Knock, knock - Who's there?

Napsin lauantaina hieman kuvia päivän ajalta puhelimen PuddingCamera-ohjelman avulla. Välillä on hauska leikitellä erilaisilla kuvaustyyleillä ja muokkauksilla mutta mustavalkoinen kuva yhdistettynä sumuisuuteen tuo omaan makuuni sopivaa tunnelmaa kuviin. Sellaista siis tarjolla tälle päivälle :)

Aamu alkoi mukavasti sillä, kun eräs nelijalkainen puski itsensä peiton alle pienimmästä rakosesta ja vietti siellä mukavan tovin tuhisten ja olihan siitä pakko napata kuva. Alakuvassa taasen on pieni vilaus haaremihousuistani joita pidän kotihousuinani (J ei taida sietää niitä) ja joilla saan itseni hyvin Thaimaan tunnelmiin. Tulisipa jo se hetki kun saa varata lennot ja hotellit ja laskea päiviä lähtöön! 

Päivän ehdoton huipennus oli kuitenkin se Batman elokuva josta ehdin pienen ajan sisällä monta kertaa pauhaamaan, mutta se oli ehdottomasti sen arvoinen. Melkein itkin kun naamiomies ensimmäisen kerran tuli valkokankaalle :D 

Toivottavasti kaikki nauttivat viikonlopusta, kun sääkin suosii mukavasti!

Hullu kissa-akka

Työpäivä on pulkassa ja niskat on jumissa. Missähän nekin on jumiutuneet? Kotimatkalla hain paheellisesti tölkillisen Batteryä ja ai että teki hyvää pitkästä aikaa. En kovinkaan usein sitä juo mutta joskus vain tulee siihen ihan uskomaton himo! Vaikka useimmat sanoo sitä pahaksi niin itse kyllä tykkään. Ja kyllä - Battery maistuu ihan erilaiselle kuin ED tai Red Bull eli niitä on turha tulla tyrkyttämään. Ne on pahoja. Varasin tänään kampaajankin itselleni, vihdoin! Elokuun ensimmäinen päivä saan taas kunnon värin tähän tuulitukkaan ja mallikin leikataan taas kohdilleen. Siitä onkin hyvä aloitella lomaansa ja toivottavasti helteistä elokuuta. 

Kissat elää kyllä rentoa elämää. Ne jää tänne nukkumaan kun me lähdetään töihin ja ne nukkuu kun palaamme kotiin. Poikakin otti taas niin rennosti tänään ettei raaskinut paljon herättää. 

Ne kyllä vetää öisin ja välillä iltaisinkin sellaista rallia ja hippaa ettei ihmekään kun päivällä väsyttää. Ja mistä sitä tietää mitä ne täällä keksii kun me ollaan poissa. Esittävät vaan aina niin viattomia. Huomionhakuisia ne kyllä on. Kulkevat usein perässä ja vähänkin aamulla kun raottaa silmiään niin heti on varsinkin tämä poika puskemassa ja herättelemässä. Se on ihan onnessaan aamulla kun joku tulee seuraksi ja antaa ruokaa :) 

Lueskelin Kissaämmän loistavaa blogia tässä yksi päivä ja minkäs linkin sieltä kommenttiboksista löysinkään. Siellä pari lukijaa vinkkasi sivustolle missä pystyy livenä seuraamaan kissanpentujen elämää ja kauhea pentukuumehan siitä iskee! Ne on niin ihania pieniä palleroita ja sitten vielä käytiin maanantaina katsomassa yhtä 13 viikkoista Maine coonin pentua niin ei ollut hyvä idea sekään. No ei, olen realistinen ja en kyllä ota ihan heti uutta pentua vaikka kovasti mieli tekisikin. Saan kohta hullun kissa-akan leiman otsaani. Ei kiitos ! :D

Ps.Tässä vielä linkki siihen live-streamiin: http://www.ustream.tv/channel-popup/sevenkittens Ei kannata käydä katsomassa mikäli vähänkin koittaa välttää kissakuumetta. 

...siellä kissa

Elämä kahden uteliaan balineesin kanssa ei ole aina sieltä helpoimmasta päästä. Aamun petaamisesta on tullut oikea rituaali kun tietyssä vaiheessa kesken petaamisen sinne tullaan aina innoissan pomppimaan ja kiusaamaan. Jos olet juuri järjestänyt kengät taas siistiin riviin niin joku riiviö kuskaa sinne narunsa ja sen kanssa sotkee koko järjestyksen. Jos levittäydyt olohuoneen lattialle järjestämään pari kansiollista paperia uuteen järjestykseen niin siinä työmaalla pyöriin aivan varmasti ainakin neljä tassua kerrallaan ja ihan vaan ohikulkumatkalla tai sitten voi olla, että pesutauko yllättää juuri siinä kohden. 

Tässä pari kuvaa neidistä hieman häiritsemässä. Tai no siis en tälläkään kertaa kuvannut neitiä vaan koitin kuvailla Iittalan ostoksiani, mutta eihän siihen rauhaa saanut. Yksi oli koko ajan nenänsä kanssa tutkimassa, että mitä olin puuhaamassa. Samalla siis ohimennen esittelyyn pienellä vilkaisulla niitä ostoksia eli muun muassa Essenceä tuli kaapin täydennykseksi. Hieman pitää vielä treenailla tuon kirkkaan lasin kuvaamista ennen kuin saan kokokuvat ihan tänne blogin puolellekin asti. 

Nyt kuitenkin vuoroon neiti ja hänen nenänsä: 

Jos haluaa kuvausrekvisiittaa niin täältä löytyisi kaksi kappaletta eläviä malleja! :P

Meillä asuu valioyksilö

Jos ei välitä erityisemmin eläimistä tai varsinkaan kissoista niin voi skipata tämän tekstin kokonaan. Tässä nimittäin videon muodossa yksi osoitus taas siitä kuinka fiksuja (:D) kissoja omistankaan. Varmaan omistajaansa tulleet.

Yksi ilta katselin rauhakseen telkkaria ja pikkuneiti siinä lattialla sitten seikkaili lempilelunsa kanssa. Sen rakkain lelu on kulunut ja rähjääntynyt narunpätkä. Se kuljettaa sitä päivät pitkät mukanansa ja jos se vahigossa hautautuu sänkyyn petauksen alle niin se huutaa ja itkee murheissaan. Useimmiten se kantaa narun mun tai J:n jalkoihin tai ihan syliin asti ja alkaa sitten tassulla pehmeästi tökkimään ja katsoo syvälle silmiin. Narua pitää siis joko vedellä vauhdilla niin, että neiti voi sitä jahdata sydämensä kyllyydestä tai sitten se pitää heittää mahdollisimman pitkälle, jotta sen perään voi rynnätä ja noutaa taas takaisin heittäjän luokse (neiti ehkä luulee omaavansa hieman koiran geenejä?).

Tällä kertaa kuitenkin pitäydyin ohjelman katsomisessa ja annoin neidin kehittää itse puuhaa narunsa kanssa. Ja mitä siitä syntyi - narunjahtausta! 

Ei se ihan selväjärkinen voi olla, mutta rakkain ja suloisin kaikista silti <3 Se muuten tekee tota samaa hommaa myös ruokapöydän tuolien ympärillä ja seassa. Siellä hommaan saa vielä enemmän jännitystä, kun mutkittelee pitkin ja poikin ja hommaa itsensä ja narun oikein solmuun. Ärsyttävintä on kun se kuskaa sen kenkien sekaan ja siten levittää kengät pitkin poikin narunsa kanssa. Joskus on voinut ottaa pattiin sellainen.. 

ps. kyllä, televisiossa menee Mitä tuli tehtyä? ja Tiina Jylhä selittää jotain viineistä..

Kakkua ja lahjoja

Oi, oi tänään on synttäripäivä! :) Viikonloppu meni yllättäen töissä ja siinä välissä hieman juhlittiinkin. Lauantaina olin siis töissä ja siinä kotiinlähtöä tehdessäni J soitteli ja ilmoitti, että tulee hakemaan autolla. Ihmettelin, että mihin on suunta sillä kotiin matkaa on kävelymatkan verran ja sääkin oli ihan ok. Se kuskaskin mut kauppaan hakeen kakkutarvikkeita, kun halusi että leivon sitä samaan juustokakkua, jota oli tarjolla valmistujaisissa. Itse ehdin maistamaan silloin siitä pienen, pienen siivun, joten kyllä itekin teki mieli uudestaan vielä maistaa sitä kakkua. Kauppareissun jälkeen se julmasti kuskasi mut kotiin siivoomaan ja leipomaan ja lähti itse kaverin kanssa jalkapallopeliin. Karman laki, sillä se soitteli sieltä kentän laidalta että onkohan peli mahdollisesti siirretty kun ei näy pelaajia missään. Se peli oli peruttu lumisateen vuoksi, hih! Ite siivoiliin siis ja leivoin kotona ja puunasin kaikki uunin ritilätkin taas oikein kunnolla. Tuli aika hyvä fiilis, kun oli saanut puunattua koko pienen asunnon putipuhtaaksi ja kaapissa odotti herkullinen juustokakku.

Iltaa vietettiin lauantaina jälleen J:n äidin luona, kun sinne saapui myös J:n sisko ja veljen tyttöystävä. Ainoana miespuolen edustajana J ei kait ollut ihan riemuissaan seurasta, mutta kyllä se meidän kanssa pelas ristiseiskaa ja istui iltaa kahteen asti yöllä. J:n äippä muuten teki meille taas bruschettoja ja ai vitsi ne oli hyviä! Se laittoi tällä kertaa oikein reilun satsin valkosipulia niihin ja päälle laitettiin vielä sipulinmakuista Creme Fraichea vai mitäs ne herkut onkaan.. Namnam! 

Sunnuntaina vietettiin sitten niitä synttäreitä, jotka J oli itseasiassa järjestänyt. Lauantaina nimittäin illan aikana selvisi, että J oli kutsunut meidät äidin luokse synttärikahville ja illalla se oli kutsunut sitten meidän luokse J:n sukulaisia. Siirryttiin sitten kakku sylissä sunnuntaina äidin luokse kahvittelemaan ja voi, se oli ostanut mulle lahjan! Vaikka on pakko myöntää, että rakastan lahjoja niin en silti odottanut mitään lahjaa äidiltä nyt kun valmistujaisista on kulunut aikaa vasta viikko ja silloin sain jo ison lahjan. Mutta sain tosiaan ison paketin, jota avasin jälleen pikkumuksun innolla ja silmät loistaen. Sieltä paljastui Essencen punaviinilaseja sekä Braunin käsivatkain. Kaikkien näiden yksinasuttujen vuosien jälkeen kaapista uupui edelleen käsivatkain ja aina leipoessa piti kaivaa esiin yleiskone, jos halusi munia vaahdottaa tai muuta sekoitella. Ei ollut kovinkaan mieluisaa tiskata sitä isoa konetta aina käsin sitten leipomisten jälkeen. Ja lasit tulivat tarpeeseen sillä kaapissa ei ollut vasta kuin kaksi sarjan punaviinilasia. Kuohuviinilaseja on vaikka kuinka, mutta valkoviinilaseja vasta neljä ja samoin nyt punaviinilaseja neljä. Niillä pääsee jo hyvin alkuun :) J:kin antoi oman lahjansa siellä äipällä kahvitellessa, mutta sen paljastan vasta myöhemmin. Teki mieli hyppiä kattoon asti riemusta, kun paketin avasin ja tajusin mitä siellä oikein oli. Ihanaa! 

Illalla tosiaan palattiin vielä tänne kotiin ja keitettiin kahvit J:n sukulaisille. Tarjolla oli kakkua ja coctailpiirakoita munavoin kera. Suosittelen muuten pitämään Rainbown pieniä coctailpiirakoita pakastimessa vieraiden varalle, sillä ne valmistuu tosi helposti ja maistuu melkein jokaiselle kahvittelijalle. Sitten vain munia ja margariinia sekaisin niin helppo tarjottava on valmis. Kakkua oli myös tarjolla ja se katosikin lähes kokonaan jälleen vieraiden suihin eli ihan maukasta tuntuu olevan. Voisin kirjailla sen ohjeen tänne joku kerta, kun se on nyt pariin kertaan toimivaksi ohjeeksi todettu. Lahjoja tuli jälleen lisää vaikka kahvikutsu tuli todella lyhyellä varoitusajalla. Sain paaaaaljon herkkuja joilla saa taas palkita itseään työpäivän jälkeen.. tai sitten ihan vaan heti jo aamusta, tai päivällä. Kuka sitä kelloa katsoo, jos on herkkuja kaapissa. Sain myös ihanan mariskoolin hieman lilaan taittavana harmaana sekä kodinonni-nimisen kukan, jonka keskellä kurkistaa pieni tipu. Kasvi jonka jopa minä varmaan saan pysymään hengissä.

Kaiken kahvittelun ja herkuttelun jälkeen tiskasin nopeasti astiat ja siirryttiin J:n kanssa omalle sohvalle ihan kahdestaan katsomaan leffaa. Hetki yhdessä sohvalla ja minkä leffan J valitsi? Che - sankari. En ihan päässyt elokuvaan sisälle, mutta pääasia olikin varmaan oman murun kainalo ja hyvä mieli.

Toivottavasti kaikilla oli ihana viikonloppu ja ihanaa viikonjatkoakin sinne!  

ps. kodinonnen takana kurkistaa pomoilta saatu valmistujaislahja ;) 

Meidän päivää

En tiedä enää kuinka sitä osaisi elää ilman eläimiä. Toki on enemmän kuin paljon niitä aamuja, kun raivostuu valkoisten karvojen peittäessä mustat housut tai kun koittaa epätoivoisesti rauhoittaa kattien rallijuoksua. Mutta silti en antaisi lapsosiani pois mistään hinnasta. Muksuna aina halusin lemmikkiä, mutta meillä oli vain kaloja sillä äiti vetosi allergiaan. Joskus ala-asteen ja yläasteen välimaastossa sain kuitenkin vanhemmat ylipuhuttua ja meille hankittiin koira. Sukulaisten vehnäterrieri oli hieman karannut ja odotettavissa oli vehniksen ja bichon bolognesen sekoituksia. Vihdoin syysloman koittaessa pääsin noutamaan omaa karvaturriani kotiin ja olin ikionnellinen. 

Muutin lukion jälkeen pois kotoa silloisen poikaystäväni luokse, mutta koira jäi vanhempieni luokse. Olisin itse halunnut ottaa koiran mukaani, mutta kaiken sen koiran kinuamisen jälkeen vanhempani olivat kuitenkin rakastuneet koiraan niin paljon etteivät raaskinneet antaa koiraa mukaani ja niin olin ilman lemmikkiä pitkästä aikaa. En kuitenkaan ollut kuin vuoden ilman eläintä, kun hommasin itselleni kissan ja jo puolen vuoden kuluttua tästä huomasin omistavani kaksi kissaa, sillä kasvattaja soitti ja tarjosi minulle sijoitukseen poikakissaa. Nykyään minulla on siis kaksi sinisilmäistä balineesia, jotka ihastuttavat päivääni vuodesta toiseen. 

Tälläkin viikolla ollaan vietetty rentoilupäiviä kattien kanssa kotosalla. Yksi päivä loikoilin sohvalla ja normaaliin tapaan kissat parkkeerasivat itsensä sohvatyynyjen päälle nukkumaan ja tarkkailemaan tän likan touhuja. Auringon paistaessa aika kirkkaasti toisen mirrin turkkiin päätin kaivaa kameran esiin ja napata muutaman kuvan tämän sotkunenän sinisistä silmistä. Sain otettua pari kuvaa, joista useimmat olivat tärähtäneitä. Tässä kuitenkin yksi otos:



Ja tässä oli lopputulos. Eli kuvattavana oleminen kiinnostaa kun kasa kiviä. Aikalailla samantien, kun nämä karvakasat huomaavat kameran tarkoituksen on aika karata paikalta tai painaa pää piiloon..

Ne tietää, että koitan tulla kamerani kanssa nenään kiinni ja napata kuvaa niiden kauniista silmistä, mutta se ei niin vaan käy. Ne osaa olla niin ovelia, että joko tulevat puskemaan kameraa ja esittävät maailman kilteimpiä lapsosia tai sitten ne painuvat karkuun johonkin toisaalle jossa on hämärää ja mahdoton kuvata. Joskus vielä kuitenkin onnistun ja saan tallennettua sen kauniin sinen joista niiden rakkaus paistaa päivästä toiseen. 

Samalla kun kamera oli esillä ja välipala odottamassa niin nappasin sitten siitäkin kuvaa. Jälleen aika samanlaista sapuskaa tarjolla, mutta jälleen hieman erilaisella variaatiolla, joka on aikas herkkua. Kuppiin kaadoin siis aimoannoksen luonnonjogurttia, joka tällä kertaa oli vähärasvaista versiota ja sekaan pilkoin banaania ja omenaa. Nämä eivät kuitenkaan pelkästään riittäneet vaan päätin sekoittaa joukkoon kanelia. Ripautin ensin päälle vain pienen maistiaisen, mutta huomasin että olin löytänyt loistokombon joten ripautin kanelia oikei kunnolla joukkoon. 

Kävinkin lukemassa sitten interwebin ihmeellisestä maailmasta kanelin vaikutuksista ja eipä siitä paljon pahaa sanottavaa ollut. Vanhassa Iltalehden artikkelissa todettiin muun muassa seuraavaa: 

" - Kaneli on tehokas antioksidantti, toteaa ravintofysiologi Patrick Holford.Hänen mukaansa kolmasosa teelusikallinen kanelia sisältää yhtä paljon antioksidantteja kuin reilu desi marjoja."

Löytyi tietoa myös kanelin vaikutuksesta vastustuskykyyn, vatsavaivoihin ja ihon kuntoon. Varsinkin kanelin ja hunajan yhdistelmä vaikuttaa olevan erityisen tehokas. Kannattaa kyllä selailla hienoa tietolähdettä googlea ja etsiä tietoa erilaisista ruoka-aineista. Löytyy aika paljon erilaisia herkkuja, joista paljastuu melkoisia terveyspommeja. Mitähän kaikkea terveellistä sitä vielä keksii aamupalaansa sekoittaakaan!

ps. mallina kuvissa balineesipoika 4,5v, väri creme.

Hemmottelua

Päivä on kulunut aika lailla suunnittelujen parissa ja koneella lentoja metsästäen. Äiti on siis lähdössä Saksaan touko-kesäkuussa (ei tosiaan tiedä vielä itsekään millon sinne haluaisia lähteä) ja sille pitäisi nyt sitten löytää mahdollisimman hyvään hintaan juuri hänen toivominaan lentoaikoina lennot. Ei saa olla aamulentoja vaan iltaisin tai päivisin lennot ja totta kait suorat ja edulliset. Alunperin oli lähtö tiedossa tarkalleenkin ja nyt sitten se on muuttunut aina tarjousten myötä joka kerta johonkin suuntaan. Koita tässä nyt sitten olla hyvä tytär ja löytää lentoja, kun niidenkin hinnat vaihtelee ihan koko ajan. 

Lentojen kyttäämisen välissä hemmottelin itseäni tänään jalkahoidolla. Lueskelin aamulla läpi Jessican pientä kauneusblogia ja siellä törmäsin jalkahoidon perusteisiin jonka vuoksi innostuin liottelemaan omiakin varpaita öljyllä höystetyssä lämpimässä vedessä. Kaapeista ei löytynyt mitään erityisesti jalkahoitoon tarkoitettuja aineita joten päädyin lisäämään kuumaan veteen puhdasta hierontaöljyä hiukkasen. Istuskelin sitten kylppärissä varpaitani liotellen reilun vartin verran. Totta kait juuri tämän vartin aikana toinen kissoista ilmestyi suruisan näköisenä kylppärin ovelle ja arasteli toista etutassuaan - kotiäidin arki! Onneksi oli vain jokin ohimenevä pieni kipu pikkuisessa tassussa. Mutta jalkahoidossa osana oli myös hiukkasen raspausta ja tietysti kuorintaa. Oli jotenkin aika ylellinen olo liotella varpaitaan ihanan pehmoisessa öljyvedessä :) Koko hoidon kruunasi jalkojen rasvaus ja kynsien lakkaus ja nyt saa nauttia pehmoisista jaloista. 

Lounaaksi kokkasin tänään itselleni omelettia, koska kaapit ammottavat tyhjyyttään. Kananmunia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja mozzarellaraastetta kuitenkin löytyi kaapin perältä ja kasasin niistä itselleni täyttävän lounaan. Sivistin itseäni syönnin lomassa yhdellä jaksolla The Hillssiä ja palasin sitten päivän puuhiin. Yksi ohjelmanumero on ollut muun muassa allaolevien kirjojen selaaminen ja pienimuotoinen suunnittelu. 

Tänään pitäisi vielä poiketa ostamassa Omegaa itselle, koska viimeisetkin kapselit purkin pohjalta on napsittu ja kroppa huutaa lisää. Kauppa tosin taitaa mennä jo kohtapuoliin kiinni joten katsotaan, jos palaamme asiaan huomenissa työmatkalla. Omegasta on kyllä ollut iloa moneen vaivaan sillä kynnet kasvaa kunnioitettavaa vauhtia nykyään ja lohkeilu on melko hyvin historiaa. Rasvahapon rinnalla popsin sinkkiä, koska Life-ketjun fiksut osasivat kertoa sinkin edesauttavan omegan imeytymistä. En kyllä mene kieltämään, koska aika tehokas kombo on ollut käytössä. Syön tällä hetkellä yhtä todella kuivattavaa lääkekuuria ja ilman omegan popsimista heräisin varmaan joku aamu J:n vierestä kuivana rusinana. Ihonkin puolesta on siis ihanaa, että kevät tulee ja kuiva pakkasilma ei enää rasita ihoa. 

Maanantain aamua

Vapaapäivän aamun kruunaa kissat, tikkari ja aurinko! Niistä on hempeä aamu tehty. Koko asunto kylpee auringossa isojen ikkunoiden ansioista ja kaikki ne inhottavat kissankarvat ja pölyhiukkaset tulevat näkyviin. Nyt niistä ei kuitenkaan jaksa välittää, kun mieli on hyvä ja olo on energinen. 

J lähti tänään viikon sairastelun jälkeen takaisin töihin aamuaikaiseen, mutta soitteli jo äsken sieltä siitä asunnosta, jota käytiin katsomassa. Asunnon omistaja oli soitellut ja kysellyt lisää keittiöehdotuksestamme. Eli kysyimme olisiko keittiölle mahdollista tehdä jotain yhteistyössä hänen kanssaa. Omasta pussistamme emme ala keittiötä remppaamaan, kun kyseessä on kuitenkin vuokra-asunto. Nyt J tekee isänsä kanssa ilmeisesti jotain laskelmia ja soittelevat tämän päivän aikana vielä takaisin omistajalle niin katsotaan mihin suuntaan asia etenee. 

Aamusta kuvasin omat aurinkolasinikin, kun eilen sain aikaan vain lainakuvan RayBanien omilta nettisivuilta. Samalla napsin muutaman kuvan aamuhetkestä kissojen kanssa. Me täällä vaan herkutellaan :) 

Tuli illalla puhetta J:n kanssa siitä, että mitä se laittaa valmistujaisiin päälle ja ohimennen päästiinkin ihanaan aiheeseen eli lahjoihin! Valmistujaisten ja synttäreitteni välillä on vain vajaa kaksi viikkoa eli kysymys oli haluanko kaksi hieman pienempää lahjaa vai yhden lahjan. J on osoittautunut aika loistavaksi lahjojen keksijäksi joten pyysin yhtä ihanaa lahjaa, jonka voisin saada vasta syntymäpäivänäni. Näin jotain jää myös sille  varsinaiselle synttäripäivälle, koska valmistujaisissa juhlitaan varmasti samalla hieman myös synttäreitäni. 

Tänään aamulla olenkin taas hieman pohdiskellut niitä tarjottavia, joita voisin tehdä valmistujaisiin. Lista alkaa hahmottumaan aika hyvin ja sen voisi koota yhteen tässä jossain välissä. Ihana päästä kokkailemaan kaikkia herkkuja ja ennen kaikkea syömään niitä! Nam!

Keskiviikkoa

Tänään paistoi aamulla aurinko! Ei vaan voi herätä huonotuulisena, kun aurinko paistaa makkariin jo aikaisin aamulla ja saa rauhassa herätä valon keskelle. J on täällä edelleen kipeänä, mutta se ei vaan oikein osaa sairastaa. Kuulin nimittäin jo ennen kahdeksaa sen puhuvan puhelimeen ja siellä se sopi aamupalatreffejä kahvilaan. Kuka kulkee ja menee kipeenä pitkin kyliä! Eihän tolla keinolla voi parantua. 

Tänään oli jälleen työpäivä, mutta ehdittiin kissojen kanssa nauttia rauhassa aamiaista ja lukea nettilehdet ja suosikkiblogit läpi. Kissatkin kylpi auringonvalossa sängyllä ja oli pakko napata muutama kuva niistä kauniista nautiskelijoista. 

Sisarukset nauttivat oikein antaumuksella ja aukasin verhon kunnolla auki, jotta ne saisi mahdollisimman paljon aurinkoa. Ne kyllä rakastaa lämmintä. Talvella täällä asunnossa on aika viileetä ja välillä ne meneekin sängynpäätyyn tyynyjen ja patterin väliin makaamaan, jotta saisivat ittensä lämpimäksi.

Tänään muuten onneksi kuulin J:ltä, että päästään taas sunnuntaina katsomaan asuntoa meille. Se on tässä ihan lähellä, mutta aika paljon isompi eli kävisi paremmin kuin hyvin. Tykkään asua keskustassa, kun omaa autoa ei ole käytössä ja työpaikka on täällä. Ja totta kait on kiva, että kaupat ja muutkin palvelut on aina lähellä eikä tartte lähteä bussilla postissa käymään :) Toivotaan että asunto on kiva ja saadaan se niin päästään muuttamaan! 

Tänään tulee telkkarista meidän lempiohjelma Top Chef, mutta sitä ennen taidetaan itse leikkiä kokkeja ja tehdä kylmäsavulohileipiä. Ne on niiiin herkullisia. Hain torilta tuoretta kylmäsavulohta (pakettikala on vihoviimeinen ratkaisu omalla kohdalla, phyi..) ja S-marketista saaristolaisleipää, tilliä ja kananmunia. Jos ei niistä aineista koostu herkkuleivät niin ei mistään. Nam! 

Elokuvaa ja nelijalkaisia

Ulkona oli tänään ärsyttävän harmaa ilma. Missä oli se eilisen auringonpaiste ja se ääni kun rännit pudottelee vettä lumen sulaessa pois? Ihanaa, että ollaan jo melkein maaliskuussa ja kohta on synttärit ja kesäkin tulee jo pian perässä.  

Käytiin katsomassa tänään Aku Louhimiehen uusi elokuva Vuosaari, joka tuli ensi-iltaan tämän kuun alussa. En ollut lukenut yhtään arvostelua leffasta ennakkoon, katsonut vain trailerin muutamaan otteeseen. Olin kuullut radiossa ja telkkarissa kommenttia elokuvasta ja useimmat olivat ehkä hieman sitä vastaan. Halusin joka tapauksessa nähdä elokuvan, koska suomalaisia elokuvia pitää mielestäni kannattaa. Ja joskus löytyy helmiä, kuten Veijarit, joka oli mielestäni loistava. Vuosaari-elokuva oli täysin erilainen kuin oletin, mutta en tiedä oliko se hyvällä vai huonolla tapaa erilainen.. Surullinen se ainakin oli. Aika sekavat tunnelmat leffan jälkeen, kun aloin miettiä kuinka erilaisissa maailmoissa ihmiset elävät pienen alueen sisällä. En elä itse hohdokasta elämää, mutta saan olla todella onnellinen omasta lapsuudestani ja elämästäni enkä vaihtaisi sitä toiseen. Elokuva on katsomisen arvoinen vaikka välillä tekikin mieli sulkea silmät ja laittaa kädet korville ettei tulisi paha olo. Saa ajattelemaan aika lailla.

Ai niin, meillä tosiaan elää myös pienet nelijalkaiset, jotka onneksi jaksavat ilahduttaa ja naurattaa päivästä toiseen uskomattomilla touhuillaan kuten myös tänä aamuna. Muun muassa sänkyä pedatessa tulee ensin tarkastaa onko joku sattumoisin ängennyt itsensä päiväpeittomytyn sisään..

Etsi kuvasta kissa. 

On ihan normaalia, että tämä pikkupoika löytyy päiväpeittomytyn sisältä ja petaamattomassa sängyssä se punkee itsensä peiton sisään, jolloin saa olla erityisen varovainen ettei litistä sitä kun on menossa pikku päikkäreille. Ei ole jäänyt yhteen kertaan, kun sängystä ampaisee pakoon valkoinen kiituri sinne hypättyäni. Sisarukset täyttävät tänä vuonna jo uskomattomat 5 vuotta. Mihin aika on oikein mennyt? Siitä on vain hetki, kun kädet täristen nostin ekaa kertaa syliini pienen pienen valkoharmaan tyttökissan joka kommentoi kimeällä äänellä silittelyjäni ja sulatti sydämeni sinisillä silmillään kerrasta. Neidin korvat olivat suhteettoman isot, mutta ei se niitä aina muistanut kyllä käyttää.. Veli muutti taloon vasta puolisen vuotta myöhemmin, kun kasvattaja soitti ja tarjosi pikkupoikaa minulle sijoitukseen. En voinut vastustaa kermanväristä poikaa hetkeäkään <3