On my playlist

Pitkästä aikaa pientä musiikkilistaa. Tälläistä soi siis meidän kaksiomme nurkissa vastoin J:n tahtoa. Koita kestää kulta!

Tässä pari hittiä teidänkin radioaalloillenne. Kuunnelkaa ja nauttikaa! 

Magic Mike

Ah mitä saankaan odottaa vielä ainakin viikon päivät! Ensi viikon perjantaina tulee ensi-iltaan todella herkku naisille sillä kyseessä on elokuva strippaavista miehistä. Tai no traileristä ei täysin käy selväksi kuinka pitkälle videossa mennään, mutta eiköhän asia leffateatterissa selviä ;) 

Tässä jakoon traileria kyseisestä elokuvasta niin saatte hieman kuolata. Täällä on ainakin näppis kohta pilalla. 

Viikko vielä!?

Eyes wide open

Pitkästä aikaa musiikkia tarjolla. Kokosin nimittäin pienen listan kappaleista, joita on nyt tullut kuunneltua lähinnä juurikin koneella istuessa. Ei ole kovinkaan bile-painotteista musiikkia, mutta eri tilanteisiin on omat kappaleensa ja nämä sopivatkin ehkä hämyiseen iltaan. Joukossa oleva Björkin ja Anthonyn yhteiskappale on monen korvaan varmaan todella erikoinen ja outo, mutta se oli rakkautta ensikuulemalla kun jo vuosia sitten kaveri siihen tutustutti. Niin kaunis ja erikoinen kappale. The Dull Fame Of Desire on alunperin runo, joka on nyt muokattu kappalemuotoon. Kuunnelkaa ja nauttikaa!

Ihanaa viikonalkua kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!

ps. nappasiko musiikki? :)

Bond girl

Osaisipa meikata kuin ammattilainen ja kun ihokin vielä olisi kuin puhdas kanvas eli virheetön ja siisti. No kaikkea ei voi saada mutta meikkaamisen voisi kyllä opetella. Katselinpa taas Pixiwoo-kanavan uusimpia videoita ja siellä törmäsin ihanaan meikkiin. Siskoksista vanhempi eli Samantha loihtii itsellensä erään Bond-tytön meikin ja se on juuri sellainen jonka haluaisin osata loihtia itselleni ja toivoisin sen vieläpä myös sopivan omille kasvoille. 

Ihanat silmätkin Samanthalla. Voisi joskus kokeilla vaikka tuollaista meikkiä. Itselläni saattaa jopa löytyä tuo sama MAC:in luomiväri, jota videolla käytetään. Ainakin on kovin saman sävyinen :) Irtoripsiä ei ole tullut pitkään aikaan käytettyä. Joskus lukioaikoina niitä käytettiin melkein joka viikonloppu iltariennoissa. Ehkä niitäkin voisi käydä ihan omaksi iloksi hamsraamassa taas kaupasta :)

Karhunpojan metsäleikit

Jälleen tiedossa puuduttavaa tekstiä niille, jotka eivät lukeudu suuriin eläinten ystäviin. Näin ollen tämä kannattaa skipata, jos mielestäsi videonpätkä koirasta ei voisi vähempää kiinnostaa :)

Viikonloppuisella metsäreissulla tuli napattua puhelin esiin useammankin kerran, jotta sai ikuistettua maisemaa ja sitä pientä karhunpoikasta jota olin ulkoiluttamassa. Herralla on ikää jo kymmenen vuotta mutta edelleen se painaa kuin pikkupoika siellä vapaana. Ihana nähdä kuinka se nauttii metsän tuoksuista ja tilasta kun saa juosta pitkin poikin. Ja siellä äidin lähellä olevassa metsässä saa olla suhteellisen huoletta, koska näkee jo kaukaa jos vastaan tulee muita ihmisiä tai koiria eli ei tarvitse olla koko ajan kyttäämässä. 

Tässä kuitenkin se jo aiemmin luvattu pieni video siitä herrasta leikin huumassa. Sillä on hölmö tapa alkaa stepata, kun se huomaa että kohta keppi tai pallo lentää ja sen perään pääsee ryntäämään. Se innostuu niin että jos hiukan härnää ja venyttää heittämistä niin se alkaa komentamaan pienellä ärinällä ja murahtelulla. Ihana pieni poika!

'

Siinäpä pieni piriste aamuun. Ihanaa alkavaa viikonloppua! 

Meillä asuu valioyksilö

Jos ei välitä erityisemmin eläimistä tai varsinkaan kissoista niin voi skipata tämän tekstin kokonaan. Tässä nimittäin videon muodossa yksi osoitus taas siitä kuinka fiksuja (:D) kissoja omistankaan. Varmaan omistajaansa tulleet.

Yksi ilta katselin rauhakseen telkkaria ja pikkuneiti siinä lattialla sitten seikkaili lempilelunsa kanssa. Sen rakkain lelu on kulunut ja rähjääntynyt narunpätkä. Se kuljettaa sitä päivät pitkät mukanansa ja jos se vahigossa hautautuu sänkyyn petauksen alle niin se huutaa ja itkee murheissaan. Useimmiten se kantaa narun mun tai J:n jalkoihin tai ihan syliin asti ja alkaa sitten tassulla pehmeästi tökkimään ja katsoo syvälle silmiin. Narua pitää siis joko vedellä vauhdilla niin, että neiti voi sitä jahdata sydämensä kyllyydestä tai sitten se pitää heittää mahdollisimman pitkälle, jotta sen perään voi rynnätä ja noutaa taas takaisin heittäjän luokse (neiti ehkä luulee omaavansa hieman koiran geenejä?).

Tällä kertaa kuitenkin pitäydyin ohjelman katsomisessa ja annoin neidin kehittää itse puuhaa narunsa kanssa. Ja mitä siitä syntyi - narunjahtausta! 

Ei se ihan selväjärkinen voi olla, mutta rakkain ja suloisin kaikista silti <3 Se muuten tekee tota samaa hommaa myös ruokapöydän tuolien ympärillä ja seassa. Siellä hommaan saa vielä enemmän jännitystä, kun mutkittelee pitkin ja poikin ja hommaa itsensä ja narun oikein solmuun. Ärsyttävintä on kun se kuskaa sen kenkien sekaan ja siten levittää kengät pitkin poikin narunsa kanssa. Joskus on voinut ottaa pattiin sellainen.. 

ps. kyllä, televisiossa menee Mitä tuli tehtyä? ja Tiina Jylhä selittää jotain viineistä..