In my head

Joskus jokin vain kolahtaa ja niin kävi jo pari vuotta takaperin Lana Del Reyn musiikin kanssa. Kuulin yhden kappaleen ja huumaannuin naisen äänestä totaalisesti. Ja kaiken lisäksi kappaleissa on upeita ja koskettaviakin sanoituksia.

Nämä kappaleet ovat soineet viime aikoina ja paljon meidän huoneissamme:

Ei jätä kylmäksi. Vielä kun kuulisi joskus livenä.. :)

Norm 69

Huoh, enää ei kannata edes koittaa selitellä näitä onnettoman pitkiä postausaikoja.. Tänään kuitenkin valtasin koneen itselleni ja päätin pyhittää hetken blogilleni. Paljon on tapahtunut sitten viime tekstin, yksi ulkomaanmatka on takanapäin, uusi asunto ja yksi sormuskin on saapunut koristamaan nimetöntäni. Tämän kaiken keskellä kesä on mennyt sellaista vauhtia että ihan pelottaa! 

Nyt kuitenkin suunnataan hetkeksi ajatukset tähän hetkeen ja siihen kriittiseen faktaa että meillä ei ole täällä uudessa asunnossa vielä juurikaan kalusteita. Muutimme siis J:n kanssa yhteen heinäkuun alusta ja meidän kahdesta pienestä kaksiosta ei oikein riittänyt tavaraa täyttämään nykyistä yli 100 neliön asuntoamme ja huonekalujen mittasuhteetkin ovat hieman väärät. Tälläkin hetkellä istun kahden hengen baaripöydän äärellä ja pohdin uusia sisustusvalintojani. Tällä hetkellä päälimmäisenä listalla on ruokailutilan kalusteet.

Pöytä ja tuolit on itse asiassa ruokailutilaamme jo valittu mutta niitä ei ole vielä tänne ostettu. Valaisin sen sijaan on tuottanut pään vaivaa jo useammalle päivälle. Tänään kuitenkin selailin Zalandon valikoimaa ja mitä sieltä löysinkään; Normann Copenhagenin Norm 69 -lamppu oli laitettu mukavaan alennukseen ja taisinpa löytää lisäksi yhden 10,- arvoisen alennuskuponginkin. Niinpä tälle 2000-luvun klassikoksi muodostuneelle valaisimelle jäisi kokonaisuudessaan hintaa enää 74,95,-! Ongelma tässä on se että olin etsimässä jotain ilmavaa valaisinta jonka takaa näkyisi hyvin ruokailutilan päätyseinään suunnittelemani taulu. Norm 69 sen sijaan jättäisi varjoonsa kaikki taulut ja koristeet ja ajaisi näyttävän sisustuselementin virkaa.  Alla hieman kuvaa havainnollistamaan tätä tilannetta: 

kuvat: google.fi, ellos.fi

Tuleva pöytämme on siis korkeakiiltovalkoinen ja hyvin yksinkertainen. Kaveriksi pöydälle hankimme Ikean Tobias-tuolit harmaana jotka ovat yllättäen hyvät istua sen lisäksi että ne näyttävät hyvältä. Kuvassa vasemmalla Ellokselta löytämäni ihanan kevyt valaisin, joka on ollut mielessäni ennen Norm:in astumista kuvaan. Toisaalta mietin että voisin jättää taulun seinästä pois ja sävyttää seinän kauniin harmaaksi jolloin se korostaisi upeasti pöytää ja Normann Copenhagenin valaisinta? Ehkä valkoinen pöytä ja ylläoleva Elloksen valaisin olisivat jo liiankin vaalea yhdistelmä omaan makuuni.. 

Onko antaa apua tähän suuren suureen ongelmaani?

Kesän jatkot

Olen maininnut ellen jopa jauhanut nousseesta innostani matkustamista kohtaan. Mutta jälleen ollaan askel lähempänä seuraavaa reissua. Jo vuosi sitten hehkutin suunnitelmista matkata J:n perheen kanssa Espanjaan, mutta syystä tai toisesta matka ei koskaan toteutunut. Viime vuoden lopulla samainen idea otettiin kuitenkin uudelleen esille ja nyt kun matkapäivät on vihdoin lyöty lukkoon, voin iloita tulevasta reissusta! Syksyllä kesä saa jatkoa Espanjan auringon alla Barcelonassa, kun vietämme siellä yhdeksän aurinkoista päivää nauttien lomaelämästä. 

Olen jo alkanut suunnitella pientä ostoslistaa ja himoita ihania ruokia mitä kaupungilla on varmasti tarjota. Parilta tutultakin on kysytty vinkkejä erilaisista ruokapaikoista ja parhaista shoppauskaduista. Olen saanut myös lainaan kirjan, jonne on väliin laitettu käyntikortteja hyväksi havaituista ravintoloista ja onpa siellä pari karttaakin sirosti taiteltuna, joiden avulla suunnistaa. 

Kuvat: google.com

Ennen syyskuuta on tiedossa toinenkin pieni reissu kaksin J:n kanssa. Se on edessä jo kesäkuussa ;) 

Pizzaa

Olenkin unohtanut kokonaan kertoa eräästä herkkuhetkestä johon sain osallistua  pari kuukautta sitten J.n veljen luona. Siellä on kuulemma aiemminkin pidetty teemailtoja mutta jostain syystä olen onnistunut missaamaan kyseiset illanvietot. Tällä kertaa pääsin kuitenkin mukaan ja olipa muuten herkkua tiedossa mahan täydeltä! J:n veljellä on siis oikein kunnon leivinuuni, jossa päästiin paistamaan pizzoja samalla viineistä nautiskellen. Illan kulku oli se että jokainen tuo oman pizzansa täytteet itse ja pohjat sekä uuni ovat valmiina odottamassa kokkailijoita. Aika herkulliset pohjat saimmekin ja omat pizzani näyttivät pienen ahertelun jälkeen tältä: 

Kaikkien pizzoihin tuli pohjalle itsetehtyä tomaatti-yrttikastiketta, jonka päälle sitten täytteet sai lisäillä. Ensimmäiseen pizzaani laitoin parmankinkkua, vuohenjuustoa, aurinkokuivattua tomaattia ja valkosipulia. Uunista ottamisen jälkeen lisäsin päälle vielä tuoretta rucolaa, tilkan oliiviöljyä ja ripauksen pippuria. Se oli niin hyvää! Pizza ei ole ehkä ihan pyöreä mutta maku siinä tärkeintä onkin. Ja se tuoksu mikä siellä keittiössä oli kun näitä paisteltiin ja maisteltiin. Kuumuus oli muuten aika mahtava kun uuni hohkasi tulikuumana suoraan meidän suuntaamme. Onneksi itse kärsin enemmän yleensä kylmyydestä kuin kuumuudesta ;)

Toinen pizza teki jo tiukkaa syödä vaikka aika pieniä niistä tehtiinkin. Sain kun sainkin sen kuitenkin syötyä kokonaan sillä eihän sitä malttanut roskiinkaan heittää, niin hyvää se oli. Siihen laitoin artisokanlatvoja, ricotta-juustoa ja mustia oliiveja. Valmiina kruunasin teokseni jälleen rucolalla, öljyllä sekä pippurilla. Extrana vielä muutama lastu maukasta parmesan juustoa. Mums.

Ilta sujui erittäin leppoisissa merkeissä ja voisin kyllä useamminkin nautiskella vastaavanlaisella konseptilla. Toki illan emännällä ja isännällä oli aika paljon hommaa pohjien valmistamisen, tomaattikastikkeen ja uunien lämmittämisen kanssa ja taisivat kärsiä hieman ylikuumenneesta talosta myös unien aikaan mutta ei voi muuta kuin kiittää ja kumartaa. Kesällä voisi kokoontua rakentelemaan vaikka hampurilaisia grillin ääreen!

ps. Pahoittelut kuvien laadusta.