieneksi. Meille hankittiin nyt ne uudet vetimet keittiöön ja vessanlattialle puulaatat. Samalla nappasin mukaan pari uutta Kardemumma-ruukkua ja kastelukannun. J halusi ostaa omilla rahoillaan viltin ja valittiin sitten sellainen luonnonvalkoinen fleeceviltti, jonka se maksoi ;D Työtasoa ei nyt sitten otettu mukaan, kun olin käynyt katsomassa niitä toisessa paikassa, jossa maksoivat vaan viitisen euroa enemmän ja siellä ne leikataan valmiiksi mittoihin. Kätevää sinänsä, että voidaan vaan noutaa se ja laittaa paikoilleen. Ei tarvitse miettiä ensin pilkontapaikkaa sille levylle. 

Kyllä ne uudet vetimet vaan saa niin paljon aikaan. Kun J vielä siellä Ikeassa pohti, että kannattaako niitä uusia vetimiä hankkia, kun ovet on kuitenkin vanhat niin pidin pääni ja  kauhoin kassiini ne kaikki 34 kappaletta vetimiä. Meidän keittiön kaappien ovissa ei kuitenkaan ole sinänsä mitään vikaa. Ne on juuri ennen tänne muuttoani maalattu valkoisiksi. Ne vaan kaipasivat hieman piristystä. Vielä kun saadaan se uusi pöytätaso tuohon niin valmista tulee. Ihana saada jotain uutta piristystä niin ei tartte samoja nurkkia ja tarhoja koko ajan tuijottaa. 

Tässä vielä kuvat vanhoista ja uusista vetimistä. Sitten kun on uusi taso paikallaan niin voisin napata kuvan kokonaisuudesta. Tosin huomasin, että en muistanut ottaa kuvaa keittiöstä vanhoilla vetimillä..

Vanhat vetimet ja..

..uudet vetimet!

Nyt taidan vielä vaihtaa ne pari puuttuvaa vedintä keittiöön ja sen jälkeen alkaa siivoaminen. Tulee ihan erilainen fiilis sitten sen jälkeen kun koti tuoksuu raikkaalta ja ei tämän kokoista asuntoa nyt niin kauan siivoa ettenkö vielä uloskin ehtisi auringosta nauttimaan. Vastahan on aamupäivä ja aurinko paistaa jo keväiseen tapaan pitkälle iltaan. Ihanaa! 

Ostetaan ja vähän myydäänkin

Olen ehkä vihdoin saanut päätettyä mihin sen Iittalan lahjakorttini kohdistan. Kasasin aiemmassa postauksessa kollaasia niistä tuotteista, joita tällä hetkellä havittelen Iittalalta. Oli todella vaikea silloinkin rajata ne tuotteet kaikesta ihanasta, mutta onnistuin ja olen ylpeä itsestäni! :D Sen jälkeen kasasin Iittalan MyIittala-sivustolle itselleni muistilistan, jonne laitoin talteen listan muodossa ne himotukseni. Yllättäen lista hieman paisui ja tavaroita oli enemmän kuin kollaasissa oli esillä. Olen selaillut siellä sivustoilla oman listani tuotteita ja kaikkia muitakin Iittalan ihanuuksia ja kyllä - vihdoin se alkaa tuottaa tulosta.

Puhuin äitini kanssa tästä suuresta ongelmastani ja selvitin mihin tuotteisiin olen nyt onnistunut listani rajaamaan. Listasin Gaissat, Aallot, Essencet ja Toikan linnut, mutta heti listan lueteltuani äiti totesi että viinilasit voisin ainakin jättää pois listastani. Perusteli asiaa sillä, että hän voisi mielellään kerätä niitä minulle syntymäpäivinä ja jouluisin. En pistä vastaan, joten vedin Essencen punaviini- ja valkoviinilasit pois toivelistalta. Siinä hetken listaa pyöriteltyäni päätin, että taidan ottaa parin Gaissan grogilaseja, koska niitä on kaapissa vasta kaksi. Näin J:kin hyötyisi ostoksistani seuraavan kerran, kun kavereidensa tai veljiensä kanssa maistelevat herkkuviskejään. Lisäksi ajattelin hankkia salaattiottimet ja kakkulapion Functional Form -sarjasta. Sarjasta löytyy mattaisia ottimia, joten ne sopivat loistavasti yhteen omien Mangon aterimien kanssa. Saman sarjan salaattiottimia etsin jo jouluna Iittalan myymälöistä, kun ne olivat tuolloin alennuksessa, mutta kaikki olivat loppuneet. Nyt ottimet ovat normaalihintaisia, mutta edelleen kummittelevat mielen perukoilla. Häpeän myöntää, että tällä hetkellä käytössä on vain muoviset Tupperwaren salaattiottimet, sillä Carelian ottimeni jäivät entisen poikaystäväni luokse muutossa (kuten myös paljon muuta tavaraa :/). Naputtelisin ostoskoriin siis myös ne salaattiottimet ja siinä se lahjakortin summa oikeastaan onkin. Ei se niin vaikeaa ollutkaan!

Nyt kuitenkin mietin, että olisikohan nykyiselle Collective Toolsin kakkulapiolleni ostajaa? Omistan siis yhden mattaharjatun kakkulapion ja se on kerran ollut käytössä, mutta se on ehkä omaan makuuni turhan raskas. Koeajoin sen syntymäpäivilläni juustokakun kanssa ja se olikin muuten varsin tyylikäs ja toimiva, mutta raskas varsi ei oikein sopinut siroon käteeni. Olisiko joku siis halukas sen ostamaan pois? Tarjota saa!

Ihana sunnuntai

Onpa ihanan rauhallinen sunnuntaiaamu. J nukkuu vielä haikeaa huomistansa pois ja me katsotaan kissojen kanssa Iholla-sarjaa. Heräsin jo ennen yhdeksää melkoisen virkeänä vaikka nukkumaan pääsin vasta ennen kolmea yöllä. Ehkä taivaalla loistava valoilmiö, joka aurinkonakin tunnetaan, piristää ja saa virkeäksi vaikka vähän on unta takana. Ihunaa!

Nämä on seurana sohvalla: 

Latasin puhelimeen sen kauan hehkutetun Instagram-ohjelman, joka on siis tarjolla Applen puhelimiin sekä Androidia käyttäviin puhelimiin. Ihan veikeä ohjelma voin sanoa. On ihan kivoja muokkausvaihtoehtoja siinä, mutta hieman on kyllä vielä opettelua sen käytössä. En ole uskaltanut edes jakaa kuviania siellä vielä kun en oikein ymmärrä sitä jakoa ;D Nämä kuvat ovat kuitenkin siis sillä ohjelmalla otetut/muokatut. Ensimmäistä kertaa hieman mirrien silmien värikin pääsee esiin. 

Me jatketaan täällä vielä viimeisen Iholla-jakson parissa ja sitten mennää herättelemaan J:tä. Sillä saattaa olla hieman tukka kipeä ja kipeämmäksi vaan tulee kun se kuulee, että aion imuroira ja luututa vielä tänään! 

Uutta ilmettä keittiöön

Asun edelleen kaiken sen asunnonetsinnän jälkeenkin pienessä kaksiossani. Käytiin J:n kanssa katsomassa sitä kolmiota josta kerroin ja pohdimmekin sen hankintaa jonkin aikaakin. Seinä tuli kuitenkin vastaan sillä aika ja raha eivät riittäneet. Asunnon omistaja olisi halunnut, että olisimme muuttaneet asuntoon jo nyt huhtikuun alussa ja maksaneet siis huhtikuun alkuun mennessä sekä kahden kuun takuuvuokrat, että huhtikuun vuokran. En olisi millään päässyt omasta asunnostani eroon niin pian, että olisi ollut varaa maksaa huhtikuussa moisia summia ja olisin näin ollut kahden asunnon loukussa. Harmittaa kyllä, sillä asunto oli mukavan oloinen ja omistaja todella olisi suostunut muokkaamaan asunnon keittiön uudempaan uskoon.

Nykyisessä asunnossa kompastuskiviä on ehdottomasti kylpyhuone sekä keittiö. Ne kaipaisivat kipeästi remonttia ja uutta ilmettä. Muuttaessani asuntoon en uskonut asuvani siinä näin pitkään, mutta kahden vai jopa kolmen vuoden jälkeen olen edelleen samassa asunnossa. Viime viikolla kuitenkin jälleen pyöri mielessä, että millä voisin muokata asuntoa edullisesti hieman parempaan suuntaan. Keittiö on asunnossa niin esillä, että päätin keksiä sille jotain piristystä. Mikä olisikaan helpompi tapa piristää keittiön kaapistoja kuin uudet vetimet oviin. Nykyiset puiset vetimet ovat mielestäni hieman liikaa viime vuosikymmentä ja ajattelinkin päivittää ne uusiin ja ostaa tilalle krominväriset vetimet. Ne toisivat pirteää ja nuorekasta tunnelmaa keittiöön. Selailin netissä erilaisissa verkkokaupoissa vetimiä ja vertailen niiden hintoja ja huomasin, että saan mieleiseni vetimet edullisimmin Ikeasta. Siellä oli juuri etsimiäni vetimiä. Samalla aloin selailemaan muita keittiön tarvikkeita ja huomasin, että työtasot ovat suhteellisen edullisia siellä. Olen myös kuullut, että työtasojen vaihtaminen/uusiminen on melkoisen nopeaa ja helppoa joten se alkoi houkuttelemaan. Tutkin valikoimaa ja iskin silmäni tumman puun väriseen tasoon, jonka hintakin oli ihan kohdillaan. Taso ei ole massiivipuuta vaan laminaattia. Mietin, että kannattaako laminaattiseen tasoon edes sijoittaa, mutta toisaalta; omassa keittiössäni vesipiste ja uuni ovat eri seinällä eli veden kanssa pinnalla ei paljon läträtä ja kyllähän aikuiset ihmiset nyt osaavat keittiössä käyttäytyä. Ei ole lapsia perheessä joiden kanssa pitäisi varoa ettei yksi viistele kurkkua tasolla ja toinen kolauttele kattilalla pintaa koloille. Niinpä aloin mittailla oman keittiöni tasoa ja huomasin, että saisin Ikean tasoista pienellä lyhennyksellä juuri sopivan.

Soittelin viikolla vuokraemännälle ja kyselin varovaisesti, että mitä hän olisi mieltä jos hankkisin uudet vetimet ja työtason asuntooni. Suurin kysymys oli ehkä, että kuka nämä uudet hankinnat kustantaisi. Asunnon omistaja olikin ihan myönteinen muutokseen ja ilmoitti, että kunhan tuon kuitit ostoksista niin hän maksaa kyllä tarvikkeet, jei! Nyt siis voin suunnata joku päivä Ikeaan hieman shoppailemaan. Katsotaan tarttuuko mitään ylimääräistä mukaan. Harvoin sieltä on ihan noin vaan pois selvitty ;)

Polyvorella rakennetussa kollaasissa sain hieman näytille sitä millaisesta keittiöstä pidän ja millaiset ne kahvat sitten tosiasiassa ovat. Kuvassa olevat vetimet ovat siis juurikin ne Ikean vetimet joita lähden metsästämään ja työtaso on tuollaista samanlaista tummaa puuta. Kelpaa kyllä tänne paremmin kuin hyvin! 

Meillä asuu valioyksilö

Jos ei välitä erityisemmin eläimistä tai varsinkaan kissoista niin voi skipata tämän tekstin kokonaan. Tässä nimittäin videon muodossa yksi osoitus taas siitä kuinka fiksuja (:D) kissoja omistankaan. Varmaan omistajaansa tulleet.

Yksi ilta katselin rauhakseen telkkaria ja pikkuneiti siinä lattialla sitten seikkaili lempilelunsa kanssa. Sen rakkain lelu on kulunut ja rähjääntynyt narunpätkä. Se kuljettaa sitä päivät pitkät mukanansa ja jos se vahigossa hautautuu sänkyyn petauksen alle niin se huutaa ja itkee murheissaan. Useimmiten se kantaa narun mun tai J:n jalkoihin tai ihan syliin asti ja alkaa sitten tassulla pehmeästi tökkimään ja katsoo syvälle silmiin. Narua pitää siis joko vedellä vauhdilla niin, että neiti voi sitä jahdata sydämensä kyllyydestä tai sitten se pitää heittää mahdollisimman pitkälle, jotta sen perään voi rynnätä ja noutaa taas takaisin heittäjän luokse (neiti ehkä luulee omaavansa hieman koiran geenejä?).

Tällä kertaa kuitenkin pitäydyin ohjelman katsomisessa ja annoin neidin kehittää itse puuhaa narunsa kanssa. Ja mitä siitä syntyi - narunjahtausta! 

Ei se ihan selväjärkinen voi olla, mutta rakkain ja suloisin kaikista silti <3 Se muuten tekee tota samaa hommaa myös ruokapöydän tuolien ympärillä ja seassa. Siellä hommaan saa vielä enemmän jännitystä, kun mutkittelee pitkin ja poikin ja hommaa itsensä ja narun oikein solmuun. Ärsyttävintä on kun se kuskaa sen kenkien sekaan ja siten levittää kengät pitkin poikin narunsa kanssa. Joskus on voinut ottaa pattiin sellainen.. 

ps. kyllä, televisiossa menee Mitä tuli tehtyä? ja Tiina Jylhä selittää jotain viineistä..

Sarpaneva

Jälleen yksi ihana valmistujaislahja esittelyyn. Tästä onkin ollut jo vinkkiä aiemmassa postauksessa, jossa se vilahteli pienen Kodinonni-kasvini takana. Sain siis pomoiltani jälleen upean ja arvokkaan lahjan, joka on todellinen klassikko. Iittalan omilla sivuilla sitä kuvaillaan näin: 

"Puisesta kahvasta ja valuraudasta tunnettu muotoiluikoni on yhtä käytännöllinen keittiössä kuin kaunis ruokapöydässä. Seppä-isoisänsä inspiroimana Sarpaneva loi tämän muotoiluklassikkon, jossa yhdistyvät perinteisen valurauta-astian ominaisuudet ja loppuun asti hiotut muotoiluyksityiskohdat."

Kyseessä on siis Timo Sarpanevan vuonna 1960 suunnittelema valurautainen pata. Pataa on valmistettu aiemmin myös muun muassa punaisena, mutta nykyisin myynnissä on vain kaksi valurautaista mallia. Omani on kolmen litran pata, johon kuuluu puukahva, josta kaikki varmasti kyseisen padan tunnistavatkin. 

Padan sisällä on valkoinen emalipinta, joka pitää koittaa pitää hyvänä. Täti jo heti valmistujaispäivänä pelotteli, kuinka hänen tätinsä oli aikoinaan omansa pilannut. Pitää nyt siis olla tarkkana sen kanssa. Äiti ja muut muistelivat, ettei ihan alkuperäisessä olisi ollut emalipintaa sisällä, mutta epäilen toisin sillä vanhat mallit ovat ulkopinnaltaankin emalia, joten miksi ei sisältä? Mutta vaalin kyllä tätä aarretta parhaimpani mukaan! Omistan itse asiassa yhden valurautaisen padan jo ennestäänkin, mutta sen sisäpintaa ei ole pinnoitettu millään tavoin eli huolloksi riittää vain ajoittainen öljyäminen.

Yksi päivä päädyin monen mutkan kautta jälleen yhden ennestään tuntemattoman blogin sivuille ja siellä törmäsin ihanan pataruoan ohjeeseen. Avec Sofien blogissa oli nimittäin herkullisien kuvien kera Beef Burgundy eli Boeuf Bourguignon ohje. Ajattelin että pitää kyllä ehdottomasti joku päivä ohjetta kokeilla ja samalla testata oma Sarpaneva ihan käytössä. Voisi nyt pääsiäisenä testailla, kun on aikaa haudutella pataa uunissa useampi tunti tai sitten joku toinen sunnuntai, jos nyt pääsiäisenä tulee syötyä äidin höyryävien patojen ääressä.  

Timeless Design With a Thought

Valmistujaisissa saamani lahjat paljastuvat huomaamatta näin yksitellen. Tällä kertaa kyseessä on veljeltäni ja hänen avopuolisoltaan saamani Iittalan lahjakortti. Kyllä veli siskonsa tuntee tai sitten on valinnut fiksun puolison sillä lahja ei olisi voinut olla parempi. Kerään monia erilaisia Iittalan sarjoja ja olen pienestä pitäen silmät kiiluen kulkenut Iittalan myymälöissä ihaillen ja haaveillen niistä kaikista kauniista esineistä. Ja kun ne ovat vielä suuri osa ihan käyttöesineitä kuten astioita niin ei voi ainakaan turhan hamstraamisesta syyttää.

Olin ihan innoissani, kun näin Iittalan logon pilkottavan kortista ja huomasin mitä lahjakuoresta paljastui. Mietin, että menee ehkä kymmenen minuuttia kun olen nappaillut haluamani ostokset ostoskoriin ja kassan kautta kotiin. Mutta kuinkas kävikään? Siirryin selailemaan Iittalan nettisivuja ja menin sekaisin kuin pikkulapsi karkkikaupassa, kun halusin kaikkea. Tajusin, etten pysty päättämään mihin lahjakorttini oikein kohdistaisin ja mitä sillä ostaisin.

Kotoa löytyy Iittalaa jo aikamoisesti niin astioiden, tuikkujen kuin sisustusesineidenkin muodossa. Lautasina toimivat valkoiset Teemat sekä Aika Graphics -sarja. Laseina on hiekanväriset kartiot, Essencen-sarja ja mukeina Versoja. Aterimina löytyy Mangot ja veitsiä, kakkulapioita ja juustoveitsiä Tools-sarjasta. Pöydällä on ryhmä Kivi-tuikkuja ja hyllyllä Mariskooleja. Isä on ostanut myös Toikan lintuja ja lahjaksi olen saanut muun muassa Aallon-maljakoita ja teräsvateja. Nyt mietityttääkin, että mitä seuraavaksi. Essencen viinilaseja on vajavainen määrä niin puna- kuin valkoviinilasejakin ja Teeman syviä ruokalautasiakin kaipailisin muutaman lisää. Etsinnässä on myös uusi hyvä paistinpannu ja valkoisia sekä lasisia tarjoiluastioita. Himoitsen myös Toikan Riekko-linnulleni pikkusiskoa Kyrmystä tai Kuukusesta.

Valinnanvaraa ja himonkohteita olisi siis aivan valtavasti. Nyt vaan pitäisi tehdä päätöksiä ja miettiä mitä todella nyt kaipaisin ensimmäisenä. Vai sijoittaisinko lahjakortin juurikin johonkin kauniiseen lintuun esimerkiksi, jolloin sillä olisi ihan oma merkityksensä lahjana. Keräilin kollaasiin niitä asioita, jotka päälimmäisenä nyt ovat mielessä ja joista johonkin todennäköisesti lahjakortin kohdistan. Jos sitä tässä pikkuhiljaa jo pystyisi päätöksiäkin tekemään.

Kuvat: Iittala.com

Noista varmasti valitsen tässä pikapuoliin sijoituskohteen lahjakortilleni. Kuvissa jo mainitsemani Essencen viinilasi, joita tarvitsisin muutaman lisää samoin kuin Gaissan grokilasejakin. Teeman lautasia ei kauheasti voi olla liikaa, mutta tähtään nyt siihen että sekä syviä- että matalia lautasia olisi tusinan verran. Ego sarjaan olen myöskin nyt kovasti ihastunut ja haluaisinkin kerätä niitä kokonaisen sarjan. Mietin kuitenkin, että pitäisikö kuitenkin kerätä ne vajaat sarjat täyteen ja vasta sitten aloittaa Egon kerääminen. Mutta toisaalta aina varmasti on jonkin sarjan kerääminen kesken. Nappasin kollaasiin mukaan myös sen kaipailemani uuden paistinpannun Rotisser sarjalta, jossa on jykeviä ja hyvännäköisiä pannuja. Tuollaisen nostaa ihan mielellään pöytäänkin. Aalto sarjan iso vati oli valmistujaisissa salaattivatina ja toimi siinä tehtävässä loistavasti. Äidillä on tuo pienempi koko ja siihen kerättiin tuulihatut juhlissa tarjolle ja itsekin nyt hieman tuotakin kokoa himoitsen. Toinen ei-niin-kiireinen, mutta sitäkin mieluisampi hankinta olisi Iittalan Decanter. Ja pitihän mukaan ottaa se Kuukunenkin. Niin herttainen pieni lintu!

Näitä nyt mietiskelen ja ilmoittelen kun olen päätökseni tehnyt. En ole muuten katsonut onko kortti voimassa kaikissa Iittalan myymälöissä ja onko se esimerkiksi voimassa Iittalan nettikaupassa. Mutta jostain syystä en tykkää ostaa tälläisiä tavaroita postimyynnistä, kun Iittalalla on ihania omia liikkeitä ja erityisesti tykkään käydä Espan myymälässä. Ehkä menen sinne pyörimään ja valitsemaan :)

Kortti on voimassa vuoden, mutta kuka tuollaista malttaisi vuoden kaapeissaan  pyöritellä!

Kakkua ja lahjoja

Oi, oi tänään on synttäripäivä! :) Viikonloppu meni yllättäen töissä ja siinä välissä hieman juhlittiinkin. Lauantaina olin siis töissä ja siinä kotiinlähtöä tehdessäni J soitteli ja ilmoitti, että tulee hakemaan autolla. Ihmettelin, että mihin on suunta sillä kotiin matkaa on kävelymatkan verran ja sääkin oli ihan ok. Se kuskaskin mut kauppaan hakeen kakkutarvikkeita, kun halusi että leivon sitä samaan juustokakkua, jota oli tarjolla valmistujaisissa. Itse ehdin maistamaan silloin siitä pienen, pienen siivun, joten kyllä itekin teki mieli uudestaan vielä maistaa sitä kakkua. Kauppareissun jälkeen se julmasti kuskasi mut kotiin siivoomaan ja leipomaan ja lähti itse kaverin kanssa jalkapallopeliin. Karman laki, sillä se soitteli sieltä kentän laidalta että onkohan peli mahdollisesti siirretty kun ei näy pelaajia missään. Se peli oli peruttu lumisateen vuoksi, hih! Ite siivoiliin siis ja leivoin kotona ja puunasin kaikki uunin ritilätkin taas oikein kunnolla. Tuli aika hyvä fiilis, kun oli saanut puunattua koko pienen asunnon putipuhtaaksi ja kaapissa odotti herkullinen juustokakku.

Iltaa vietettiin lauantaina jälleen J:n äidin luona, kun sinne saapui myös J:n sisko ja veljen tyttöystävä. Ainoana miespuolen edustajana J ei kait ollut ihan riemuissaan seurasta, mutta kyllä se meidän kanssa pelas ristiseiskaa ja istui iltaa kahteen asti yöllä. J:n äippä muuten teki meille taas bruschettoja ja ai vitsi ne oli hyviä! Se laittoi tällä kertaa oikein reilun satsin valkosipulia niihin ja päälle laitettiin vielä sipulinmakuista Creme Fraichea vai mitäs ne herkut onkaan.. Namnam! 

Sunnuntaina vietettiin sitten niitä synttäreitä, jotka J oli itseasiassa järjestänyt. Lauantaina nimittäin illan aikana selvisi, että J oli kutsunut meidät äidin luokse synttärikahville ja illalla se oli kutsunut sitten meidän luokse J:n sukulaisia. Siirryttiin sitten kakku sylissä sunnuntaina äidin luokse kahvittelemaan ja voi, se oli ostanut mulle lahjan! Vaikka on pakko myöntää, että rakastan lahjoja niin en silti odottanut mitään lahjaa äidiltä nyt kun valmistujaisista on kulunut aikaa vasta viikko ja silloin sain jo ison lahjan. Mutta sain tosiaan ison paketin, jota avasin jälleen pikkumuksun innolla ja silmät loistaen. Sieltä paljastui Essencen punaviinilaseja sekä Braunin käsivatkain. Kaikkien näiden yksinasuttujen vuosien jälkeen kaapista uupui edelleen käsivatkain ja aina leipoessa piti kaivaa esiin yleiskone, jos halusi munia vaahdottaa tai muuta sekoitella. Ei ollut kovinkaan mieluisaa tiskata sitä isoa konetta aina käsin sitten leipomisten jälkeen. Ja lasit tulivat tarpeeseen sillä kaapissa ei ollut vasta kuin kaksi sarjan punaviinilasia. Kuohuviinilaseja on vaikka kuinka, mutta valkoviinilaseja vasta neljä ja samoin nyt punaviinilaseja neljä. Niillä pääsee jo hyvin alkuun :) J:kin antoi oman lahjansa siellä äipällä kahvitellessa, mutta sen paljastan vasta myöhemmin. Teki mieli hyppiä kattoon asti riemusta, kun paketin avasin ja tajusin mitä siellä oikein oli. Ihanaa! 

Illalla tosiaan palattiin vielä tänne kotiin ja keitettiin kahvit J:n sukulaisille. Tarjolla oli kakkua ja coctailpiirakoita munavoin kera. Suosittelen muuten pitämään Rainbown pieniä coctailpiirakoita pakastimessa vieraiden varalle, sillä ne valmistuu tosi helposti ja maistuu melkein jokaiselle kahvittelijalle. Sitten vain munia ja margariinia sekaisin niin helppo tarjottava on valmis. Kakkua oli myös tarjolla ja se katosikin lähes kokonaan jälleen vieraiden suihin eli ihan maukasta tuntuu olevan. Voisin kirjailla sen ohjeen tänne joku kerta, kun se on nyt pariin kertaan toimivaksi ohjeeksi todettu. Lahjoja tuli jälleen lisää vaikka kahvikutsu tuli todella lyhyellä varoitusajalla. Sain paaaaaljon herkkuja joilla saa taas palkita itseään työpäivän jälkeen.. tai sitten ihan vaan heti jo aamusta, tai päivällä. Kuka sitä kelloa katsoo, jos on herkkuja kaapissa. Sain myös ihanan mariskoolin hieman lilaan taittavana harmaana sekä kodinonni-nimisen kukan, jonka keskellä kurkistaa pieni tipu. Kasvi jonka jopa minä varmaan saan pysymään hengissä.

Kaiken kahvittelun ja herkuttelun jälkeen tiskasin nopeasti astiat ja siirryttiin J:n kanssa omalle sohvalle ihan kahdestaan katsomaan leffaa. Hetki yhdessä sohvalla ja minkä leffan J valitsi? Che - sankari. En ihan päässyt elokuvaan sisälle, mutta pääasia olikin varmaan oman murun kainalo ja hyvä mieli.

Toivottavasti kaikilla oli ihana viikonloppu ja ihanaa viikonjatkoakin sinne!  

ps. kodinonnen takana kurkistaa pomoilta saatu valmistujaislahja ;) 

Meidän päivää

En tiedä enää kuinka sitä osaisi elää ilman eläimiä. Toki on enemmän kuin paljon niitä aamuja, kun raivostuu valkoisten karvojen peittäessä mustat housut tai kun koittaa epätoivoisesti rauhoittaa kattien rallijuoksua. Mutta silti en antaisi lapsosiani pois mistään hinnasta. Muksuna aina halusin lemmikkiä, mutta meillä oli vain kaloja sillä äiti vetosi allergiaan. Joskus ala-asteen ja yläasteen välimaastossa sain kuitenkin vanhemmat ylipuhuttua ja meille hankittiin koira. Sukulaisten vehnäterrieri oli hieman karannut ja odotettavissa oli vehniksen ja bichon bolognesen sekoituksia. Vihdoin syysloman koittaessa pääsin noutamaan omaa karvaturriani kotiin ja olin ikionnellinen. 

Muutin lukion jälkeen pois kotoa silloisen poikaystäväni luokse, mutta koira jäi vanhempieni luokse. Olisin itse halunnut ottaa koiran mukaani, mutta kaiken sen koiran kinuamisen jälkeen vanhempani olivat kuitenkin rakastuneet koiraan niin paljon etteivät raaskinneet antaa koiraa mukaani ja niin olin ilman lemmikkiä pitkästä aikaa. En kuitenkaan ollut kuin vuoden ilman eläintä, kun hommasin itselleni kissan ja jo puolen vuoden kuluttua tästä huomasin omistavani kaksi kissaa, sillä kasvattaja soitti ja tarjosi minulle sijoitukseen poikakissaa. Nykyään minulla on siis kaksi sinisilmäistä balineesia, jotka ihastuttavat päivääni vuodesta toiseen. 

Tälläkin viikolla ollaan vietetty rentoilupäiviä kattien kanssa kotosalla. Yksi päivä loikoilin sohvalla ja normaaliin tapaan kissat parkkeerasivat itsensä sohvatyynyjen päälle nukkumaan ja tarkkailemaan tän likan touhuja. Auringon paistaessa aika kirkkaasti toisen mirrin turkkiin päätin kaivaa kameran esiin ja napata muutaman kuvan tämän sotkunenän sinisistä silmistä. Sain otettua pari kuvaa, joista useimmat olivat tärähtäneitä. Tässä kuitenkin yksi otos:



Ja tässä oli lopputulos. Eli kuvattavana oleminen kiinnostaa kun kasa kiviä. Aikalailla samantien, kun nämä karvakasat huomaavat kameran tarkoituksen on aika karata paikalta tai painaa pää piiloon..

Ne tietää, että koitan tulla kamerani kanssa nenään kiinni ja napata kuvaa niiden kauniista silmistä, mutta se ei niin vaan käy. Ne osaa olla niin ovelia, että joko tulevat puskemaan kameraa ja esittävät maailman kilteimpiä lapsosia tai sitten ne painuvat karkuun johonkin toisaalle jossa on hämärää ja mahdoton kuvata. Joskus vielä kuitenkin onnistun ja saan tallennettua sen kauniin sinen joista niiden rakkaus paistaa päivästä toiseen. 

Samalla kun kamera oli esillä ja välipala odottamassa niin nappasin sitten siitäkin kuvaa. Jälleen aika samanlaista sapuskaa tarjolla, mutta jälleen hieman erilaisella variaatiolla, joka on aikas herkkua. Kuppiin kaadoin siis aimoannoksen luonnonjogurttia, joka tällä kertaa oli vähärasvaista versiota ja sekaan pilkoin banaania ja omenaa. Nämä eivät kuitenkaan pelkästään riittäneet vaan päätin sekoittaa joukkoon kanelia. Ripautin ensin päälle vain pienen maistiaisen, mutta huomasin että olin löytänyt loistokombon joten ripautin kanelia oikei kunnolla joukkoon. 

Kävinkin lukemassa sitten interwebin ihmeellisestä maailmasta kanelin vaikutuksista ja eipä siitä paljon pahaa sanottavaa ollut. Vanhassa Iltalehden artikkelissa todettiin muun muassa seuraavaa: 

" - Kaneli on tehokas antioksidantti, toteaa ravintofysiologi Patrick Holford.Hänen mukaansa kolmasosa teelusikallinen kanelia sisältää yhtä paljon antioksidantteja kuin reilu desi marjoja."

Löytyi tietoa myös kanelin vaikutuksesta vastustuskykyyn, vatsavaivoihin ja ihon kuntoon. Varsinkin kanelin ja hunajan yhdistelmä vaikuttaa olevan erityisen tehokas. Kannattaa kyllä selailla hienoa tietolähdettä googlea ja etsiä tietoa erilaisista ruoka-aineista. Löytyy aika paljon erilaisia herkkuja, joista paljastuu melkoisia terveyspommeja. Mitähän kaikkea terveellistä sitä vielä keksii aamupalaansa sekoittaakaan!

ps. mallina kuvissa balineesipoika 4,5v, väri creme.

Hemmottelua

Päivä on kulunut aika lailla suunnittelujen parissa ja koneella lentoja metsästäen. Äiti on siis lähdössä Saksaan touko-kesäkuussa (ei tosiaan tiedä vielä itsekään millon sinne haluaisia lähteä) ja sille pitäisi nyt sitten löytää mahdollisimman hyvään hintaan juuri hänen toivominaan lentoaikoina lennot. Ei saa olla aamulentoja vaan iltaisin tai päivisin lennot ja totta kait suorat ja edulliset. Alunperin oli lähtö tiedossa tarkalleenkin ja nyt sitten se on muuttunut aina tarjousten myötä joka kerta johonkin suuntaan. Koita tässä nyt sitten olla hyvä tytär ja löytää lentoja, kun niidenkin hinnat vaihtelee ihan koko ajan. 

Lentojen kyttäämisen välissä hemmottelin itseäni tänään jalkahoidolla. Lueskelin aamulla läpi Jessican pientä kauneusblogia ja siellä törmäsin jalkahoidon perusteisiin jonka vuoksi innostuin liottelemaan omiakin varpaita öljyllä höystetyssä lämpimässä vedessä. Kaapeista ei löytynyt mitään erityisesti jalkahoitoon tarkoitettuja aineita joten päädyin lisäämään kuumaan veteen puhdasta hierontaöljyä hiukkasen. Istuskelin sitten kylppärissä varpaitani liotellen reilun vartin verran. Totta kait juuri tämän vartin aikana toinen kissoista ilmestyi suruisan näköisenä kylppärin ovelle ja arasteli toista etutassuaan - kotiäidin arki! Onneksi oli vain jokin ohimenevä pieni kipu pikkuisessa tassussa. Mutta jalkahoidossa osana oli myös hiukkasen raspausta ja tietysti kuorintaa. Oli jotenkin aika ylellinen olo liotella varpaitaan ihanan pehmoisessa öljyvedessä :) Koko hoidon kruunasi jalkojen rasvaus ja kynsien lakkaus ja nyt saa nauttia pehmoisista jaloista. 

Lounaaksi kokkasin tänään itselleni omelettia, koska kaapit ammottavat tyhjyyttään. Kananmunia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja mozzarellaraastetta kuitenkin löytyi kaapin perältä ja kasasin niistä itselleni täyttävän lounaan. Sivistin itseäni syönnin lomassa yhdellä jaksolla The Hillssiä ja palasin sitten päivän puuhiin. Yksi ohjelmanumero on ollut muun muassa allaolevien kirjojen selaaminen ja pienimuotoinen suunnittelu. 

Tänään pitäisi vielä poiketa ostamassa Omegaa itselle, koska viimeisetkin kapselit purkin pohjalta on napsittu ja kroppa huutaa lisää. Kauppa tosin taitaa mennä jo kohtapuoliin kiinni joten katsotaan, jos palaamme asiaan huomenissa työmatkalla. Omegasta on kyllä ollut iloa moneen vaivaan sillä kynnet kasvaa kunnioitettavaa vauhtia nykyään ja lohkeilu on melko hyvin historiaa. Rasvahapon rinnalla popsin sinkkiä, koska Life-ketjun fiksut osasivat kertoa sinkin edesauttavan omegan imeytymistä. En kyllä mene kieltämään, koska aika tehokas kombo on ollut käytössä. Syön tällä hetkellä yhtä todella kuivattavaa lääkekuuria ja ilman omegan popsimista heräisin varmaan joku aamu J:n vierestä kuivana rusinana. Ihonkin puolesta on siis ihanaa, että kevät tulee ja kuiva pakkasilma ei enää rasita ihoa. 

Eilinen oli ja meni

Eilinen päivä meni jotenkin ihan huomaamatta ohitse vaikka oikeastaan mitään ei edes tapahtunut. Ehkä asiaa auttoi se, että otin ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen päiväunet ja omalle tyylilleni uskollisena nautin niistä kolmen tunnin ajan! En ole ikinä ymmärtänyt niitä piristäviä vartin päikkäreitä joita ihmiset niin hehkuttaa. J on myös lyhyiden päiväunien suosija ja koittaakin välillä houkutella kanssaan pienille unille, mutta kieltäydyn suosiolla sillä itse joko en nukahda lainkaan siinä ajassa tai sitten tulen vain kiukkuiseksi. En tiedä onko fiksua siis J:n kannalta ottaa sitä riskiä. 

Heräsin uniltani eilen puhelimen sointiin ja oli ehkä aikakin kellon ollessa viisi alkuillasta. Äiti soitteli vaikka ei sillä kait oikein asiaakaan ollut ja hetken mietin kuitenkin vielä, että pitäisikö jatkaa unia. En onneksi kuitenkaan iskenyt päätäni takaisin tyynyyn vaan kapusin ylös ja hörppäsin appelsiinimehua herätykseksi. Mikä onhaan ihanampi piriste sikeiden unien jälkeen, kuin kylmä aplarimehu. Vielä kun puristaisi mehun itse tuoreista appelsiineista!

Päivän syömiset olivat olleet aika heikonlaiset, mutta J:n ja itseni pelastukseksi J:n äiti oli kokannut meille ruokaa ja laitoinkin hiukset kiharalle ja siirryimme kuumien ruokien ääreen parin korttelin päähän. Tarjolla oli perunaa ja kanakastiketta ja syödessäni tajusin, etten ole syönyt keitettyä perunaa sitten viimekesän ja silloinkin vain muiden luona ollessani syömässä. Toki J on tehnyt perunamuussia ja pari kertaa uunissa kermaperunoita, mutta ihan keitettyä perunaa ei ole kyllä tullut syötyä ikuisuuksiin. En vain oikein ole perunan suurin ystävä. Kesällä toki pitää syödä uusia perunoita, mutta talvella kyllä skippaan perunalaarit kaupassa ihan suosiolla. Me kokataan enemmänkin lihaa ja salaatteja tai sitten pastaruokia. Ei sitä perunaa ole oikeastaan edes kaivannut omalle lautaselleen. 

Vietettiin koko ilta J:n äidin luona istuskellen ja nautittiin pari siideriä siinä ohessa. Master Chef jäi näkemättä, mutta onneksi se on boksilla nauhoitettuna joten se pitäisi nyt katsoa siis ennen torstaita tai sitten torstaikin pitää skipata ja nauhoittaa ja ne molemmat katsoa sitten vasta viikonloppuna tai.. Ollaan ilmeisen koukussa siihen sarjaan, kuten myös kaikkiin muihin hyviin kokkiohjelmiin. Tänään istutaan varmaankin aika tiiviisti telkkarin edessä kello yhdeksän, kun ruutuun pämähtää Top Chefin alkutekstit. Finaali on jo vuorossa ja nyt jo surettaa, että se sarja taas loppuu. On huikeata katsella millaisia ruokia ne osaa siellä kokata ja missä ajassa. 

Kuva: Sub.fi

On ne vaan aika taitavia ja kateeksi käy. Ollaan joskus puhuttu J:n kanssa, että olisi ihana omistaa joku ravintola tai kahvila. J varsinkin on haaveillut asiasta ja se jopa puhui levykaupan ja kahvilan yhdistämisestä. Ehkä me ei kuitenkaan ihan heti sellaiseen ryhdytä, mutta mistä sitä tietää mistä itsensä joskus tulevaisuudessa vielä löytää kun näin nuoria kuitenkin vielä ollaan :) 

Tämän päivä ohjelma ei ole ihan vielä selvillä. Ehkä päivä kuluu nautiskellen auringonvalosta. Kissat makaa tyytyväisinä olohuoneen lattialla siinä kohtaa mihin aurinko paistaa ja nauttivat elämästään. Olisipa ihanaa olla tuollainen kaunis nelijalkainen vailla huolen häivää ja hurista vaan päivät pitkät hyvää oloaan. Kateeksi käy välillä! Ehkä kokeilen niiden tyyliä siis tänään :)

Asunnosta

Asuntosuunnitelmat etenee eli omistaja on nyt suostunut kustantamaan meille uudet keittiön kaapistot ja tasot jos haluamme hänen asuntoonsa muuttaa, jei! Meidän oli tarkoitus mennä sinne asuntoon torstaina mittailemaan ja suunnittelemaan. Oli sovittu, että  tehdään sille kustannusarvio siitä mitä se remppa tulis maksamaan, mutta se olikin itse kurkkinut kaapistojen ja tasojen hintoja ja on nyt siis valmis kunnostamaan asuntoaan. 

Eilen illalla iski pieni paniikki. Ajattelin, että millä ihmeellä pääsen eroon nykyisestä asunnosta mahdollisimman pian ja millä ne kamat oikein roudataan taas? Millä sitä taas alkaa alusta asti suunnittelemaan minibudjetilla itselleen asuntoa niin, että siitä tulisi oman kodin tuntuinen? Mitenhän eläimet oikein taas sopeutuu ja mitä tutut tykkää asunnosta? Mitäs kun meillä ei vieläkään ole sitä saunaa josta ollaan haaveiltu?  Veljen ja sen tyttöystävän muutto olisi samana päivänä kuin meillä eli mistä riittää kantajia molemmille? Tajusin siinä näitä pohtiessani, että sama paniikki iskee aina kun pitäisi muuttaa. Pelkään ilmeisesti muuttamista vaikka se tarkoittaa yleensä vaan eteenpäin menemistä. Kun etsin ensimmäistä ihka omaa asuntoani vieraasta kaupungista niin puhkuin intoa ja iloa. Sitten kun olin varteenotettavassa asunnossa ja vuokraaja tarjosi sopimusta niin meinasin jäätyä siihen paikkaan. Illalla vielä kotona kauhuissani mietin, että olenko todella muuttamassa ja mitä siitä oikein tulee. Sama homma on käynyt sen jälkeenkin. Tämänkin asunnon kanssa pohdin ihmeen pitkään. Mikä siinä oikein kauhistuttaa!? 

"Kuka sitä kotoaan haluaisi pois lähteä?" En todellakaan tiedä kuinka yleinen kyseinen sanonta on, mutta meillä sitä on käytetty jo iät ja ajat. Ja niinhän se onkin, että on se aina aika hyppy omasta turvallisesta kodista lähteä laatikoiden kanssa keskelle tyhjiä seinä ja laatikkokasoja. Ottaa aina aikansa ennen kuin siitä asunnosta todella tulee KOTI. Tästä asunnosta tuli koti oikeastaan vasta sitten, kun olin löytänyt melkein vuoden etsinnän jälkeen sopivat koristetyynyt sohvalle ja ihana matto vihdoin saapui postiin. Pompin pitkin asuntoa, kun olin saanut maton lattialle, niin onnellinen olin viimeisestä silauksesta. Mutta siis aika pitkään meni ennen kuin koti oli syntynyt. Nyt pitäisi ilmeisesti vaan taas kerätä ajatuksensa ja hypätä tuntemattomaan. Kyllähän siitä uudestakin asunnosta koti tulee ainakin ajan kanssa. Tyhmäksi tuntee itsensä ihminen, kun tälläisten asioiden kanssa joutuu painimaan :D

Vaikka kuinka jännittäisin muuttamista ja uusia asuntoja niin en voi mitään, mutta haaveilu sisustamisesta alkaa samantien kun asioista puhutaan. Tälläkin kertaa aloin pohtia värejä ja suunnitelmia jo oikeastaan ennen kuin olimme edes nähneet koko asuntoa. Kuinkas hullua se sitten on? Ja nyt kun asiat etenee niin innostus ja suunnitelmat vain kasvavat.

Keittiötä suunnittelinkin jo aiemmassa postauksessa, koska se on aika ensisijainen asia joka uudessa asunnossa laitettaisiin kuntoon. Samalla kuitenkin aloin pohtimaan jo olohuoneen värimaailmaa ja tyyliä ja teinkin Polyvoressa nopeasti kollaasian ideoitteni pohjalta.

Kuva: Polyvore.com

Olen jostain syystä ihastunut ja rakastunut ruskeaan sisustamisessa ja erityisesti suklaiseen ja lämpimään ruskean sävyyn. Ajattelinkin, että voisi olla kiva hankkia ruskea sohva ja sen ympärille sitten hieman väriä esimerkiksi tyynyjen muodossa ja tietysti sitä kromia pitää olla. Valaisimissa ja kehyksissä kuten myös peilin kehyksiin sopii mielestäni kromin väri. J pitää isoista kanvaasitauluista ja erityisesti mustavalkoisista sellaisista ainakin tietääkseni, joten olisi ihana löytää joku asuntoon sopiva, hieman kookkaampi kanvaasitaulu. Niitähän saa muuten teettää omastakin kuvasta, joten olisi varmaan aika loistava ylläri teettää taulu jostain kivasta kuvasta. Pitäisi vaan löytää tarpeeksi korkealaatuinen kuva, jotta suurennos onnistuisi.

Kaiken kaikkiaan haluaisia olohuoneen olevan kotoisa ja kutsuvan oloinen. Sellainen lämmin ja muhkea sohva keskipisteenä ja sen ympärillä sitten harkitusti tavaroita ja värejä. Tunnustan olevani hieman hamstraaja ja pöydille ilmestyy ohimennen aina lisää koriste-esineitä tai tuikkuja, mutta nyt olen alkanut opettelemaan hieman yksinkertaisempaan tyyliin (helpottaa muuten siivoustakin, kun on vähän tavaraa pöydillä ;) ja koitan pitää linjasta kiinni jatkossakin. Tyylillisesti haluaisin yksinkertaista, nykyaikaista yhdistettynä vanhaan ja skandinaavisuus on myös kaunista. Romanttisuus ja maalaistyyli tai boheemit vaikutteet saavat jäädä kyllä omalla kohdalla sisustuskirjojen sivuille.

Ahdistusta ja intoa siis ilmassa. J on rauhallinen kuten aina ja minä pompin pitkin kämppää kun mietin mitä tehdä. Onneksi on edes toinen meistä rauhallinen ja järkeilevä, että homma pysyy kasassa :) Tämän viikon aikana on päätökset tehtävä ja sitten tiedetään missä osoitteessa sitä ensi kuussa synttäreitä vietetään!