Karhunpoika sairastaa

Äitini luona asuu yksi rakkaista lemmikeistä eli koirani. Kinusin omaa koiraa monta vuotta kunnes sitten yläkoulussa sain vihdoin tahtoni läpi ja meille tuli syyslomalla pienen pieni pentu. Hoidin koiraa kuten olin luvannutkin eli heräsin kouluaamuina ennen seitsemää ja viikonloppuisin heräilin aamusta aikaisin lenkille vaikka olisi unikin maittanut. Siinä vaiheessa, kun muutin kotoa pois niin vanhempani eivät malttaneet luopua koirasta, joten se jäi lapsuudenkotiini äidin ja isän kanssa nauttimaan elostaan. Nyt olen asunut jo vuosia poissa kotoa, mutta silti äidille mennessä ovelle vastaan tulee se "oma" koira, jota rakastaa yli kaiken ja joka osoittaa samaa rakkautta takaisin. 

Herran harvoin kuvaa ilman rakasta palloa

Äiti soitteli pitkäperjantaina aamulla, että koiralla ei ole kaikki hyvin sillä se tärisee ja on vain omissa oloissaan. Lenkilläkin se olisi mielummin palannut samantien kotiin kuin köpsötellyt pitkin sulia teitä. Mentiin J:n kanssa katsomaan miltä tilanne näytti ja lääkäriinhän sitä alettiin kuskaamaan. Se ei ollut lainkaan oma itsensä ja henkikin kulki jotenkin huonosti. Meillä on onneksi oikein eläinsairaala täällä joten ihan turvallisin mielin kuskasin koiraa lääkärille. Pyhänäkin lääkärillä oli kova kiire ja niin jouduttiin jättämään koira sinne odottamaan vuoroaan. Saatiin kuitenkin jo yksi vastaus kipuiluun, joka oli anaalirauhasten tulehdus, mutta lääkäri halusi tehdä vielä lisää kokeita ja tutkia koiran kunnolla. Me palattiin kotiin ja alettiin odottaa puhelua koiran tilasta. Joskus ennen kuutta perjantaina puhelin soi ja lääkäri soitteli, että oli tutkinut koiran perusteellisesti. Oli muuten todella puhelias lääkäri! Kuuntelin pitkän aikaa puhelimessa selostusta ja yhdessä vaiheessa meinasin alkaa itkemään, kun puhelu eteni.. Lääkäri oli havainnut koiran aristavan selkäänsä ja jonkin verran oli vajavainen liike toisessa takajalassa. Tämä kaikki saattaisi johtua selässä olevasta välilevynpullistumasta, joka pitäisi tutkia tarkemmin. Äiti ja muut kuuntelivat vieressä, kun vain hiljaisena kuuntelin lääkärin selostusta ja jossain vaiheessa kuulin kun äiti jo pelästyi, että nyt sillä on syöpä. 

Puhuin lääkärin kanssa varmaankin kymmenen minuuttia puhelimessa ja sitten takki päälle ja suunnattiin hakemaan murua kotiin. Lopputulos oli siis, että anaalirauhaset tyhjennettiin ja ja ensi viikolla olisi tarkoitus palata lääkäriin anaalirauhasten huuhteluun, joka tapahtuu nukutuksen aikana. Samalla tutkitaan selkää vielä tarkemmin ja mahdollisesti kuvataan, jotta varmistutaan selkärangan ja välilevyjen kunnosta. Ihan ilmaista se kuvailu muu tutkiminen ole, mutta mitä sitä ei rakkaan koiransa puolesta tekisi. Nyt koira on kotona ja esittää kun mitään ei olisi koskaan ollutkaan! Vietiin lääkäriin vapiseva, alakuloinen koira, maksettiin 200,- ja saatiin takaisin innokas halikoira :D 

Kipulääkkeitä kuitenkin saatiin mukaan ja lääkitään sitä nyt kerran päivässä ruokailun jälkeen, jotta olo olisi hyvä mikäli anaalirauhaset ovat kipeänä. Ja lenkkeily on melkein kielletty eli tarkoitus on käydä vain pikaisesti asioilla pihalla ja palata sitten kotiin lepäilemään. Tällä on tarkoitus säästää selkää mikäli siellä nyt jotain on pahemmin vialla. Toivotaan ettei ole!

Pallo.

Kaiken tämän jälkeen, kyllä taas säikähti oikein kunnolla ja alkoi miettimään ettei ne karvalapset tosiaan elä ikuisesti. Itse melkein itkin puhelimessa kun lääkäri soitti ja äiti oli itkenyt kotona sillä aikaa kun haettiin poikaa lääkäristä. Olisi ihan kamalaa menettää niin ihana koira! Kissojen kanssa olen miettinyt samaa. Pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään ihmisiä jotka lemmikkinsä menetettyään sanovat etteivät aio enää ikinä ottaa uutta lemmikkiä, koska luopuminen on niin vaikeaa. Nyt on poika kuitenkin hyvillä mielin kotona ja tiistaina palaa lääkäriin lisätutkimuksiin jolloin selviää lisää sen tilasta. Pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta, sillä kymmenenvuotias ikinuoremme odottaa jo innolla kesää ja mökillä riehumista - ei selkäleikkausta ja lepoa!