Vihdoin!!

Enää reilu puoli tuntia näytöksen alkuun eli kohta pääsen näkemään uusimman Batmanin! Toivottavasti selviän hengissä :D Ei vaan, ei todellakaan ole leikin asia se mitä Jenkeissä tapahtui ja olin kyllä niin järkkynyt siitä kun luin lehdestä. Miten voi kukaan olla niin sekaisin tai sairas että pystyy viattomia ihmisiä vahingoittamaan niin kylmällä tavalla..

Koitan kuitenkin pitää mielen pirteänä ja suuntaankin tästä autolle ja hyppään J:n kyydissä leffateatterille. Leffa on saanut aikamoista hehkutusta jo lehdistössäkin eli ehkä en ole turhaan odottanut! Paljon huutomerkkejä mutta niin on iloa ja vauhtiakin tällä hetkellä :) 

Poikkesin aamupäivällä muuten mökillä äitiä ja mummua moikkaamassa ja siellä oli lettuja, nam! Nyt nautinnollista elokuvailtaa mulle ja mukavaa lauantaita teille! 

Kuka on jo nähnyt uusimman Batmanin!? 

Missä on Robin?

Perjantai tule jo! Vihdoin odottaminen päättyy ja perjantaina 20.7. elokuvateattereihin tulee jotain jota olen odottanut jo nelisen vuotta. Sillon kävin elokuvateatterissa katsomassa ensi-illassa silloisen puolisoni ehdotuksesta Batman - The Dark Night -elokuvan ja lähdin leffateatterista ihan jalat makaronina. Samantien aloin odottamaan että saan elokuvan käsiini DVD:nä ja pääsen katsomaan sen kotiteatterin ja valkokankaan kautta kotona ja toimi edelleen! 

Nyt siis neljä vuotta myöhemmin Batman saa jatkoa kun ensi-iltaan tulee The Dark Night Rises -elokuva ja odotukset ovat kovat. Edellinen leffa oli tehty todella hienosti ja vaikka siinä oli aikamoisia tehosteita niin silti ei oltu menty överiksi. Ja oltiin panostettu näyttelijöihin todella hyvin. Jokerin edessä olin sulaa vahaa ja pitkän aikaa sen repliikit pyörikin päässä kun osasin ne melkein ulkoa.

Suurin pelko tällä hetkellä onkin, että onko nyt innostuksissaan menty liian pitkälle? Räjähteleekö kaikki ja leffailta on yhtä huutoa ja meteliä ja ampumista. Toivon todella ettei! Perjantaina sen näkee, sillä haluan todella mennä heti katsomaan sen ensi-iltaan. Koskaan ei ole mitkään supermies-leffat tai hämähäkkimiehet oikein innostaneet katsomaan ja seuraamaan mutta tässä on sitä jotain. Suosittelen todellakin kurkkaamaan. Ja jos edellistä ei ole nähnyt niin katsokaa ainakin se. Siitä tiedän jo että se on hyvä ja hienosti tehty. 

Tässä vielä elokuvan traileri, joka kyllä lupaa hyvää: 

Mutta näin Batman-elokuviin vasta heränneenä: missä Robin!? 

Koti eläintarhassa

Eilen oli työpäivä, mutta heräsin silti jo tosi aikaisin jostain syystä. Tai no J nousi jo aika aikasin tänne olkkarin puolelle tätä näppistä näpyttelemään ja siihen sitten taisin virallisesti herätä. Se suuntasi jo aika pian aamukahveille isänsä kanssa ja toi sitten tullessaan myös mulle aamupalaa, koska kaapit ammotti aikalailla taas tyhjyyttään. J osasi jälleen valita kyllä oikean herkkuleivän mulle, nam! Mikä alottaisikaan paremmin päivän, kuin rapeakuorinen vuohenjuustoleipä. Vitsit se on niiiin hyvää kun sisällä on isot kiekot vuohenjuustoa, hieman salsaa, punasipulia, mangoa, salaattia ja mitä kaikkea herkkua siellä olikaan. Sen kanssa oli kiva lukea aamun uutiset koneelta ja heräillä. Ja ei muuten ihan heti nälkä yllättänyt päivän aikana.

Päivä kului töissä ja asioita hoidellen. Vei yhdet korkkarini suutarille, kun ne olisi ehkä tarkoitus laittaa jalkaan vappuna. Toinen korkolappu oli taas irtisanonut itsensä. Olisi pitänyt suosiolla jo ostaessa vaihdattaa niihinkin kunnolliset, kumiset korkolaput joiden kanssa on muuten paljon mukavampi kävelläkin. Ne ei kopise niin hitsisti ja joustaa hieman kannan alla. Aina hyvä ominaisuus kunnon kanta-astujalle! Ehkä vielä joskus opin muistamaan sen vaihdon jo heti oston yhteyteen.

Kävin eilen muuten leffassa, kun sain kutsun ihan yllättäen ja oli muuten uskomattoman hyvä elokuva! Töistä lähteissä soiteltiin, että ehdinkö tunnin päästä alkavaan näytökseen ja emmin hieman, mutta lupasin laittaa vauhtia toimiini. Ehdin kuin ehdinkin siis leffaan ja kaksi tuntia meni uskomattoman nopeasti kun huumaantuneena tuijotin sitä screeniä. Puolet ajastahan muuten itkin siellä leffassa :D Käytiin katsomassa Koti eläintarhassa -elokuva, josta olin kertaalleen aikaisemmin kuullut puhuttavan ja telkkarissa olin nähnyt lyhyen mainospätkän. Ei se niin kovin iskenyt silloin, mutta osoittautui leffateatterissa kyllä todella toimivaksi elokuvaksi.

Elokuvassahan on kyse perheestä, jonka äiti on kuollut noin puoli vuotta sitten ja isä koittaa hoitaa kahta lasta ja samalla selviytyä omasta surustaan. Perhe ajautuu asumaan todellakin eläintarhaan ja siitä se tarina oikeastaan alkaa. Jossain vaiheessa oli pelko, että elokuva on siirappinen rakkaustarina mutta onneksi tarinassa keskityttiin olennaiseen ja havaittavissa oli vain viatonta ihastumista. Ja mikä parasta elokuvassa oli? Se perustuu tositapahtumiin! Parhaita elokuviahan yleensä ovat juuri ne, joissa todella on tarina takana ja samalla niissä on eniten tunnetta. Päärooleissa leffassa oli Matt Damon sekä Scarlett Johansson, joista Damonille kyllä kumarrus. Aiemmin se on taidettu bongata vaan roistona tai muissa vauhdikkaissa pätkissä, mutta pari lisäkiloa myöhemmin Damon näytteli vakuuttavasti kyllä isän roolin. Teki niin pahaan katsella sen suruista katsetta joissain kohtauksissa ja se osasi muutenkin eleillään näytellä juuri tarvittavat tunteet. Taitava, taitava näyttelijä.

Mutta, suosittelen siis todellakin poikkeamaan leffateatterissa ja katsomaan kyseisen elokuvan. Mukaan kannattaa napata paketti nenäliinoja, koska ainakin itse itkin melkein puolet leffan kestosta ja mukana ei ollut yhtään nenäliinaa. Siinä sitten pyörittiin penkissä ja annettiin kyynelten valua. Onneksi niissä saleissa on pimeätä! :D 

Tiesittekö muuten, että maanantaina 23.4. vietettiin Tekijänoikeuksien päivää ja sen kunniaksi useista leffateattereista ja niiden nettisivuilta saa etukuponkeja joilla pääsee 7.-8.5. kaksi yhden hinnalla elokuviin? Kannattaa kurkata tämä linkki: Tekijänoikeuksien sivuille ja lukea lisää. Samalla kannattaa googletella oman leffateatterin sivuille ja käydä tulostamassa etukuponki itselleen niin pääsee katsomaan edullisesti vaikkapa juuri kyseisen Koti eläintarhassa -elokuvan.

Edit: Tässä muuten linkki traileriin, jossa on suomenkieliset tekstit jos joku sellaista kaipaili :)
        http://www.youtube.com/watch?v=_17aDoZZd9Q

Elokuvaa ja nelijalkaisia

Ulkona oli tänään ärsyttävän harmaa ilma. Missä oli se eilisen auringonpaiste ja se ääni kun rännit pudottelee vettä lumen sulaessa pois? Ihanaa, että ollaan jo melkein maaliskuussa ja kohta on synttärit ja kesäkin tulee jo pian perässä.  

Käytiin katsomassa tänään Aku Louhimiehen uusi elokuva Vuosaari, joka tuli ensi-iltaan tämän kuun alussa. En ollut lukenut yhtään arvostelua leffasta ennakkoon, katsonut vain trailerin muutamaan otteeseen. Olin kuullut radiossa ja telkkarissa kommenttia elokuvasta ja useimmat olivat ehkä hieman sitä vastaan. Halusin joka tapauksessa nähdä elokuvan, koska suomalaisia elokuvia pitää mielestäni kannattaa. Ja joskus löytyy helmiä, kuten Veijarit, joka oli mielestäni loistava. Vuosaari-elokuva oli täysin erilainen kuin oletin, mutta en tiedä oliko se hyvällä vai huonolla tapaa erilainen.. Surullinen se ainakin oli. Aika sekavat tunnelmat leffan jälkeen, kun aloin miettiä kuinka erilaisissa maailmoissa ihmiset elävät pienen alueen sisällä. En elä itse hohdokasta elämää, mutta saan olla todella onnellinen omasta lapsuudestani ja elämästäni enkä vaihtaisi sitä toiseen. Elokuva on katsomisen arvoinen vaikka välillä tekikin mieli sulkea silmät ja laittaa kädet korville ettei tulisi paha olo. Saa ajattelemaan aika lailla.

Ai niin, meillä tosiaan elää myös pienet nelijalkaiset, jotka onneksi jaksavat ilahduttaa ja naurattaa päivästä toiseen uskomattomilla touhuillaan kuten myös tänä aamuna. Muun muassa sänkyä pedatessa tulee ensin tarkastaa onko joku sattumoisin ängennyt itsensä päiväpeittomytyn sisään..

Etsi kuvasta kissa. 

On ihan normaalia, että tämä pikkupoika löytyy päiväpeittomytyn sisältä ja petaamattomassa sängyssä se punkee itsensä peiton sisään, jolloin saa olla erityisen varovainen ettei litistä sitä kun on menossa pikku päikkäreille. Ei ole jäänyt yhteen kertaan, kun sängystä ampaisee pakoon valkoinen kiituri sinne hypättyäni. Sisarukset täyttävät tänä vuonna jo uskomattomat 5 vuotta. Mihin aika on oikein mennyt? Siitä on vain hetki, kun kädet täristen nostin ekaa kertaa syliini pienen pienen valkoharmaan tyttökissan joka kommentoi kimeällä äänellä silittelyjäni ja sulatti sydämeni sinisillä silmillään kerrasta. Neidin korvat olivat suhteettoman isot, mutta ei se niitä aina muistanut kyllä käyttää.. Veli muutti taloon vasta puolisen vuotta myöhemmin, kun kasvattaja soitti ja tarjosi pikkupoikaa minulle sijoitukseen. En voinut vastustaa kermanväristä poikaa hetkeäkään <3