Sivellin kuin unelma

Meikkaaminen oli joskus se päivän ehdoton kohokohta ja iltaisin saatoinkin pestä päivän meikit pois ja testailla kaikkia uusia temppuja puhtaille kasvoille. Treenailin erilaisia luomivärityylejä ja rajauksia ja muuta sen sellaista. Sittemmin olen rauhoittunut ja keskittynyt ihan siihen perusmeikkiin; meikkipohja, rajaukset, ripsaria ja poskipunaa. Simppeliä ja raikasta ja toimii kaikissa tilanteissa!

Olen aina tykännyt, että meikkien pitää olla laadukkaita ja näyttää kauniilta :) Ensimmäinen ripsarinikin oli jo Lancomen Hypnose, joka on muuten ollut ikisuosikkini siitä lähtien. Joskus ostin kaverin kanssa Maybellinen ripsaria kaupungilta mutta äiti sponsoroi kuitenkin sen loputtua taas Lancomen version. Ihastui totaalisesti siihen merkkiin ja jo alkuun huomasin suuren eron edullisten ja hieman hintavampien ripsarien välillä. Selkein ero oli varmasti pigmentissä, jota Lancomesta todella löytyi ja samalla massaa. Ripset todella olivat mustat ja vahvat. Laatuun kannattaa siis panostaa. 

Joskus kuitenkin myös edulliseen hintaan tekee todellisia löytöjä. Näin kävi vuosi tai pari sitten kun törmäsin Everyday Minerals -merkkiin netissä vai olikohan ensikosketus jossain lehtijutussa. Merkkihän valmistaa siis 100% luonnontuotteita sisältäviä mineraalimeikkejä ja valikoimiin kuuluu meikkipohjien lisäksi niin poskipunaa kuin luomiväriäkin. Eniten itseäni kuitenkin tuolloin kiehtoi merkin tarjoamat siveltimet, joita olin kuullut kehuttavan erityisen paljon. Kurkkailin ja tutkin merkin nettisivuja ja ihastuin siveltimiin hetken tutkinnan jälkeen. Muutaman päivän kuluttua tein pienen testioston ja olen saanut olla kyllä todella tyytyväinen! 

Kovassa käytössä tekstitkin kuluu

Ne on niin muhkeita! 

Merkin siveltimet on tehty synteettisestä karvasta ja varsi on bambua. Valikoimaa on suhteellisen paljon eli jokaiseen tarkoitukseen löytyy omansa. Varsinkin mineraalimeikkipohjien levittämiseen soveltuvia kabukeja on tarjolla useita niin lyhyellä kuin pitkälläkin varrella ja juuri näistä olin kehuja kuullutkin. Kun sain ensimmäisen Long Handled Kabukini käteeni - olin myyty. Sen karvat on niiiiiin pehmeitä ja niitä on niiiin paljon saatu puskettua samaan varteen, että sivellin tuntuu superpehmeältä poskella. Ja pestessä - ei varise pätkääkään! Sittemmin olen tilannut samaiselta merkiltä myös toisen pitkävartisen kabukin, poskipunasiveltimen, puuterisiveltimen sekä rajaussiveltimen ja voin vain ja ainoastaan kehua niiden laatua. Tässä parin vuoden aikana ne eivät ole menneet miksikään. Pesen omia siveltimiäni Marseille-saippualla (joskus fairylla..) ja kuivatan ne paperin päällä ja ne ovat jälleen kirkkaan valkoisia ja pehmeitä. Yhdestä irtosi varsi, jokin aika sitten mutta se oli kyllä ihan omaa mokaani kun olin syyttä suotta uittanut sitä varsiosaa veden ala pesun aikana. Sehän on siis ihan vain liimalla kiinni eikä sitä kuuluisi uitella vedessä. Hieman uutta liimaa tilalle ja sivellin toimii jälleen. 

On muuten todella mukava käyttää kabukeja, joissa on hieman vartta ja puuterisiveltimessäkin on oikein kunnollinen, tukeva varsi josta ottaa kiinni. Aika kookkaitahan nuo ovat, jos tahtoo mukanaan niitä kantaa. Mutta useimmitenhan mineraalimeikkipohjaa ei paljon tarvitse aamun jälkeen korjailla joten aika turhiahan ne laukussa mukana ovat. Kotona säilytän siveltimiä pystyssä pienissä koreissa jolloin ne saavat ilmaa ja pysyvät hyvinä. Ja siinä niiden ihan varsinaisessa tehtävässä eli meikin levittämisessä ne ovat muuten myös erityisen toimivia ;) Mineraalipohja on todella helppo ja mukava levittää näiden avulla. Sivellin nappaa tuotetta itseensä todella paljon ja näin ollen siitä pikkuhiljaa leviää kasvoille enemmän ja enemmän jauhetta ja pohja rakentuu kerros kerrokselta. Lopputulos on siisti ja peittävä. Poskipunan levittäminen ja häivyttäminenkin on helppoa hommaa ja suti on juuri optimaalisen kokoinen tehtäväänsä. En voi kuin kehua. 

Ja mikä parasta koko tässä jutussa? Siveltimien hinta on uskomattoman pieni näin loistavaan laatuun nähden. Se perinteinen pitkävartinen kabuki maksaa 12,99$ eli tämänhetkisen vaihtokurssin avulla käännettynä noin 9,80€. Iso puuterisivellin kustantaa 14,99$ eli noin 11,30€. Todella edullisia siveltimiä siis ja postikuluja nettikaupasta tulee yhdelle siveltimelle hieman reilut 4€. Se tulee kuitenkin muistaa, että Everyday Minerals on amerikkalainen yritys ja näin olleen nettikauppakin pyörii sieltä käsin. Tullirajat täytyy siis muistaa ja kosmetiikan kohdallahan ne ovat suurinpiirtein 45€. Jos ostokset ylittävät tuon summan niin paketti päätyy tulliin ja sieltä sen saa sitten maksamalla hieman vielä tullimaksuja päälle. Kannattaa näin ollen taktikoida ostoksensa niin ettei tuo maaginen 45€ raja ylity ja välttää tullin yllärit. EDIT 14.2.2013: Vuoden 2013 alusta alkaen tullirajat ovat muuttuneet ja nykyään tuo maaginen raja on niinkin alhaalla kuin 21,70,-!

Toimitusaika on suhteellisen pitkä eli joskus saattaa mennä melkein kolmekin viikkoa, ennen kuin paketti on perillä mutta näiden takia kannattaa kyllä odottaa vain maltillisesti. Kyllä ne sinne postiluukkuun ennemmin tai myöhemmin kilahtavat ja sen jälkeen kilahtelee myös ilonkiljahdukset kun ensikosketuksen näihin saa. Naapurit varokaa ;) 

Koti eläintarhassa

Eilen oli työpäivä, mutta heräsin silti jo tosi aikaisin jostain syystä. Tai no J nousi jo aika aikasin tänne olkkarin puolelle tätä näppistä näpyttelemään ja siihen sitten taisin virallisesti herätä. Se suuntasi jo aika pian aamukahveille isänsä kanssa ja toi sitten tullessaan myös mulle aamupalaa, koska kaapit ammotti aikalailla taas tyhjyyttään. J osasi jälleen valita kyllä oikean herkkuleivän mulle, nam! Mikä alottaisikaan paremmin päivän, kuin rapeakuorinen vuohenjuustoleipä. Vitsit se on niiiin hyvää kun sisällä on isot kiekot vuohenjuustoa, hieman salsaa, punasipulia, mangoa, salaattia ja mitä kaikkea herkkua siellä olikaan. Sen kanssa oli kiva lukea aamun uutiset koneelta ja heräillä. Ja ei muuten ihan heti nälkä yllättänyt päivän aikana.

Päivä kului töissä ja asioita hoidellen. Vei yhdet korkkarini suutarille, kun ne olisi ehkä tarkoitus laittaa jalkaan vappuna. Toinen korkolappu oli taas irtisanonut itsensä. Olisi pitänyt suosiolla jo ostaessa vaihdattaa niihinkin kunnolliset, kumiset korkolaput joiden kanssa on muuten paljon mukavampi kävelläkin. Ne ei kopise niin hitsisti ja joustaa hieman kannan alla. Aina hyvä ominaisuus kunnon kanta-astujalle! Ehkä vielä joskus opin muistamaan sen vaihdon jo heti oston yhteyteen.

Kävin eilen muuten leffassa, kun sain kutsun ihan yllättäen ja oli muuten uskomattoman hyvä elokuva! Töistä lähteissä soiteltiin, että ehdinkö tunnin päästä alkavaan näytökseen ja emmin hieman, mutta lupasin laittaa vauhtia toimiini. Ehdin kuin ehdinkin siis leffaan ja kaksi tuntia meni uskomattoman nopeasti kun huumaantuneena tuijotin sitä screeniä. Puolet ajastahan muuten itkin siellä leffassa :D Käytiin katsomassa Koti eläintarhassa -elokuva, josta olin kertaalleen aikaisemmin kuullut puhuttavan ja telkkarissa olin nähnyt lyhyen mainospätkän. Ei se niin kovin iskenyt silloin, mutta osoittautui leffateatterissa kyllä todella toimivaksi elokuvaksi.

Elokuvassahan on kyse perheestä, jonka äiti on kuollut noin puoli vuotta sitten ja isä koittaa hoitaa kahta lasta ja samalla selviytyä omasta surustaan. Perhe ajautuu asumaan todellakin eläintarhaan ja siitä se tarina oikeastaan alkaa. Jossain vaiheessa oli pelko, että elokuva on siirappinen rakkaustarina mutta onneksi tarinassa keskityttiin olennaiseen ja havaittavissa oli vain viatonta ihastumista. Ja mikä parasta elokuvassa oli? Se perustuu tositapahtumiin! Parhaita elokuviahan yleensä ovat juuri ne, joissa todella on tarina takana ja samalla niissä on eniten tunnetta. Päärooleissa leffassa oli Matt Damon sekä Scarlett Johansson, joista Damonille kyllä kumarrus. Aiemmin se on taidettu bongata vaan roistona tai muissa vauhdikkaissa pätkissä, mutta pari lisäkiloa myöhemmin Damon näytteli vakuuttavasti kyllä isän roolin. Teki niin pahaan katsella sen suruista katsetta joissain kohtauksissa ja se osasi muutenkin eleillään näytellä juuri tarvittavat tunteet. Taitava, taitava näyttelijä.

Mutta, suosittelen siis todellakin poikkeamaan leffateatterissa ja katsomaan kyseisen elokuvan. Mukaan kannattaa napata paketti nenäliinoja, koska ainakin itse itkin melkein puolet leffan kestosta ja mukana ei ollut yhtään nenäliinaa. Siinä sitten pyörittiin penkissä ja annettiin kyynelten valua. Onneksi niissä saleissa on pimeätä! :D 

Tiesittekö muuten, että maanantaina 23.4. vietettiin Tekijänoikeuksien päivää ja sen kunniaksi useista leffateattereista ja niiden nettisivuilta saa etukuponkeja joilla pääsee 7.-8.5. kaksi yhden hinnalla elokuviin? Kannattaa kurkata tämä linkki: Tekijänoikeuksien sivuille ja lukea lisää. Samalla kannattaa googletella oman leffateatterin sivuille ja käydä tulostamassa etukuponki itselleen niin pääsee katsomaan edullisesti vaikkapa juuri kyseisen Koti eläintarhassa -elokuvan.

Edit: Tässä muuten linkki traileriin, jossa on suomenkieliset tekstit jos joku sellaista kaipaili :)
        http://www.youtube.com/watch?v=_17aDoZZd9Q

Herkkulettuja

Eilen oli jälleen herkkupäivä, kun kaupassa kierrellessä totesin että ihan oikeasti tekee mieli lettuja eikä mitään arkiruokaa. Siinä nopeasti sitten vaihdoin suunnitelmaa ja kasasin koriin herkkulettujen aineet ja palasin tyytyväisin mielin kotiin hellan ääreen. Tällä ohjeella on äärettömän helppo tehdä lettuja tai ohukaisia jos joku niin tykkää sanoa. Joskus selailin nettiä ohjettä etsiessäni ja tämä samainen ohje tuli vastaan monta kertaa niin pakkohan sitä oli testailla. Ohjeella tuli reilu kymmenen keskikokoista, muhkeaa lettua eli riittää hyvin kahdelle!  

Rahkaletut

1 prk rahkaa

3 kananmunaa

1dl vehnäjauhoja

1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1/4 tl suolaa 

voita paistamiseen

Kaikki aineet vain sekoitetaan keskenään ja sitten taikinan annetaan turvota noin kymmenisen minuuttia. Saa olla pidempäänkin, ei ole niin tarkkaa. Sitten letut paistetaan voissa pannulla molemmilta puolilta kullanruskeiksi ja tarjoillaan hillon, jäätelön ja ehkä jopa kermavaahdon kera. Kannattaa muuten kokeilla myös vaahterasiirappia, se on erihyvää! 

Yksi asia, joka ohjeessa ei ollut mutta itse olisin sinne lisännyt on vichy. Jos taikinaan lisäisi tilkan vichyä niin siihen saisi vieläkin enemmän kuohkeutta ja näin olleen voisi saada aikaan myös ne ihanat pitsireunat! Ensi kerralla pitää muistaa kaupasta ottaa mukaan jotain BonAquaa tai vastaavaa.

Bongasin muuten kaupasta uutta hilloa ja oli kyllä todella hyvää. Kyseessä oli Drotninholmin Mansikka-vaniljahillo, jota ei ole ennen valikoimissa ollut. Samasta sarjasta olisi ollut myös Omena-vaniljahilloa mikä olisi ollut varmasti myös hitti mutta meillä J on allerginen omenalle, joten sen jätin kaupan hyllylle.

Nyt jatkan aamutoimia ja suuntaan sitten töihin nauttimaan päivästä. Toivottavasti tulee aurinkoinen sää! 

Kuukausi ihanaan ihoon

Jälleen ajattelin kirjoitella oman ihoni tilanteesta hieman päivitystä sillä huomaan, että paljon googletellaan tähän asiaan liittyä asioita eli juuri isotretinoin kuurista. Itsellä alkaa huomenna neljäs ja samalla viimeinen kuukausi omaa kuuriani lääkkeen kanssa ja tällä hetkellä olo on luottavainen.

Näin alkuun heti päivitys asiasta, joka on heti päällimmäisenä aamulla mielessä; särky! Jälleen viime yönä oikean käden niveliä särki oikein kunnolla ja en oikein saanut nukuttuakaan sen takia kun heräilin vaihtamaan asentoa. Se ei särje läheskään joka yö, mutta aina silloin tällöin. Useimmiten se on hieman kipeä ja arka aamuisin, mutta kunnollinen kipu siinä on noin kerran kuussa. Muuten olen havainnut myös hieman jäykkyyttää lihaksissa, mutta ei mitään kovinkaan huolestuttavaa. Naurattaa vaan kun olen kuin vanhan mummo sohvalta noustessa, kun ei meinaa lihakset lämmetä millään  :D 

Vaihdoin Effaclarh H -hoitovoiteeni jokin aika sitten Humektanin ja tuntuu, että tilanne lähti heti silloin parempaan päin. Humektan imeytyy hyvin kasvoihin ja se jää mukavan tuntuiseksi meikin alla. Superkuivina päivinä sitä tosin saattaa joutua laittamaan kaksikin kerrosta, mutta en ole kokenut sitä ongelmaksi. Huulillani käytän edelleen Bevita R+ rasvaa, joka toimii ihmeen lailla. Töissä on tuskallisinta huulten suhteen sillä joskus ei kertakaikkiaan ehdi ja voi lähteä lisäilemään huulirasvaa, joten huulet saattavat olla päivän jälkeen aika huonossa kunnossa. Huulikiillot olen skipannut kuurin aikana sillä ne eivät olisi siistin näköiset näissä huulissa. Tosin yksi poikkeus on eli Lancomen Juicy Tubes -huulikiilto on aika toimivaa. Se on paksua ja kosteuttavaa ja pysyy huulilla melko pitkään. Sitä kannattaa siis kokeilla, jos haluaa ehdottomasti huulilleen jotain kiiltoa tai väriä saada. 

Kropassa esiintyy edelleen paikoitellen todella kuivia kohtia, mutta ne on kuitenkin melko helppo rasvoa hyvään kuntoon. Tällä tarkoitan siis sitä, että illalla nukkumaan mennessä jalat saattavat olla todella kuivat, mutta hyvällä rasvalla ne pehmenevät siloisiksi. Aamulla tosin sama homma on edessä, mutta sille nyt ei selvästikään mahda enempää tämän kuurin aikana ja onneksi hamekelit ovat vielä edessäpäin. Kämmenselkäni menivät jokin aika sitten todella huonoon kuntoon ja hilseilivät voimakkaasti. Yhtäkkiä ne vaan alkoivat punottaa ja iho alkoi kuoriutumaan oikein kunnolla. Käytin öisin käsiin Bepathenia ja päivisinkin rasvoin erinäisillä rasvoilla suhteellisen tiheään. Käsien kuntokin oli töissä pahasti koetuksella sillä siellä käsiä joutuu pesemään tiheään ja käsitellään aineita jotka kuivattavat käsiä voimakkaasti. Vapaapäivät olivat käsien pelastus. Nyt kuitenkin käsien iho on alkanut paranemaan itsestään ja näky ei ole enää yhtä hurja. Eiköhän tästäkin siis selvitä. 

Kuva: Weheartit.com

Kasvoissa iho on ottanut aimo harppauksen eteenpäin vihdoin! Ihon väri on alkanut tasoittumaan ja näppylän näppylää ei ole näkynyt kasvoilla. Tai no yksi ilmestyi alkuviikosta, mutta epäilen sen johtuneen baari-illasta ja Lumenen seerumista. En ole vielä muuten kirjoittanut mielipidettäni siitä Lumenen Vitamin C+ seerumista kun ei oikein osaa vielä sanoa mitä olen mieltä, mutta se tulee kyllä! Arvet kasvoilla on alkaneet vaalenemaan ja kaiken kaikkiaan iho on siistiynyt paljon. Olen ihan innoissani pomppinut kotona ilman meikkiä ja ihaillut sitä peilistä :D Mutta onhan se nyt huikeaa kun on vuosia kärsinyt näpyistä ja muista epäpuhtauksista ja sitten yksi kuuri tekee tälläistä taikaa. Odotan niin innolla kuurin loppua ja sitä mikä on lopulta lopputulos. Toivotaan että näpytön loppuelämä! 

Ihonhoitona olen muuten käyttänyt nyt suurimman osan kuuria Nivean herkän ihon puhdistussarjaa. Puhdistan ihan alkuun ripsarit ja rajaukset Cliniquen Take The Day Off Cleansing Balmilla, joka on tehokas ja todella riittoista meikinpoistaja. Sitten putsaan ihoni Nivean puhdistusemulsiolla, jonka huuhtelen vedellä vaikka sen voisi myös vain pyyhkiä vanulla pois. Tämän jälkeen käyn ihoni läpi Nivean saman sarjan kasvovedellä, joka on ihanan mieto ja raikastava. Tämän jälkeen silmänympäryksille Body Shopin silmänympärysvoidetta, jota aloin kuurin alussa käyttämään ettei tule heti ryppyjä, kun silmänympärysihokin kuivui niin kamalasti :P Lopuksi rasvaan kasvot ja kaulan huolellisesti Humektanilla ja valmista tulee. Jännitän sitä, että millähän sitä pitäisi sitten kuurin lakattua ihoaan hoitaa. Jatkaa näillä herkän ihon vai muuttuuko iho jälleen normaaliksi tai rasvoittuvaksi jolloin pitää siirtyä tujumpiin aineisiin.. 

Mutta nyt siis vielä viimeinen kuukausi edesssä ja päivityksiä vielä tulossa. Katsotaan mikä on lopputulos! 

Phalaenopsis

Hyppäsin lauantaina äitin kyytiin, kun se suuntasin Prismaan ostoksille ja katsokaa mitä sain siltä reissulta: 

En yleensä ole kukkaihmisiä vaan viherkasvit viherkasveina ja sitten leikkokukat erikseen. En halua, että yhdessä kulmassa kukkii punainen pikkukukka ja toisessa keltainen kukka. Viherkasvit kun menevät kaikkeen ja ovat mielestäni tyylikkäämpiä. Samalla voisi mainita vihani muoviruukkuja kohtaan, Argh, yksi kamalampia asioita on ne isot valkoiset muoviruukut kukilla. Ei ole tulossa tähän asuntoon, jos se minusta on kiinni :D 

Kaiken uhoamisen jälkeen kukkien joukossa kuitenkin on olemassa poikkeus eli Orkidea. Tai no tämä omani ei nyt kuulemma ole ihan virallinen orkidea vaan jokin sen sukulainen ilmeisesti (näin hyvä kasveissa olen) mutta yhtä kaunis silti. Siinä on peräti kolmen varrellisen verran kukkia ja puolet niistä vielä nuppuina eli toivottavasti nyt onnistun hoidollani saamaan sen kaikki kukat kukkaan! Äiti neuvoi upottamaan sen veteen kerran viikossa ja antaa juoda niin paljon kuin maistuu. Kuulostaa simppeliltä, mutta muistanko tehdä sen tasaisesti viikon välein...

Nyt kukka saa kaunistaa makuuhuonettani ja toivottavasti se kukoistaakin siellä pitkälle kesään. Tästä tulee kevään tuntua! 

Tiistain touhua

Mikä ihmeen harmaa sää tuolla ulkona on oikein koko päivän! Eilen oli niin mahtava sää, että en voi käsittää mihin se aurinko oikein katosi. No vapaapäivä kuluu syödessä ja nautiskellessa. Kello herätti meidät tänään jo puoli yhdeksän maissa ettei mene koko päivä nukkumiseksi, mutta oli kyllä hemmetin vaikea saada itsensä ylös sängystä. Oli jotenkin kaikki paikat ihan jumissa, mutta niin vain kömmin ylös. 

Postisetä toi tänään vihdoin sen kauan odotetun verokortin. Viime vuonna sain ihanan makoisan palautuksen, sillä tilille pamahti yli tonnin verran rahaa joulukuun alussa ja sehän passasi paremmin kuin hyvin. Nyt ei mennyt ihan yhtä loistokkaasti, mutta kyllä kuoren sisältö silti pisti hymyilemään. Saan rahaa takaisin noin 250€ eli aina parempi kuin että pitäisi maksella jotain takaisinpäin. Tänä vuonna taas koitan pitää veroprosenttia hieman korkeammalla, jotta olisi ensi vuonna taas kivasti joulurahaa säästössä. 

Kuka muuten meni ja osti mun nenän edestä Hennesin kympin laatutennarit koossa 37!? ;D Olen roikottanut niitä siellä ostoskorissa parin muun tuotteen kanssa jo jonkun aikaa ja sitten tänään aamulla sinne pamahti info että toimitus vasta joskus kesäkuun alussa. Niinhän se sanonta menee, että aikainen lintu madon nappaa, mutta heeeeei, olihan se mulla jo ostoskorissa! Tiedän, ettei se tarkoita mitään ja ostoskorissa olevat tuotteet saattavat mennä loppumaan ennen kassalle suuntaamista, mutta olen jotenkin loistava siinä jahkailemisessa. Keräilen sinne ostoskoriin tavaraa viikon tai pari ja katselen tulisiko alennuksia tai parempia vaihtoehtoja tarjolle ja näinhän siinä usein juuri käy että sitten joku menee ja loppuu. Noh, ehkä ei ole elämän loppu että en saanut niitä koska niitä taisi ainakin viikonloppuna olla vielä täällä meidän Hennesillä. Ehkä pitäisi suunnata kassalle ja tilata vihdoin ne muut vaatteet, jotta nekin ei pääse loppumaan.

Lounastelin tänään keitolla pitkästä aikaa. En ole suuri keittojen ystävä ellei sitten ole kyseessä joku kermainen juustokeitto. Tänään kuitenkin lautaselle eksyi kevyttä Violan tomaatti-vuohenjuustokeittoa. Laitoin sekaan vielä aimo annoksen raejuustoa ja maku oli kyllä kohdillaan. Suosittelen kokeilemaan varsinkin töissä eväänä. Paketti säilyy lämpimässä avaamiseen asti ja siitä riittää ainakin itselleni kahdeksi kertaa. Kevyttä, mutta kuitenkin maukasta. Näin kotona sen seuraksi olisi voinut paistaa vielä patonkia, mutta ei löytynyt yhtä ainutta kaapista tänään.

Päivälliseksi makustelin eilisen päivän sapuskaa, joka oli vielä ihan toimivaa. Tein eilen ison annoksen salaattia ja uunissa paistoin yrttikastikkeella täytettyjä seitifileitä. Salaattiin pilkoin mukaan jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, punasipulia ja lisäksi keitin kananmunia hieman ruokaisuutta tuomaan. Raejuustoa vielä  mukaan niin salaatti on valmis. Helppoa ja täyttävää ruokaa. Näistä tämänhetkisistä ruoista ei taida oikein huokua se rakkaus ruokaan, kun kaikki on jotain 'helppoa' ja 'nopeaa' ja 'simppeliä'. Koitan kuitenkin hieman opetella nautiskelemaan yksinkertaisillakin herkuilla, mutta katsellaan taas jossain välissä niitä herkkusapuskojakin. Ravintolassakaan ei ole tullut käytyä pitkään aikaan. Pari kertaa Subissa ja thaikkua ollaa taidettu kanssa käydä syömässä, mutta siinä se. Kunnon pihvillä voisi kyllä joku päivä poiketa, nam! 

En syönyt jälkkäriksi näitä pääsiäisestä jääneitä herkkuja.

Tänään tulee muuten subilta kokkiohjelma Master Chefin finaali eli kaikilla kasilta telkkarit auki! Meni kyllä finaalikaksikko aika erilailla kun olin kuvitellut, mutta ei voi kiistää etteikö molemmat olisi todella taitavia kokkaajia. Voisivat käydä meidänkin keittiössä pyörähtämässä. Master Chef ja Top Chef on kyllä telkkarin parasta antia ja nyt jo harmittaa, että toisenkin finaali koittaa jo ja sitten odotellaankin taas vuosi seuraavia kausia. Maltti on valttia :) 

Helppo kanawokki

Kuvailin jo jokin aika sitten yhden klassikkoruokamme valmistusta kameralle talteen, mutta unohdin kokonaan julkaista kuvat ja ruoan ohjeen. No tässä vihdoin tulee sitä ohjetta eli kyseessä on simppeli kanawokki, johon jokainen pystyy ja pienellä vaivalla valmistuu isommallekin porukalle ruokaa. Tai jos jääkaapin saranoita kuluttaa vain immeinen tai kaksi niin riittääpä sitten samasta satsista seuraavaksi päiväksi töihin evästä.

          Kanawokki:

          400g broileria maustettuna oman maun mukaan

          valkosipulia

          1 iso pussi Classic wokkivihanneksia

          pestoa

          fetaa

          soijaa

Ensin paistetaan broileri ja mukaan pannulle voisi murskata hieman valkosipulia. Tällä kertaa itsellä ei kuitenkaan sitä kaapista löytynyt, joten skippasin tämän vaiheen. Toisella pannulla paistellaan sitten wokkivihanneksia, jotka voi iskeä pannuun jäisinä. Niitä ei kannata sulatella ensin mikrossa, koska niistä tulee vetisiä ainakin oman kokemuksen mukaan. 

Kasvikset kannattaa maustaa vasta kun ne ovat jo sulia ja alkavat ottaa ihan pikkuisen väriä. Tässä vaiheessa joukkoon kaadetaan hieman soijaa ja fetaa paloina. Itse laitoin jälleen noita laktoosittomia Violan salaattijuustokuutioita ja ne ei ole kyllä yhtään niin hyviä, kun ihan kunnon feta.. Samaan aikaan kun maustaa kasvikset niin voi heittää muutaman lusikallisen pestoa kanan sekaan. Pestoahan ei kannata paistaa enää pannulla vaan se vain lämmitetään kanan kanssa ja sitten oikeastaan onkin valmista. 

Näillä ohjeilla valmistuu siis iso pannullinen herkullista ja kasvispainotteista wokkia, joka maistuu melkeinpä jokaiselle. Tätähän on todella helppo tehdä myös mökillä grillillä, kun lämmittää grillin päällä muurikkapannun ja siihen kaataan kanat ja sulattaa kasvikset. On kokeiltu ja toimii! 

Viikonlopun saldoa

Jälleen ollaan normaalissa viikkorytmissä eli J lähti jo kuudeksi töihin ja me misujen kanssa nautitaan rauhallisesta aamusta auringonvalossa kylpien. Ulkona on mitä mahtavin ilma ja mulla pitäisi olla siivouspäivä. Saa nähdä jääkö toiseen kertaan vai loppuuko kärsivällisyys ja on pakko siivota kaikki kaaos taas pois, että saa hyvän mielen. 

Olin perjantaina kuuntelemassa sitä PMMP:tä ja se oli todella energinen keikka. Mira pomppi menemään koko ajan ja Paula hoiti sen rauhallisemman puolen. Kappaleet oli suurinosa tuttuja ja toimivia. Muutama oudompi mahtui mukaan, mutta sopivatpa nekin omaan korvaani. Viimeisenä tuli vihdoin se Heliumpallo-kappale, jota yksi miekkonen oli ehtinyt jo keikan alusta asti meidän takana huudellä todella kovaan ääneen. Olen kuullut sen radiosta muutamaan kertaan ja nyt livenä se jotenkin oli vielä parempi. Keikka alkoi suurinpiirtein puolenyön maissa ja kotiin käpsyttelin jo kahden jälkeen. Olo oli jotenkin ihan kamala ja aamulla ei helpottanut kyllä yhtään. En juonut juurikaan muuta kuin pari siideriä, mutta paha olo jatkui seuraavaan iltaan asti. Epäilen, että lääkekuurini muistutteli itsestään. En ole kuurin aloittamisen jälkeen ollut iltaa viettämässä oikeastaan, joten ei ollut kokemusta lääkkeen ja alkoholin yhteisvaikutuksesta. No nytpä on ja taitaapa mennä vappu aika rauhallisissa merkeissä, koska krapula on kamalinta mitä tiedän. Menee seuraava päivä ihan hukkaan! 

Eilen käytiin vihdoin siellä Ikeassa. Minä, H ja kaksi raatoa (J ja sen veli olivat valvoneet koko yön) hypättiin autoon puolenpäivän aikaan ja aurinko paistoi niin lämpimästi, että laitoin ensimmäistä kertaa ballerinat jalkaan. Ihanaa, kun ei tarvinnut puskea saappaita jalkoihin. Ensin istuttiin Ikeassa koko sohvaosaston kaikki sohvat ja divaanit läpi, koska H ja raato nro.2 tarvitsisivat kuulemma uudet sohvat. Löydettiinkin pari ihan kivaa, mutta niillä ei ollut oikein yhteisymmärrystä väristä. Jatkettiin sitten kiertäen koko kauppa läpi eikä käytetty mitään oikoreittejä. Haluan kiertää joka ikisen osaston, jotta voi imeä inspiraatiota sieltä. Loppupeleissä ostokset jäivät aika pieneksi. Meille hankittiin nyt ne uudet vetimet keittiöön ja vessanlattialle puulaatat. Samalla nappasin mukaan pari uutta Kardemumma-ruukkua ja kastelukannun. J halusi ostaa omilla rahoillaan viltin ja valittiin sitten sellainen luonnonvalkoinen fleeceviltti, jonka se maksoi ;D Työtasoa ei nyt sitten otettu mukaan, kun olin käynyt katsomassa niitä toisessa paikassa, jossa maksoivat vaan viitisen euroa enemmän ja siellä ne leikataan valmiiksi mittoihin. Kätevää sinänsä, että voidaan vaan noutaa se ja laittaa paikoilleen. Ei tarvitse miettiä ensin pilkontapaikkaa sille levylle. 

Kyllä ne uudet vetimet vaan saa niin paljon aikaan. Kun J vielä siellä Ikeassa pohti, että kannattaako niitä uusia vetimiä hankkia, kun ovet on kuitenkin vanhat niin pidin pääni ja  kauhoin kassiini ne kaikki 34 kappaletta vetimiä. Meidän keittiön kaappien ovissa ei kuitenkaan ole sinänsä mitään vikaa. Ne on juuri ennen tänne muuttoani maalattu valkoisiksi. Ne vaan kaipasivat hieman piristystä. Vielä kun saadaan se uusi pöytätaso tuohon niin valmista tulee. Ihana saada jotain uutta piristystä niin ei tartte samoja nurkkia ja tarhoja koko ajan tuijottaa. 

Tässä vielä kuvat vanhoista ja uusista vetimistä. Sitten kun on uusi taso paikallaan niin voisin napata kuvan kokonaisuudesta. Tosin huomasin, että en muistanut ottaa kuvaa keittiöstä vanhoilla vetimillä..

Vanhat vetimet ja..

..uudet vetimet!

Nyt taidan vielä vaihtaa ne pari puuttuvaa vedintä keittiöön ja sen jälkeen alkaa siivoaminen. Tulee ihan erilainen fiilis sitten sen jälkeen kun koti tuoksuu raikkaalta ja ei tämän kokoista asuntoa nyt niin kauan siivoa ettenkö vielä uloskin ehtisi auringosta nauttimaan. Vastahan on aamupäivä ja aurinko paistaa jo keväiseen tapaan pitkälle iltaan. Ihanaa! 

Uuno vai Uino

Oi, oi, kello on vasta yhdeksän ja menen töihin vasta parin tunnin päästä. Hyvää aikaa siis tutkia taas lempiblogit läpi ja omaankin hieman kirjoitella. On ollut taas hieman kiirettä niin ei ole ehtinyt kunnolla paneutumaan kirjoittamiseen ja kuvien ottamiseen. J on kouluhommiensa kanssa ihan paineessa, joten se kuluttaa koneella aikaa enemmän tällä hetkellä. Nyt se on kuitenkin jo töissä ja saan ihan rauhassa selailla hömppää netissä ;)

Oltiin eilen yllärisynttäreillä J:n tädin luona. Tänään olisi ollut virallinen syntymäpäivä, mutta sinne oltiin päätetty tehdä hyökkäys jo päivää etukäteen, ettei se ehdi liikaa hössöttämään. Mentiinkin sinne J:n kanssa ensimmäisinä joskus seiskan aikaan ja se oli ihan ihmeissään, että miksi sinne pusketaan kylään onnittelemaan. Vein lahjaksi sinne herkkukaupasta vastajauhettua kahvia, jos vaikka sattuu olemaan loppu. Vitsit kuinka hyvälle sellainen vastajauhettu kahvi tuoksuukaan! En juo kahvia, mutta voisin tuoksutella sitä vaikka kuinka ja paljon. No muutkin saapui pikkuhiljaa sinne tädin luokse ja kohta olikin asunto täynnä vieraita ja se väitti ettei sillä ole mitään tarjottavaa mutta yllättäen hetken kuluttua oli pöytä täynnä tarjottavaa; kääretorttuja, leipiä, jäätelöä, murupiirakkaa, pullaa, keksiä...  

Kotimatkalla (joka kerrankin taittui kävellen!) poikkesin veljen luona kurkkimassa niiden uutta pienokaista. Veli ja sen avopuoliso on hankkinut pienen koiran ja minkä nimen ne sille antoi - Uuno. Sanoinkin, että koirapuistossa muut koirat sille kyllä nauraa, mutta ne vaan totes että niin nauraa :D No ehkä ne kasvattaa siitä koviksen! Se on kyllä yksi pieni vässykkä se eläin. Kello oli tosiaan yhdeksän, kun poikkesin siinä pihalla niitä moikkaamassa, mutta Uuno herra se oli ollut nukkumassa ja lenkkeily ei niin paljon kiinnostanut. Se vaan tärisi sylissä. Asiansa se hoiti ja siirtyi sitten rappusille odottamaan, koska ovi aukeaa ja pääsee sisälle nukkumaan sohvan kulmaan. Siitä ei lenkkikoiraa tule, se on nautiskelija. 

Pakko oli kuvaakin siitä pikkuisen ottaa:

Herrassa on hieman mäyräkoiraa ja hieman pinseriä ja hieman cockerspanielia.. Saa nähdä minkämoinen herrasta isompana kasvaa. Istuma-asennosta jo näkee, että jalat on hieman lyhköset selkään nähden. Aika tasajalka siitä mustakuonosta siitä taitaa tulla :) 

Tänään on ohjelmassa hieman illanistujaisia J:n siskon luona. Joskus seiskan aikaan koitan ehtiä eväineni sinne siskolle ja varmaan pitäisi seurata nenä ruudussa Voice of Finlandin finaalia. En ole kovinkaan pahasti jäänyt koukkuun noihin laulukilpailuihin, mutta VoF:n finaali pitää kyllä nähdä. Siellä on niin taitavia laulajia, että huhhuh. Viimeksi pudonnut Herranenkin oli kyllä uskomaton! Me jatketaan laulujen jälkeen hieman kaupungille ja mennään me kuuntelemaan PMMP:täkin. En ole bändin suurin fani, mutta saattaa toimia ihan hyvin livenä. Sittenhän se nähdään. Huomenna kuitenkin toivottavasti (!) päästäisiin sinne Ikeaan suuntaamaan, joten ei saa olla kovin haikea huominen..

Nyt aamupalan aika. Ihanaa perjantaita kaikille! 

ps. löysin vihdoin kevättäkin itselleni! laittelen tännekin kuvaa siitä.

Rentoa Designia

Eipä ole paljon omasta elämästä tullut kirjoiteltua viime aikoina, kun on niin paljon kaikkea muutakin mistä kirjoitella. Viime viikon olin vielä ihan alusta loppuun asti töissä ja sitten J vei muutamana päivänä koneen mukanaan reissuun niin en ole senkään takia päässyt reaaliaikaisia kuulumisia jakamaan. Nyt kuitenkin vihdoin taas on kone turvallisesti kotona ja voin alkaa kirjoitella. 

Viikko meni kyllä niin nopeasti, että lauantaina pomon kanssa ihmeteltiin, että mitä viikon aikana oikein edes tapahtui. Eihän viikko nyt ihan täyspitkä ollutkaan, mutta silti se jotenkin katosi kuin tuhka tuuleen. Töissä oli kivaa ja aika kului hyvin. Iltaisin onkin sitten oikeastaan ollut ohjelmassa pyykkäystä ja rentoilua. J:llä oli lomaviikko, mutta sen loma meni oikeastaan lukiessa, koska se on nykyään aikuisopiskelija. Se sitoutuu kyllä kunnioitettavalla tavalla siihen kouluun. Pääsiäisenäkin se meni isänsä toimistolle päiväksi istumaan ja lukemaan. Pakko myöntää, että itsestäni en moista suoritusta olisi saanut aikaiseksi millään kouluaikana. 

Viikolla olisi ollut yhden uuden liikkeen avajaisetkin, mutta juuri sinä iltana oli sitten menoa ja meininkiä niin jouduin jättämään ne välistä. Olisin erityisen mielelläni poikennut avajaisissa kurkkaamassa tarjontaa, mutta se sitten jäi. Liike on siis muutaman pienen yrityksen/yrittäjän yhteinen tila jossa jokaisen tuotteet pääsevät esille hienoihin tiloihin, mutta kuitenkin jokainen toimii omillaan itsenäisinä yrittäjinä. Valikoimassa on käsityönä tehtyjä  vaatteita ja asusteita sekä sisustustavaroita. Itseäni erityisesti kiinnostaa Rento Design -niminen yritys, joka muun muassa valmistaa vanhoista lehdistä esimerkiksi laukkuja ja kännykkäpusseja.  Yrityksen omilla sivuilla kuvaillaan liikkeen ideaa näin: 

"Rento Design tarjoaa Sinulle urbaania muotia ja sisustusta. Haluamme tarjota Sinulle itse suunnittelemiamme tuotteita, koska uskomme, että voisit pitää niistä. Mottomme onkin: Because we like it, so will you! Tuotevalikoimastamme löydät väriä ja musta-valkoisuutta, huumoria ja vakavuutta sekä eettisyyttä ja ekologisuutta."

Valikoimassa on siis niin t-paitaa, sisustusjulisteita, kirjekuorilaukkuja kuin tiipussejakin! (Tii on siis se jonka päältä golfissa lyödää aloituslyönti ;) Itse olen eniten ihastunut yksinkertaisiin sistustustauluihin, joita liikkeessä ja sen verkkosivuilla myydään. Samoin kirjekuorilaukut jollain lailla houkuttelevat, koska niissä on ihania kuoseja. Lehdet joista tuotteita tehdään ovat siis todellakin suhteellisen uusia trendilehtiä, joista kuvat ovat joten ei tarvitse pelätä, että kohta kainalossa mukana kulkee vuoden -68 Anna-lehden ruokaohjepalsta. Sivuilla selaillessa löytyy muuten monia ihania lahjaideoita, kuten jo se aiemmin mainittu tiipussi. Ainakin itse voisin käydä hakemassa sellaisen parille todelliselle golffarille. 

Kuvat: Rento Design

Kannattaa käydä kurkkaamassa Rento Designin nettisivut: www.rentodesign.fi ja tutkia valikoimaa sillä siellä on monia kivoja tuotteita. Ja mikä parasta niin samalla tukee käsityötä ja voi ajatella myös eettisyyttä ja ekologisuutta, joka usein jää hieman taka-alalle kun laukuista ja muista asusteista puhutaan. Liikkeessä on siis myynnissä myös bangladeshilaisten naisten valmistamia laukkuja, joiden myynnillä tuetaan näiden naisten kouluttamista ja toimeentuloa.

Mukavaa torstaita ja shoppailun iloa! 

Ostetaan ja vähän myydäänkin

Olen ehkä vihdoin saanut päätettyä mihin sen Iittalan lahjakorttini kohdistan. Kasasin aiemmassa postauksessa kollaasia niistä tuotteista, joita tällä hetkellä havittelen Iittalalta. Oli todella vaikea silloinkin rajata ne tuotteet kaikesta ihanasta, mutta onnistuin ja olen ylpeä itsestäni! :D Sen jälkeen kasasin Iittalan MyIittala-sivustolle itselleni muistilistan, jonne laitoin talteen listan muodossa ne himotukseni. Yllättäen lista hieman paisui ja tavaroita oli enemmän kuin kollaasissa oli esillä. Olen selaillut siellä sivustoilla oman listani tuotteita ja kaikkia muitakin Iittalan ihanuuksia ja kyllä - vihdoin se alkaa tuottaa tulosta.

Puhuin äitini kanssa tästä suuresta ongelmastani ja selvitin mihin tuotteisiin olen nyt onnistunut listani rajaamaan. Listasin Gaissat, Aallot, Essencet ja Toikan linnut, mutta heti listan lueteltuani äiti totesi että viinilasit voisin ainakin jättää pois listastani. Perusteli asiaa sillä, että hän voisi mielellään kerätä niitä minulle syntymäpäivinä ja jouluisin. En pistä vastaan, joten vedin Essencen punaviini- ja valkoviinilasit pois toivelistalta. Siinä hetken listaa pyöriteltyäni päätin, että taidan ottaa parin Gaissan grogilaseja, koska niitä on kaapissa vasta kaksi. Näin J:kin hyötyisi ostoksistani seuraavan kerran, kun kavereidensa tai veljiensä kanssa maistelevat herkkuviskejään. Lisäksi ajattelin hankkia salaattiottimet ja kakkulapion Functional Form -sarjasta. Sarjasta löytyy mattaisia ottimia, joten ne sopivat loistavasti yhteen omien Mangon aterimien kanssa. Saman sarjan salaattiottimia etsin jo jouluna Iittalan myymälöistä, kun ne olivat tuolloin alennuksessa, mutta kaikki olivat loppuneet. Nyt ottimet ovat normaalihintaisia, mutta edelleen kummittelevat mielen perukoilla. Häpeän myöntää, että tällä hetkellä käytössä on vain muoviset Tupperwaren salaattiottimet, sillä Carelian ottimeni jäivät entisen poikaystäväni luokse muutossa (kuten myös paljon muuta tavaraa :/). Naputtelisin ostoskoriin siis myös ne salaattiottimet ja siinä se lahjakortin summa oikeastaan onkin. Ei se niin vaikeaa ollutkaan!

Nyt kuitenkin mietin, että olisikohan nykyiselle Collective Toolsin kakkulapiolleni ostajaa? Omistan siis yhden mattaharjatun kakkulapion ja se on kerran ollut käytössä, mutta se on ehkä omaan makuuni turhan raskas. Koeajoin sen syntymäpäivilläni juustokakun kanssa ja se olikin muuten varsin tyylikäs ja toimiva, mutta raskas varsi ei oikein sopinut siroon käteeni. Olisiko joku siis halukas sen ostamaan pois? Tarjota saa!

Ihana sunnuntai

Onpa ihanan rauhallinen sunnuntaiaamu. J nukkuu vielä haikeaa huomistansa pois ja me katsotaan kissojen kanssa Iholla-sarjaa. Heräsin jo ennen yhdeksää melkoisen virkeänä vaikka nukkumaan pääsin vasta ennen kolmea yöllä. Ehkä taivaalla loistava valoilmiö, joka aurinkonakin tunnetaan, piristää ja saa virkeäksi vaikka vähän on unta takana. Ihunaa!

Nämä on seurana sohvalla: 

Latasin puhelimeen sen kauan hehkutetun Instagram-ohjelman, joka on siis tarjolla Applen puhelimiin sekä Androidia käyttäviin puhelimiin. Ihan veikeä ohjelma voin sanoa. On ihan kivoja muokkausvaihtoehtoja siinä, mutta hieman on kyllä vielä opettelua sen käytössä. En ole uskaltanut edes jakaa kuviania siellä vielä kun en oikein ymmärrä sitä jakoa ;D Nämä kuvat ovat kuitenkin siis sillä ohjelmalla otetut/muokatut. Ensimmäistä kertaa hieman mirrien silmien värikin pääsee esiin. 

Me jatketaan täällä vielä viimeisen Iholla-jakson parissa ja sitten mennää herättelemaan J:tä. Sillä saattaa olla hieman tukka kipeä ja kipeämmäksi vaan tulee kun se kuulee, että aion imuroira ja luututa vielä tänään! 

Uutta ilmettä keittiöön

Asun edelleen kaiken sen asunnonetsinnän jälkeenkin pienessä kaksiossani. Käytiin J:n kanssa katsomassa sitä kolmiota josta kerroin ja pohdimmekin sen hankintaa jonkin aikaakin. Seinä tuli kuitenkin vastaan sillä aika ja raha eivät riittäneet. Asunnon omistaja olisi halunnut, että olisimme muuttaneet asuntoon jo nyt huhtikuun alussa ja maksaneet siis huhtikuun alkuun mennessä sekä kahden kuun takuuvuokrat, että huhtikuun vuokran. En olisi millään päässyt omasta asunnostani eroon niin pian, että olisi ollut varaa maksaa huhtikuussa moisia summia ja olisin näin ollut kahden asunnon loukussa. Harmittaa kyllä, sillä asunto oli mukavan oloinen ja omistaja todella olisi suostunut muokkaamaan asunnon keittiön uudempaan uskoon.

Nykyisessä asunnossa kompastuskiviä on ehdottomasti kylpyhuone sekä keittiö. Ne kaipaisivat kipeästi remonttia ja uutta ilmettä. Muuttaessani asuntoon en uskonut asuvani siinä näin pitkään, mutta kahden vai jopa kolmen vuoden jälkeen olen edelleen samassa asunnossa. Viime viikolla kuitenkin jälleen pyöri mielessä, että millä voisin muokata asuntoa edullisesti hieman parempaan suuntaan. Keittiö on asunnossa niin esillä, että päätin keksiä sille jotain piristystä. Mikä olisikaan helpompi tapa piristää keittiön kaapistoja kuin uudet vetimet oviin. Nykyiset puiset vetimet ovat mielestäni hieman liikaa viime vuosikymmentä ja ajattelinkin päivittää ne uusiin ja ostaa tilalle krominväriset vetimet. Ne toisivat pirteää ja nuorekasta tunnelmaa keittiöön. Selailin netissä erilaisissa verkkokaupoissa vetimiä ja vertailen niiden hintoja ja huomasin, että saan mieleiseni vetimet edullisimmin Ikeasta. Siellä oli juuri etsimiäni vetimiä. Samalla aloin selailemaan muita keittiön tarvikkeita ja huomasin, että työtasot ovat suhteellisen edullisia siellä. Olen myös kuullut, että työtasojen vaihtaminen/uusiminen on melkoisen nopeaa ja helppoa joten se alkoi houkuttelemaan. Tutkin valikoimaa ja iskin silmäni tumman puun väriseen tasoon, jonka hintakin oli ihan kohdillaan. Taso ei ole massiivipuuta vaan laminaattia. Mietin, että kannattaako laminaattiseen tasoon edes sijoittaa, mutta toisaalta; omassa keittiössäni vesipiste ja uuni ovat eri seinällä eli veden kanssa pinnalla ei paljon läträtä ja kyllähän aikuiset ihmiset nyt osaavat keittiössä käyttäytyä. Ei ole lapsia perheessä joiden kanssa pitäisi varoa ettei yksi viistele kurkkua tasolla ja toinen kolauttele kattilalla pintaa koloille. Niinpä aloin mittailla oman keittiöni tasoa ja huomasin, että saisin Ikean tasoista pienellä lyhennyksellä juuri sopivan.

Soittelin viikolla vuokraemännälle ja kyselin varovaisesti, että mitä hän olisi mieltä jos hankkisin uudet vetimet ja työtason asuntooni. Suurin kysymys oli ehkä, että kuka nämä uudet hankinnat kustantaisi. Asunnon omistaja olikin ihan myönteinen muutokseen ja ilmoitti, että kunhan tuon kuitit ostoksista niin hän maksaa kyllä tarvikkeet, jei! Nyt siis voin suunnata joku päivä Ikeaan hieman shoppailemaan. Katsotaan tarttuuko mitään ylimääräistä mukaan. Harvoin sieltä on ihan noin vaan pois selvitty ;)

Polyvorella rakennetussa kollaasissa sain hieman näytille sitä millaisesta keittiöstä pidän ja millaiset ne kahvat sitten tosiasiassa ovat. Kuvassa olevat vetimet ovat siis juurikin ne Ikean vetimet joita lähden metsästämään ja työtaso on tuollaista samanlaista tummaa puuta. Kelpaa kyllä tänne paremmin kuin hyvin! 

Kollaasia jälleen

Kirjoittelin, että himoitsen hieman itselleni täksi kevääksi ja kesäksi uusia tennareita. Eritoten kiinnostaisi Converset ja niistä nahkainen Light-malli, joka on jalassa paljon alkuperäismallia sirompi. Ja jälleen koska rakasta kollaasien rakentamista niin oli pakko rakentaa pieni asukokonaisuus, jossa ne haaveleimani tennarit esiintyvät. 

Eniten nyt selvästi himoitsen niitä konjakinvärisiä, nahkaisia consseja ja niiden ympärille sitten aloin rakentamaan asukokonaisuutta. Ajattelin kasata tennareiden seuraan rentoja perusvaatteita ja tälläisen kokonaisuuden sain aikaiseksi: 

Kuvan vaatteet: Polyvore.com

Päätin yhdistää tennareihin klassisesti siniset farkut ja valkoisen t-paidan, jolloin niiden ympärille olisi helppo alkaa kokoamaan mieleistään kokonaisuutta. Ja jokaisen kaapistahan löytyy tai ainakin pitäisi löytyä perinteiset tummansiniset farkut ja valkoisia teeppareita. Kollaasia rakentaessa huomasin, että Hennesin valikoimassa oleva tekonahkatakki sopisi väriltää hyvin tennareiden seuraan. Itse olen hieman harkinnut kyseisen takin ostamista, mutta en vielä ole tehnyt mitään asian eteen. Kaulaan laittaisin asuun kevyen huivin ja vyölle nahkaisen, ohuen vyön ryhdittämään vaatteita. Silmille Reiskat perinteisesti kultaisena ruskealla liukuvärillä ja ranteeseen ajautui - mikäs muukaan kuin - Korsin valloittava rannekello kulta-hopeisena. 

Omat kollaasini ovat aika peruskauraa ja niissä toistuu usein samat ja vanhat osat, mutta jotenkin haluan kasata kokonaisuuksia joita omasta kaapistanikin saisin aikaan ja jotka ovat ihan arkeen sopivia. On myös helppoa, jos kaapissa löytyy klassisia vaateosia joiden avulla pystyy kokoamaan monia erilaisia ja erityylisiä asukokonaisuuksia. Käytännöllistä!

Päivitystä ihon kunnosta

Kirjoittelin jo jokin aika sitten tekstiä ihonhoidostani. Eli syön tällä hetkellä lääkitystä ihooni, jotta voisin mahdollisesti nauttia tulevaisuudessa sileästä ja näpyttömästä ihosta. Kuurin aloitin tammikuussa ja nyt ollaa jo yli puolen välin kuuria ja toukokuun lopussa olisi näillä suunnitelmilla kuuri kokonaan ohitse. 

Alkuun en tosiaankaan hirveästi huomannu muutosta ihossani ja aloin olla aika toivotonkin jo kuurin suhteen sillä koko kroppa kokee kyllä aika kovia lääkkeen voimasta. Iho kuivuu todella voimakkaasti ja rasvojen kanssa saa läträtä oikein urakalla. Huulet ovat ehkä näkyvin kuivumisen merkki muille ihmisille, mutta Bevita R+ voiteesta on kyllä ollut todellakin suuri apu huulien kuivuuteen. Ihme ainetta konsanaan! 

Käytin kasvojeni rasvaamiseen La Roche Posay -merkin Effaclar H -nimistä hoitovoidetta melkein koko alkupuoliskon ajan. Apteekissa sitä suositeltiin kuurin aikana käyettäväksi, koska siinä on hoitavia ainesosia, jotka sopivat nimenomaan tämän hoitoon. Hoitovoide on aika tuhtia tavaraa ja tosiaan sen kanssa sai odotella jonkin aikaa ennen kuin se imeytyi kasvoihin ja kasvot olivat valmiit meikkiä varten. Kun viimeisin tuubi voidetta oli lopussa niin J toi apteekista mukanaan Humektan-perusvoidetta, koska olin lukenut sen hyvästä kosteutustehosta. Monet netissä kirjoittivat käyttävänsä juuri Humektania näiden iholääkkeiden kanssa, koska se on kevyt mutta kuitenkin todella kosteuttava. Se on siis perusvoidesarjan antimikrobinen, kevyt ja kosteuttavin tuote, jolla on hintaa noin 6€ (100g). Rasva on siis yli puolet halvempikin kuin aiemmin käyttämäni Effaclar H. Kokeilin voidetta kasvoilleni heti seuraavana aamuna ja eron huomasin heti; rasva imeytyi ihoon nopeasti ja kosteutti todella tehokkaasti. Iho ei kiillellyt ja jollain tapaa koin, että ihon sävykin oli hieman tasaisempi. Aloin innolla käyttää siis Humektania aamuin ja illoin ja jätin uuden Effaclar H -tuubin ostamatta. 

Kuva: Weheartit.com

Nyt mielestäni iho on alkanut mennä parempaan suuntaan. Toinen puoli kasvoistani (oikea poski) on jo näppylöistä vapaa eikä uusia ole näkynyt nyt viikkoon tai pariin ja otsakin on säästynyt uusilta ylläreiltä. Vasemmalla puolella, poskellani on kolme isompaa näppyä, jotka ovat aika sitkeässä mutta jotenkin olen aika luottavaisin mielin niidenkin suhteen. Nämä eivät ole olleet enää niitä isoja patteja, jotka olisivat arkojakin vaan pikemminkin vain pieniä pallukoita. Ihon väri on alkanut mielestäni hieman tasaantumaan. Arvet tosin vielä näkyvät selkeästi, mutta se nyt on mielestäni ihan oletettavaakin vielä tässä vaiheessa. Kunhan saan näpyt pois niin voin sen jälkeen keskittyä ihon värin ja arpien parantamiseen.

Yksi huomio ihon kunnon muutoksessa on ollut ihon huokosten korostuminen. Aiemmin ne ovat erottuneet, mutta nyt ne ovat ikäänkuin pieniä reikiä ihossani. Ilmeisesti ennen ne ovat olleet talin täyttämät ja iho on näin ollen ollut tasaisempi, mutta nyt se ammottavat tyhjyyttään. Myös nenäni, joka oli aiemmin mustapäiden valloittama, on nyt pienen, pieniä reikiä täynnä. Mutta tämä varmasti hoituu sillä, että hankin itselleni sopivan meikinpohjustusaineen, joka tasoittaa ihon ennen meikin levitystä. Pieniä huolia siis!

Toivotaan nyt että suunta parempaan todellakin jatkuu ja saan lopettaa kuurin suunnitellussa aikataulussa. Kevät koittaa ja ihana aurinkokin jo paistaa lämmittävästi, mutta aurinkoa ei saa paljon vielä ottaa. Iho on lääkkeen voimasta niin hauras, että se pitää suojata todella hyvin kuurin aikana. Solariumit ja auringon palvonta on siis kiellettyä vielä yli kuukauden verran, mutta ehkä lopputulos palkitsee niin että kesän aloittaminen valkoisena kanana ei haittaa niin paljon ;) 

Converset, conssit, tennarit

Jälleen saa kaivaa esiin niitä paksumpia puseroita ja lämpimiä takkeja, mutta aion silti keskittää jo mieleni lämpimämpiin sääolosuhteisiin. Ei siihen oikeasti mene enää kauaa, kun kevät ja kesä on vauhdissa ja aurinko paistaa lämpimästi kasvoille. Luin jopa tässä joku aika sitten sellaisen uutisen, että vappuna olisi tosi lämmintä ja muutenkin lämpimät kelit tulisivat tänä vuonna jo suhteellisen aikaisin. Ehkä tämä lumimyräkkä on vain viimeinen talven yritys luoda uusi jääkausi, mutta kyllä aurinko voittaa ja saadaan pian vaihtaa ballerinat jalkaan! 

Päätin, että tänä vuonna panostan laadukkaisiin tennareihin, ballerinoihin ja sandaaleihin. Suunnitelmissa olisikin vihdoin ja viimein lähteä sovittelemaan jalkaan Converseja. Olen aina ihaillut niitä ihmisten jaloissa ja katsellut kuinka niitä voi yhdistellä hienosti erilaisiin asukokonaisuuksiin. Pari kertaa olen jalkaani sellaisia sovitellut (tipunkeltaisia!) ja jotenkin ne ei silloin tuntuneet ihan omilta. Nyt kuitenkin ajattelin lähteä tänä keväänä conssi-jahtiin kurkkimaan vaihtoehtoja ja kokoja. En ole koskaan suosinut sitä perinteistä mustavalkoista yhdistelmää kyseisissä kengissä vaan valkoinen tai se aiemmin mainittu vaalea, tipunkeltainen ovat houkutelleet enemmän. Vuoden aikana nämä kaksi väriä ovat saaneet vahvan kilpailijan sillä olen bongaillut muutamilla tyttösillä jaloissa sellaisia beigen värisiä nahkaconsseja ja ne vasta hyvältä näyttää! Ne varmaan kestäisi vielä pidempään, kuin kankaiset ja jotenkin ne nahkaiset on paljon sirommatkin.

Tässä siis tämän hetken vaihtoehtoja omaan jalkaan: 

Ylimmäisinä ne nahkaiset conssit beigessä/ruskeassa värissä. Keskellä samainen malli, mutta kengät ovat kankaiset ja siis huomattavasti edullisemmatkin. Alimmaisina ne ihan klassiset All Starsit valkoisina. Kaikissa malli Hi, koska jotenkin en vaan saa silmiäni niihin 'varrettomiin' malleihin. Näissä on sitä jotain. Ja nyt kun kuvia katsoo niin kyllä tuo ensimmäinen vaihtoehto eli ruskeat nahka-conssit vaan houkuttelee eniten. Niillä olisi varmasti rutkasti pidempi elinkaarikin näissä jaloissa sillä jotenkin onnistun sotkemaan kenkiä todella lahjakkaasti. Omistan Puman valkoiset, korkeavartiset nahkalenkkarit ja ne on ihan menneen talven lumia. En tiedä jos niistä vielä saisi ehdat valkoisen nahkalankin ja uusien narujen myötä. Mutta nyt suuntaan katseen consseihin ja käyn sovittelemassa niitä jossain kaupassa, josko löytäisin oman parini. 

Olen muuten kuullut pelkkää hyvää tuosta Brandoksesta, josta lainasin kenkien kuvat tähän postaukseen. Kengät tulevat nopeasti ja valikoimakin tuntuu olevan todella laaja. Ehkä käyn sovittelemassa kaupassa sopivaa kokoa jalkaani ja sen jälkeen testaan Brandoksen toimivuutta mikäli päädyn omat conssit hankkimaan.  

ps. niitä tipunkeltaisia ei ole valikoimissa tällä hetkellä eli taisivat olla joku kausiväri.

Suihkaus suklaata ja tippa saksanpähkinää

Olen jo jokunen vuosi sitten tutustunut Dermosil-tuotteisiin, joita myydään Oriflamen ja Tupperwaren tyyliin suoramyyntinä. Merkillä on myös verkkokauppa, mutta itse olen tuotteet hankkinut suoramyynnin kautta. Eniten olen käyttänyt merkin keittiösaippuaa, joka tuoksuu raikkaan sitruunaisella ja sen luvataan hävittävän 90-95% bakteereistä, joita keittiössä saattaa olla esimerkiksi raa'an kanan käsittelyn jälkeen. Sillä onkin mukava putsata tiskipöydät ja altaat kokkailun jälkeen. Tilasin jälleen keittiösaippuaa lisäsatsin omaan pumppupullooni ja tarttuihan mukaan sitten muutakin. 

Tilasin itselleni keittiösaippuan lisäksi tuollaisen suklaisen öljyn, joka kosteuttaa ihoa. Jotenkin alkoi kiehtoa idea suklaantuoksuisesta, hemmottelevasta öljystä jota voisi iltaisin suihkua vartalolle. Öljy on ravistettava ennen käyttöä ja sitten sitä suihkitaan iholle ja hierotaan pyörivin liikkein. Kuivaöljynä se imeytyy melko nopeasti ihoon eikö tarvitse siis odotella pukeutumisen kanssa kovinkaan pitkään tämän levitettyä. Tuoksu ei ollut niin pehmeä ja herkullinen kuin olisin odottanut tai toivonut, mutta silti varsin hyvä tuote. Tuotetta suihkuu helposti hieman ohikin, kun innostuu suihkimaan, joten kannattaakin suojata kylppärin lattia ennen tämän laittoa ettei lopputuloksena ole suklaasta tehty luistinrata.

Koska lähin Dermosileja myyvä henkilö on niinkin läheinen kuin oma äitini niin se oli sitten hankkinut tilaukseni lisäksi tyttärelleen ihanan tuoksuisen saksanpähkinä kosteusvoiteen (näkyy ylimmässä kuvassa) sekä hiuspuuterin. Kosteusvoide tuoksuu ihanalle! Tutkin kyseista rasvaa jo katalogia selaillessani, mutta kallistuin kuitenkin suklaaöljyn puoleen, mutta onneksi sain äidiltä tämän. Rasva on jopa paremman tuoksuista ja tehokkaampaa kuin tilaamani öljy! Olenkin sitä aina ohimennen kuiviin käsiini hieronut ja iltaisin rasvaan sillä itseni muutenkin. Pumppupullo saa ehdottomasti plussapisteitä, kuten yksinkertaisen tyylikäs ulkonäkökin.

Hiuspuuteri oli myös ihan positiivinen yllätys. Olen aiemmin omistanut yhden hiuspuuterin ja tykkäsin kyllä siitä. Se tosin oli suihkutettavassa muodossa ja tämä on ihan nimensä mukaisesti puuterina, jota ripotellaan tuolta purkista. Hieman jännittääkin, että kuinka sottaista tuota on käyttää. Pitää kokeilla joku päivä, kun on vapaata, että kuinka käy. Ja pitää ehkä myös selvittää jostain kuinka tätä oikein helpoimmin sinne hiusten sekaan saa ettei lopputuoksena oli valkoinen puuterikasa keskellä jakausta. 

Nyt on sitten taas hetkeksi keittiösaippuaa ja iholle kosteuttajia. Edelliset rasvat oli jo ihan lopulla, joten ei olisi voinut tulla parempaan väliin tämä tilaus. Hetken aikaa jo ehdin ihmetellä, että missä tilaus viipyy mutta tulihan ne tuotteet ja rasvaus jatkuu. Kannattaa käydä Dermosilin omilla sivuilla tutkimassa tarjontaa sillä siellä on todella paljon erilaisia pesuaineita ja ihonhoitotuotteita. Hinnatkaan ei päätä huimaa joten kokeilkaa ihmeessä. Tuotteet on usein hajusteettomia ja ne on tarkkaan tutkittuja ja testattuja eli ne sopivat myös herkkäihoisimmille käyttäjille :)  

Karhunpoika sairastaa

Äitini luona asuu yksi rakkaista lemmikeistä eli koirani. Kinusin omaa koiraa monta vuotta kunnes sitten yläkoulussa sain vihdoin tahtoni läpi ja meille tuli syyslomalla pienen pieni pentu. Hoidin koiraa kuten olin luvannutkin eli heräsin kouluaamuina ennen seitsemää ja viikonloppuisin heräilin aamusta aikaisin lenkille vaikka olisi unikin maittanut. Siinä vaiheessa, kun muutin kotoa pois niin vanhempani eivät malttaneet luopua koirasta, joten se jäi lapsuudenkotiini äidin ja isän kanssa nauttimaan elostaan. Nyt olen asunut jo vuosia poissa kotoa, mutta silti äidille mennessä ovelle vastaan tulee se "oma" koira, jota rakastaa yli kaiken ja joka osoittaa samaa rakkautta takaisin. 

Herran harvoin kuvaa ilman rakasta palloa

Äiti soitteli pitkäperjantaina aamulla, että koiralla ei ole kaikki hyvin sillä se tärisee ja on vain omissa oloissaan. Lenkilläkin se olisi mielummin palannut samantien kotiin kuin köpsötellyt pitkin sulia teitä. Mentiin J:n kanssa katsomaan miltä tilanne näytti ja lääkäriinhän sitä alettiin kuskaamaan. Se ei ollut lainkaan oma itsensä ja henkikin kulki jotenkin huonosti. Meillä on onneksi oikein eläinsairaala täällä joten ihan turvallisin mielin kuskasin koiraa lääkärille. Pyhänäkin lääkärillä oli kova kiire ja niin jouduttiin jättämään koira sinne odottamaan vuoroaan. Saatiin kuitenkin jo yksi vastaus kipuiluun, joka oli anaalirauhasten tulehdus, mutta lääkäri halusi tehdä vielä lisää kokeita ja tutkia koiran kunnolla. Me palattiin kotiin ja alettiin odottaa puhelua koiran tilasta. Joskus ennen kuutta perjantaina puhelin soi ja lääkäri soitteli, että oli tutkinut koiran perusteellisesti. Oli muuten todella puhelias lääkäri! Kuuntelin pitkän aikaa puhelimessa selostusta ja yhdessä vaiheessa meinasin alkaa itkemään, kun puhelu eteni.. Lääkäri oli havainnut koiran aristavan selkäänsä ja jonkin verran oli vajavainen liike toisessa takajalassa. Tämä kaikki saattaisi johtua selässä olevasta välilevynpullistumasta, joka pitäisi tutkia tarkemmin. Äiti ja muut kuuntelivat vieressä, kun vain hiljaisena kuuntelin lääkärin selostusta ja jossain vaiheessa kuulin kun äiti jo pelästyi, että nyt sillä on syöpä. 

Puhuin lääkärin kanssa varmaankin kymmenen minuuttia puhelimessa ja sitten takki päälle ja suunnattiin hakemaan murua kotiin. Lopputulos oli siis, että anaalirauhaset tyhjennettiin ja ja ensi viikolla olisi tarkoitus palata lääkäriin anaalirauhasten huuhteluun, joka tapahtuu nukutuksen aikana. Samalla tutkitaan selkää vielä tarkemmin ja mahdollisesti kuvataan, jotta varmistutaan selkärangan ja välilevyjen kunnosta. Ihan ilmaista se kuvailu muu tutkiminen ole, mutta mitä sitä ei rakkaan koiransa puolesta tekisi. Nyt koira on kotona ja esittää kun mitään ei olisi koskaan ollutkaan! Vietiin lääkäriin vapiseva, alakuloinen koira, maksettiin 200,- ja saatiin takaisin innokas halikoira :D 

Kipulääkkeitä kuitenkin saatiin mukaan ja lääkitään sitä nyt kerran päivässä ruokailun jälkeen, jotta olo olisi hyvä mikäli anaalirauhaset ovat kipeänä. Ja lenkkeily on melkein kielletty eli tarkoitus on käydä vain pikaisesti asioilla pihalla ja palata sitten kotiin lepäilemään. Tällä on tarkoitus säästää selkää mikäli siellä nyt jotain on pahemmin vialla. Toivotaan ettei ole!

Pallo.

Kaiken tämän jälkeen, kyllä taas säikähti oikein kunnolla ja alkoi miettimään ettei ne karvalapset tosiaan elä ikuisesti. Itse melkein itkin puhelimessa kun lääkäri soitti ja äiti oli itkenyt kotona sillä aikaa kun haettiin poikaa lääkäristä. Olisi ihan kamalaa menettää niin ihana koira! Kissojen kanssa olen miettinyt samaa. Pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään ihmisiä jotka lemmikkinsä menetettyään sanovat etteivät aio enää ikinä ottaa uutta lemmikkiä, koska luopuminen on niin vaikeaa. Nyt on poika kuitenkin hyvillä mielin kotona ja tiistaina palaa lääkäriin lisätutkimuksiin jolloin selviää lisää sen tilasta. Pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta, sillä kymmenenvuotias ikinuoremme odottaa jo innolla kesää ja mökillä riehumista - ei selkäleikkausta ja lepoa! 

Iltapalaherkkuja

Käytettiin eilen illalla J:n äiti Citymarketissa ja samalla tarttui mukaan taas aimo annos herkkuja. Tarkoitus oli käydä ostamassa meillekin pyhiksi ruokaa kaappiin ettei sitten heti huomenna tarvitse kauppaan poiketa, mutta mukaan ei osunut oikeastaan muuta kuin tälle päivälle kanawokki-ainekset ja sitten nämä herkut:

Ollaan todellisia juuston ystäviä ja niin käytettiinkin pitkä aika jälleen juustotiskin edessä pohtien hyviä juustoja iltapalalle. Napattiin mukaan klassisesti Brie-juustoa ja J halusi maistella punakittijuustoa, jota tuo Castellon Marquis on. Bongattiin vielä hyllystä uusi maku eli metsäsienituorejuusto, jonka J halusi ehdottomasti maistaa. Vaikka melkeinpä rakastan ruokaa niin sienet on kyllä yksi niistä harvoista aineksista joista en pidä, joten sienijuusto on puhtaasti J:n herkuteltavaksi. 

J oli tilannut Alkon tilausvalikoimasta Zenato Amarone Riserva (2003) -punaviinin, jota oli päässyt maistamaan jokin aika takaperin ja sen jälkeen sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa myös Tallinnan reissulla. Selvisi, että viiniä ei ole perusvalikoimassa muutoin kuin joskus pyhinä eli se oli tilattava. Kyseinen punaviini on luokiteltu hintaluokkansa parhaaksi viiniksi ja sitä ylistetään ilmeisen monilla sivustoilla, joten kyseessä ei voi olla mikään huono viini. Kannattaa metsästää käsiinsä, jos haluaa nautiskella ja sijoittaa viinin hieman enemmän.

Herkkuja siis luvassa. Ihanaa pääsiäistä sinne ruudun toiselle puolelle! 

Meillä asuu valioyksilö

Jos ei välitä erityisemmin eläimistä tai varsinkaan kissoista niin voi skipata tämän tekstin kokonaan. Tässä nimittäin videon muodossa yksi osoitus taas siitä kuinka fiksuja (:D) kissoja omistankaan. Varmaan omistajaansa tulleet.

Yksi ilta katselin rauhakseen telkkaria ja pikkuneiti siinä lattialla sitten seikkaili lempilelunsa kanssa. Sen rakkain lelu on kulunut ja rähjääntynyt narunpätkä. Se kuljettaa sitä päivät pitkät mukanansa ja jos se vahigossa hautautuu sänkyyn petauksen alle niin se huutaa ja itkee murheissaan. Useimmiten se kantaa narun mun tai J:n jalkoihin tai ihan syliin asti ja alkaa sitten tassulla pehmeästi tökkimään ja katsoo syvälle silmiin. Narua pitää siis joko vedellä vauhdilla niin, että neiti voi sitä jahdata sydämensä kyllyydestä tai sitten se pitää heittää mahdollisimman pitkälle, jotta sen perään voi rynnätä ja noutaa taas takaisin heittäjän luokse (neiti ehkä luulee omaavansa hieman koiran geenejä?).

Tällä kertaa kuitenkin pitäydyin ohjelman katsomisessa ja annoin neidin kehittää itse puuhaa narunsa kanssa. Ja mitä siitä syntyi - narunjahtausta! 

Ei se ihan selväjärkinen voi olla, mutta rakkain ja suloisin kaikista silti <3 Se muuten tekee tota samaa hommaa myös ruokapöydän tuolien ympärillä ja seassa. Siellä hommaan saa vielä enemmän jännitystä, kun mutkittelee pitkin ja poikin ja hommaa itsensä ja narun oikein solmuun. Ärsyttävintä on kun se kuskaa sen kenkien sekaan ja siten levittää kengät pitkin poikin narunsa kanssa. Joskus on voinut ottaa pattiin sellainen.. 

ps. kyllä, televisiossa menee Mitä tuli tehtyä? ja Tiina Jylhä selittää jotain viineistä..

Sarpaneva

Jälleen yksi ihana valmistujaislahja esittelyyn. Tästä onkin ollut jo vinkkiä aiemmassa postauksessa, jossa se vilahteli pienen Kodinonni-kasvini takana. Sain siis pomoiltani jälleen upean ja arvokkaan lahjan, joka on todellinen klassikko. Iittalan omilla sivuilla sitä kuvaillaan näin: 

"Puisesta kahvasta ja valuraudasta tunnettu muotoiluikoni on yhtä käytännöllinen keittiössä kuin kaunis ruokapöydässä. Seppä-isoisänsä inspiroimana Sarpaneva loi tämän muotoiluklassikkon, jossa yhdistyvät perinteisen valurauta-astian ominaisuudet ja loppuun asti hiotut muotoiluyksityiskohdat."

Kyseessä on siis Timo Sarpanevan vuonna 1960 suunnittelema valurautainen pata. Pataa on valmistettu aiemmin myös muun muassa punaisena, mutta nykyisin myynnissä on vain kaksi valurautaista mallia. Omani on kolmen litran pata, johon kuuluu puukahva, josta kaikki varmasti kyseisen padan tunnistavatkin. 

Padan sisällä on valkoinen emalipinta, joka pitää koittaa pitää hyvänä. Täti jo heti valmistujaispäivänä pelotteli, kuinka hänen tätinsä oli aikoinaan omansa pilannut. Pitää nyt siis olla tarkkana sen kanssa. Äiti ja muut muistelivat, ettei ihan alkuperäisessä olisi ollut emalipintaa sisällä, mutta epäilen toisin sillä vanhat mallit ovat ulkopinnaltaankin emalia, joten miksi ei sisältä? Mutta vaalin kyllä tätä aarretta parhaimpani mukaan! Omistan itse asiassa yhden valurautaisen padan jo ennestäänkin, mutta sen sisäpintaa ei ole pinnoitettu millään tavoin eli huolloksi riittää vain ajoittainen öljyäminen.

Yksi päivä päädyin monen mutkan kautta jälleen yhden ennestään tuntemattoman blogin sivuille ja siellä törmäsin ihanan pataruoan ohjeeseen. Avec Sofien blogissa oli nimittäin herkullisien kuvien kera Beef Burgundy eli Boeuf Bourguignon ohje. Ajattelin että pitää kyllä ehdottomasti joku päivä ohjetta kokeilla ja samalla testata oma Sarpaneva ihan käytössä. Voisi nyt pääsiäisenä testailla, kun on aikaa haudutella pataa uunissa useampi tunti tai sitten joku toinen sunnuntai, jos nyt pääsiäisenä tulee syötyä äidin höyryävien patojen ääressä.